Aspergerin oireyhtymä

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Aspergerin syndrooma)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aspergerin oireyhtymä
Riboflavin penicillinamide.jpg
ICD-10 F84.5
ICD-9 299.80
OMIM 608638
MedlinePlus 001549
MeSH F03.550.325.100

Aspergerin oireyhtymä (myös Aspergerin syndrooma tai AS[1]) tarkoittaa jo sairausluokituksesta poistumassa olevaa lapsuudesta alkaen ilmenevää, yleensä läpi koko eliniän esiintyvää ihmisyksilön käyttäytymispiirteistöä, jolle ovat ominaisia tavallisesta poikkeava sosiaalisen vuorovaikutuksen tyyli sekä epätavallisen voimakkaat rajoittuneet mielenkiinnon kohteet. Aiheeseen liittyvissä tutkimuksissa ei ole onnistuttu löytämään käyttäytymispiirteistölle yksiselitteistä syytä.

Aspergerin syndrooma jätettiin pois vuonna 2013 julkaistusta yhdysvaltalaisen American Psychiatric Association -yhdistyksen häiriöluokituksesta DSM-5. Siinä kaikki autismityyppistä käyttäytymispiirteistöä sisältävät lapsuudesta alkaen ilmenevät niin sanotut laaja-alaiset kehityshäiriöt sisällytettiin yhteen autisminkirjon häiriöksi nimettyyn käyttäytymispiirteistöön.[2] Kansainvälinen, suomalaisessa lääketieteellisessä diagnostiikassa virallisesti noudatettava ICD-luokitus, jonka seuraavan version on tarkoitus ilmestyä 2018,[3] näyttäisi nykyisen (heinäkuu 2016) vedoksen mukaan olevan menossa samaan suuntaan.[4][5]

Henkilöihin, joilla Aspergerin oireyhtymän diagnostiset kriteerit toteutuvat, viitataan usein lyhyesti sellaisilla ilmauksilla kuin Asperger-henkilö, AS-henkilö, aspergeri jne. Aspergerin oireyhtymän määrittelevien varsinaisten, diagnostisissa kriteereissä luonnehdittujen käyttäytymispiirteiden lisäksi Asperger-henkilöillä yleisesti esiintyy myös muita muusta väestöstä erottavia piirteitä. Alla kerrotaan lähemmin näistä niin sanotuista liitännäisoireista, joita kuitenkaan ei edellytetä diagnoosin asettamiseksi.

Aspergerin oireyhtymään liittyvien erityispiirteiden esiintyvyys ja voimakkuus ovat yksilökohtaisia. Ulospäin havaittavat poikkeavuudet viestinnässä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ovat tyypillisesti suurimmillaan ennen kouluikää ja vähenevät aikuisikään mennessä.[6] Aspergereilla saattaa ilmetä etenkin lapsuudessa myös käsien räpyttelyn kaltaista epätavanomaista liikehdintää eli stimmailua, tarvetta päivittäisten rutiinien toistumiseen täsmälleen samalla tavalla taikka rituaalinomaiselta näyttävää toimintaa kuten lelujen järjestelyä riviin.[7]

Aspergerin oireyhtymään liittyy yleensä poikkeuksellista aistiyliherkkyyttä,[8] joka saattaa aiheuttaa jopa invalidisoivaa oireilua.[9][10] Osittain tämän myötä aspergereilla esiintyy myös niin sanottua autistista stressiherkkyyttä. Tämä ilmenee siten, että hyvin eri tyyppiset tilanteet, toiminnot ja ympäristöt aiheuttavat ylikuormittumisen kokemusta sekä tarvetta levätä ja hakeutua sellaiseen ympäristöön tai tilanteeseen, joka ei aiheuta aistikuormitusta.[11][12] Aspergereilla tavataan tavallista useammin myös uni-valverytmin häiriöitä,[13][14] joiden taustalla on usein elimellisiä poikkeavuuksia.[15][16][17][18] Osalla aspergereista esiintyy myös ruoansulatuskanavan toiminnan poikkeavuuksia, mikä edellyttää erityisruokavalion noudattamista.[19]

Aspergereilla esiintyy usein yhdellä tai useammalla muistin osa-alueella poikkeuksellista lahjakkuutta tai muistihäiriöitä tai molempia. Aspergereilla esiintyy yleisesti myös jonkinasteista kasvosokeutta,[20] ja jopa neljälläkymmenellä prosentilla AS-lapsista on arvioitu esiintyvän merkittävässä määrin tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD:n oireita.[21] Myös hermovärve- eli tic-oireet ovat yleisiä etenkin lapsuudessa.[22][23]

Häiriö vai poikkeavuus?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerin oireyhtymä on sijoitettu kansanvälisessä tautiluokituksessa laaja-alaisten kehityshäiriöiden (pervasive developmental disorders) luokkaan[24]. Cambridgen yliopiston autismitutkimuskeskuksen johtaja Simon Baron-Cohen päätyi kuitenkin esittämään vuonna 2000, ettei Aspergerin oireyhtymää ja lievää autismia ole syytä nimittää arvottavasti häiriöiksi, koska kysymys olisi pohjimmiltaan vain erilaisuudesta, ja sen lisäksi mainittuihin oireyhtymiin liittyi usein myös kognitiivisia vahvuuksia[25][26][27][28] ja muita hyödyllisiä ominaisuuksia. Joissakin englanninkielisissä maissa onkin ollut havaittavissa merkkejä asennemuutoksesta, mikä on näkynyt esimerkiksi niin, että on luovuttu sanan "häiriö" käytöstä ja sen sijaan on ruvettu puhumaan "autismin kirjon tiloista", englanniksi "autism spectrum condition"[29][30].

Simon Baron-Cohen korosti kuitenkin, että eläminen neurotyypillisiä ihmisiä varten suunnitellussa yhteiskunnassa aiheuttaa Asperger-ihmisille erityistarpeita, jotka pitäisi ottaa huomioon[31]. Viime vuosina onkin saatu tutkimusnäyttöä siitä, että autismin kirjon tiloihin liittyy neurologisia autonomisen hermoston toimintahäiriöitä[32].

Autistien oikeuksien liikkeen parissa on ollut tapana verrata Aspergerin oireyhtymää homoseksuaalisuuteen[28], joka myös löytyi aiemmin tautiluokituksesta, persoonallisuushäiriöiden luokasta[33]. Liikkeen tavoitteena onkin, että autismin kirjolla olevat saisivat samanlaisia juridisia oikeuksia kuin homoseksuaaleilla on nykyisin monessa maassa[34].

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellisissä tutkimuksissa käytetään yleensä yhdysvaltalaista DSM-tautiluokitusta, joka ei ole vertailukelpoinen Suomessa käytettävän kansainvälisen ICD-tautiluokituksen kanssa[35], sillä DSM IV -luokituksen mukainen AS-diagnoosi edellyttää vaikea-asteisempia oireita kuin ICD-luokituksen mukainen. Yhdysvalloissa onkin annettu usein määrittämättömän lapsuusiän laaja-alaisen kehityshäiriön diagnoosi (PDD-NOS) tapauksissa, joissa kaikki AS- tai autismidiagnoosin DSM-kriteerit eivät täyty.

Uusimmat väestöseulontoihin perustuvat arviot Aspergerin oireyhtymän ja PDD-NOS:in kokonaisesiintyvyydestä vaihtelevat 0,6 ja 1,7 prosentin välillä[36][37]. Arviohaarukan suuruus johtuu lähinnä siitä, että esiseulottuja henkilöitä on lähetetty jatkotutkimuksiin osassa tutkimuksia herkemmin kuin toisissa tutkimuksissa. Mitä alemmas vaadittu seulontalomakkeesta saatu vähimmäispisteraja asetetaan, sitä suurempi osa diagnoosikynnyksen ylittävistä tapauksista löydetään seulontaa seuraavassa diagnostisessa jatkotutkimuksessa.[38][39] Suurin ja kattavin tähän asti suoritetuista väestönseulontatutkimuksista on antanut tulokseksi, että 1,7 prosentilla väestöstä olisi Aspergerin oireyhtymä tai PDD-NOS[36]. Sen mukaan Suomessa olisi noin 90 000 henkeä, jolla täyttyvät jommankumman tilan DSM-luokitukseen mukaiset kriteerit.

Sukupuolten väliset erot ja naisten alidiagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehille annetaan moninkertainen määrä AS-diagnooseja naisiin verrattuna, sillä vain noin viidesosa henkilöistä, joille tehdään AS-diagnoosi, on naispuolisia. Miesten ja naisten erot diagnoosien määrissä ovat suuret etenkin kouluiässä, mutta myöhemmin ero pienentyy.[40] Sitä, että miehet saavat naisia useammin AS-diagnoosin, on selitetty tutkimuksissa sillä, että naiset olisivat geneettisesti vähemmän alttiita Aspergerin oireyhtymälle[41]. Marja-Leena Mattila sai kuitenkin yli 4 000 lasta kattavaan väestöseulontaan perustuvassa väitöstutkimuksessaan tuloksen, jonka mukaan Aspergerin oireyhtymää esiintyisi naisilla jopa hiukan enemmän kuin miehillä suhteen ollessa 0,8:1. Tutkimuksessa esiin seulottujen tapausten pieni määrä saattoi kuitenkin vääristää tulosta.[42]

Tutkimusten mukaan naisten pitää olla miehiä autistisempia, jotta heille annettaisiin autismin kirjon diagnoosi[41][43]. Iso-Britannian Kansallinen Autistiseura on väittänyt, että naisten alidiagnosointi johtuu siitä, että monien ammattilaisten käsitys Aspergerin oireyhtymästä pohjautuu liian yksipuolisesti autististen miesten oireisiin[44]. Autismin kirjon naisia edustava brittiläinen Autism Women Matter -järjestö sekä osa tutkijoista on esittänyt syyksi, että autismin kirjon tilojen diagnostisissa tutkimuksissa käytetään kysymyksiä, jotka eivät sovellu yhtä hyvin molempien sukupuolten diagnosointiin[45][46].

Tutkijoiden mukaan miespuoliset aspergerit myös ohjataan naispuolisia useammin diagnosoitaviksi muun muassa sen vuoksi, että Asperger-piirteet ovat heillä näkyvämpiä. Esimerkiksi ulospäin näkyvät sosiaaliset vaikeudet ovat miehillä tavallisempia[47]. AS-tyttöjen sosiaaliset taidot ovat tutkimusten mukaan samaa luokkaa valtaväestön poikien kanssa, kun AS-pojilla on valtaväestön poikia huonommat taidot[41]. Tutkijoiden mukaan diagnostisissa tutkimuksissa ei yleensä osata kuitenkaan verrata AS-tyttöjen käyttäytymistä muiden tyttöjen käyttäytymiseen, vaan heidän käyttäytymistään verrataan AS-poikien käyttäytymiseen[48].

AS-naisille on lisäksi on tyypillistä, että lapsuudessa havaitut ulospäin näkyvät sosiaaliset vaikeudet lievenevät tai katoavat aikuisikään mennessä huomattavasti useammin kuin AS-miehillä[47]. Lisäksi erityiskiinnostuksen kohteet ovat lapsuudessa ja nuoruudessa tytöillä poikia harvemmin epätavallisia[41][49] ja tytöt luennoivat niistä poikia harvemminlähde?. AS-pojat herättävät myös enemmän huomiota, sillä he saattavat reagoida kohtaamiinsa vaikeuksiin aggressiivisesti[44][49].

AS-naiset kärsivät AS-miehiä enemmän aistiyliherkkyyksien tuomista ongelmista[47]. AS-naisten aivot ovat lisäksi selvästi maskuliinisempia kuin neurotyypillisten naisten aivot[50], joten heidän kokemusmaailmansa ja vuorovaikutuksensa poikkeavat heidän sosiaalisen viiteryhmänsä keskiarvosta. Tästä saattaa aiheutua sosiaalisia ongelmia, koska ihmiset kokevat samanlaisen viestinnän usein hyvin eri tavalla riippuen siitä, onko viestijä mies vai nainen.

Aspergerin oireyhtymän syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerin oireyhtymän syyt ovat suurelta osin tuntemattomia. Perinnöllisten tekijöiden tiedetään näyttelevän jonkinlaista osaa oireyhtymän synnyssä[51]. Seuraavassa esitellyt otteet ja ajatukset eivät kuvasta tieteellistä konsensusta Aspergerin oireyhtymän syistä ja syntymekanismista.

Aspergerin oireyhtymä johtuu geeneissä ja kromosomeissa tapahtuneista mutaatioista tai ympäristön aiheuttamista geenien niin sanotuista epigeneettisistä toimintahäiriöistä[52][53]. Yleensa kyse on useampien geenimuunnosten yhteisvaikutuksesta[54]. Osa DNA:n rakenteellisista tai toiminnallisista muutoksista periytyy vanhemmilta ja osa tapahtuu yksilölle itselleen jo sikiönkehityksen aikana[55][53]. 2000-luvun alussa käynnistynyt kansainvälinen Autism Genome Project on keskittynyt viime vuosina autismin kirjon tiloja aiheuttavien kromosomimutaatioiden tutkimiseen, joita onkin löytynyt jo satoja[56].

Ympäristötekijöiden aiheuttamien geneettisten ja epigeneettisten prosessien osuuden arvioidaan olevan lievien autismin kirjon tilojen kohdalla noin 50 prosenttia loppujen 50 prosentin johtuessa vanhemmilta perityistä geneettisistä muunnoksista[57][58][59]. Tällaisia ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi raskaana olevan äidin sairaudet, synnytyksenaikaiset komplikaatiot[58] sekä sikiön altistuminen vierasaineille. Esimerkiksi masennuksen hoidossa yleisesti käytettyjen SSRI-lääkkeiden nauttiminen alkuraskauden aikana nelinkertaistaa riskin saada autismin kirjolla oleva lapsi[60] ja epilepsian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, migreenin, masennuksen ja skitsofrenian hoitoon käytetyn[61] natriumvalproaatin nauttiminen alkuraskauden aikana jopa seitsenkertaistaa riskin synnyttää lapsi, jolla on autismin kirjon oireyhtymä[62]. Eläinkokeissa on havaittu, että natriumvalproaatti aiheuttaa sikiön aivoihin samanlaisia poikkeavuuksia, joita esiintyy autisminkirjolaisilla[63].

Myös äidin astma, allergiat, metabolinen oireyhtymä, autoimmuunisairaudet[64] ja synnytyksenaikaiset komplikaatiot[58][59] lisäävät syntyvällä lapsella autismin kirjon oireyhtymän riskiä. Esimerkiksi keliakia[65] ja äidin sairaalahoitoa vaativa virusinfektio alkuraskauden aikana kolminkertaistavat riskin synnyttää autistinen lapsi[66]. Myös vauvan altistuminen virusinfektiolle[67], hoitamaton keltaisuus[68] ja talviaikaan syntyminen[68] lisäävät riskiä. Äidin raskaudenaikainen tupakointi lisää 40 prosentilla riskiä, että lapsella diagnosoidaan myöhemmin Aspergerin oireyhtymä tai lievä autismi[69].

Oireyhtymän fysiologinen pohja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskushermosto toimii aspergereilla usein hieman poikkeavasti. On esimerkiksi viitteitä siitä, että aspergerit käsittelevät kieltä eri aivoalueilla kuin valtaväestö[70][71]. Lievästi autististen lasten keskushermoston on myös havaittu reagoivan valtaväestöstä poikkeavalla tavalla katsekontaktiin: suora katsekontakti rauhoittaa valtaväestöllä keskushermoston toimintaa, mutta kiihdyttää sitä lievästi autistisilla lapsilla[72].

Monilla Asperger-henkilöillä esiintyy myös poikkeuksellisia hormonipitoisuuksia. Esimerkiksi tavanomainen kouluympäristö nostaa tutkimusten mukaan vireys- ja stressihormoni kortisolin pitoisuuksia aspergereilla enemmän kuin muilla lapsilla[73]. Lisäksi on viitteitä siitä, ettei aspergereiden elimistössä tapahtuisi heräämisen jälkeistä kortisolitason nousua (CAR)[16], minkä on todettu korreloivan unihäiriöiden kanssa[74]. Autististen ihmisten aivoissa on tavallista vähemmän elimistön vuorokausirytmiä sääteleviä RORA-geenejä (retinoic acid-related orphan receptor-alpha gene)[17][18]. Lievästi autististen naisten aivot ovat rakenteellisesti maskuliinisempia kuin muiden naisten aivot[75]. On havaittu, että autistista poikaa odottavan äidin kohdussa esiintyy usein poikkeuksellisen paljon sukupuolihormoneita sekä vireys- ja stressihormoni kortisolia[76][77].

Joka kolmannella Asperger-henkilöllä on normaalia korkeampi elimistön serotoniinitaso[78]. Joidenkin aspergereiden tavanomaista korkeampi kipukynnys saattaisi selittyä poikkeuksellisella serotoniiniaineenvaihdunnalla[79]. Lisäksi pitäisi noudattaa suurta varovaisuutta pohdittaessa Asperger-ihmisen hoitoa keskushermoston serotoniinitasoa nostavilla lääkkeillä. Sama pätee kaikkien aivoihin ja muuhun keskushermostoon vaikuttavien lääkeaineiden käyttöön, sillä autisminkirjolaiset ovat usein yliherkkiä kyseisten lääkkeiden vaikutuksille[80]. Esimerkiksi AD/HD:n hoitoon käytetty lääke aiheuttaa merkittävästi enemmän haittavaikutuksia autisminkirjolaisille kuin muille AD/HD-potilaille[81][82].

Aspergerin oireyhtymän ilmeneminen käytännössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerin oireyhtymä ilmenee usein muun muassa:

  • erilaisena havainnointina (aistiyliherkkyyttä ja -aliherkkyyttä, ”yksikanavaisuutta”)
  • stressiherkkyytenä
  • unihäiriöinä
  • asiakeskeisyytenä sosiaalisten suhteiden sijaan
  • poikkeavana lahjakkuusrakenteena
  • erityisinä kiinnostuksen kohteina
  • persoonallisuudessa ja sukupuoli-identiteetissä
  • ihmissuhteissa ja seksuaalisuudessa
  • vuorovaikutuksessa ja tunne-elämässä
  • motorisena kömpelyytenä
  • vaikeuksina selvitä opinnoista tai työelämästä

Diagnostiset kriteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerin oireyhtymän diagnoosin voi saada aiheeseen perehtyneeltä neurologilta tai neuropsykiatrilta. Oireiden pitää olla ollut havaittavissa jo potilaan lapsuusaikana[83]. Eri lääkäreiden noudattamat diagnoosikäytännöt poikkeavat kuitenkin toisistaan, koska kaikki lääkärit eivät noudata sairausluokituksen diagnostisia kriteereitä[84][85]. Aspergerin oireyhtymän diagnoosi saatetaan antaa esimerkiksi kielen kehityksen häiriöistä kärsivälle lapselle[86] tai jopa älyllisesti kehitysvammaiselle ihmiselle[87]. Marja-Leena Mattilan epidemiologisessa väitöstutkimuksessa havaittiin, että kymmenestä lapsesta neljälle, joille oli annettu ICD-luokituksen mukainen Aspergerin oireyhtymän diagnoosi tai jotka eivät olleet saaneet diagnoosia, mutta jotka oli luokiteltu Asperger-piirteisiksi, olisi ICD-luokituksen mukaan pitänyt antaa autismin (lapsuusiän autismi F84.0 tai epätyypillinen autismi F84.1) diagnoosi[88]. Christopher Gillbergin vuonna 1989 julkaisemien kriteerien mukaan myös heillä olisi ollut Aspergerin oireyhtymä, mutta Gillbergin kriteerit eivät ole saanut missään maassa virallista asemaa.

Useamman viikon ympärivuorokautiset laitostarkkailujaksot ovat joissain kunnissa edelleen yleisiä lapsia diagnosoitaessa.

Aspergerin oireyhtymä ilmaistaan koodinumerolla F84.5.[89]. Oireyhtymän diagnosoimiseksi vaaditaan karkeasti ilmaistuna toteutuviksi seuraavat kohdat:[89]

  • Esiintyy laadullisia poikkeavuuksia keskinäisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestinnässä; vaaditaan kaksi neljästä kriteereissä tarkemmin eritellystä piirteestä.
  • Esiintyy kaiken kattava syventyminen yhteen tai useampaan mielenkiinnon kohteeseen (yleisin tapaus) tai pakonomainen tarve noudattaa epätarkoituksenmukaisia päivittäisiä tottumuksia ja rituaaleja tai kaavamaisia ja toistavia motorisia maneereja tai lapsuudenaikainen alituinen syventyminen lelujen osatekijöihin kuten tuoksuun, pintamateriaaliin, ääneen tai värinään.
  • Kielellisessä tai kognitiivisessa kehityksessä ei ole merkittävää yleistä viivästyneisyyttä. Motorinen kömpelyys on yleistä, mutta ei ole diagnoosin edellytys.
  • Yksittäiset erityistaidot ovat yleisiä, mutta eivät ole diagnoosin edellytys.
  • Poikkeavaa käyttäytymistä ei voida pitää seurauksena seuraavista psyykkisistä tai kehityksellisistä häiriöistä:

Jotkut tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että myös Aspergerin oireyhtymän omaavat henkilöt voivat sairastua pakko-oireiseen häiriöön ja esittäneet diagnoosikriteereiden korjaamista tältä osin[90][91].

Yhdysvalloissa ja Ruotsissa käytetään ICD:n sijaan Amerikan psykiatrisen yhdistyksen kehittämää mielenterveydellisten ongelmien referenssiopasta DSM. Suurin osa maailmalla tehtävästä Asperger-tutkimuksesta on tehty henkilöillä, joille on annettu DSM:n mukainen Asperger-diagnoosi. Näitä tutkimustuloksia ei voida siksi yleistää sellaisinaan suomalaiseen Asperger-väestöön, koska ICD ja DSM eivät ole yhteismitallisia[92][93]. Yhdysvalloissa käytetään laajalti myös Szatmarin tutkimusryhmän kehittelemiä epävirallisia kriteereitä[93]. Myös ruotsalainen Christopher Gillberg on kehittänyt oman kriteeristönsä Aspergerin oireyhtymän diagnosointiin.

Poistaminen yhdysvaltalaisesta DSM-häiriöluokituksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerin syndrooman diagnoosi jätettiin pois vuonna 2013 julkaistusta Amerikan psykiatrisen yhdistyksen mielenterveyden häiriöiden käsikirjan (DSM) uudesta versiosta, jossa nimekkeen autismikirjon häiriö on tarkoitus korvata Aspergerin syndrooma, autistinen häiriö, epätyypillinen autismi, tarkemmin määrittelemätön laaja-alainen kehityshäiriö (PDD-NOS) ja Hellerin tauti.[94]

Diagnoosiuudistuksen tarkoituksena oli tuottaa kolmiportainen diagnostinen järjestelmä, joka sopii kaikkien autismityyppistä käyttäytymispiirteistöä ilmentävien henkilöiden diagnosointiin riippumatta heidän iästään tai älyllisestä kehitystasostaan.[94] Lisäksi haluttiin poistaa diagnostinen sekaannus, joka syntyi siitä, että oli vaikea erottaa toisistaan Aspergerin syndroomaa ja tarkemmin määrittelemätöntä laaja-alaista kehityshäiriötä.[95]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerin oireyhtymän perushoitona on suojautua liialta ylikuormitukselta, joka saattaa johtaa uupumukseen[9], masennukseen[96] tai pakko-oireiseen häiriön, krooniseen väsymysoireyhtymän tai fibromyalgian puhkeamiseen[97].

Aspergerin oireyhtymän ydinoireisiin ei ole olemassa toimivaa lääkehoitoa[98][99], mutta jos Aspergerin oireyhtymään liittyy gluteeniyliherkkyyttä, gluteenin jättäminen pois ruokavaliosta vähentää todennäköisesti AS-oireita[100][101].

Syrjintä ja kiusaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asperger-henkilöt joutuvat usein kokemaan kiusaamista ja syrjintää lapsena, teini-iässä sekä opiskelu- ja työpaikoilla. Jo työnsaanti voi olla vaikeaa sosiaalisuuden vaatimusten vuoksi, vaikka AS-henkilöllä olisi hyvätkin tutkintopaperit.lähde?

Monia AS-lapsia kiusataan muun muassa koulussa heidän erikoisuutensa takia. Toinen kiusaamista aiheuttava ongelma on se, että heidän on vaikeampi luoda vertaiskontakteja muiden samanikäisten kanssa. Vaikka AS-lapset kokevat tarvetta kuulua johonkin vertaisryhmään, he eivät välttämättä löydä samanhenkisiä ihmisiä omasta ikäluokastaan, mikä vaikeuttaa ystävyyssuhteiden syntyä.lähde?

Vahvaluonteinen, vahvamielipiteinen ja näennäisesti ulospäin suuntautunut, mutta kuitenkin sosiaalisesti muita kyvyttömämpi AS-oppilas saatetaan luokkayhteisössä kokea oudoksi ja hän saattaa olla helppo kohde muun joukon ärsytettäväksilähde?. Toisaalta hiljainen, omissa oloissaan viihtyvä, omituisia rutiininomaisia tapoja omaava sulkeutunut AS-oppilaskin on kiusaajille helppo maalitaulu[102].

Joskus AS-henkilö saattaa tajuta joutuneensa kiusatuksi vasta paljon myöhemminlähde?. Toiset AS-henkilöt taas saattavat ylireagoida vähänkin kiusaamiseen vivahtavissa tilanteissa, vaikkei vastapuolella olisikaan ollut mitään aikomusta kiusata ko. henkilöä[103].

Aspergerin oireyhtymä ja rikollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusten mukaan Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin omaavat henkilöt eivät syyllisty rikolliseen toimintaan muuta väestöä useammin[104][105].

Mielenterveyden ongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diagnoosin saaneilla aspergereilla on valtaväestöä selvästi enemmän mielenterveyden ongelmia. Esimerkiksi Britanniassa on havaittu, että aikuisiässä diagnoosin saaneilla aspergereilla esiintyy kymmenen kertaa todennäköisemmin itsemurha-ajatuksia kuin muulla väestöllä ja yli kolmannes diagnoosin saaneista aspergereista on suunnitellut tai yrittänyt itsemurhaa jossain elämänsä vaiheessa.[106] Toisaalta kun tutkimuksiin otetaan mukaan myös ne aspergerit, joilla ei ole diagnoosia, on havaittu, että mielenterveysongelmista vain pakko-oireinen häiriö on sellainen, jota esiintyy AS-väestössä useammin kuin muussa väestössä[107][108]. Pakko-oireinen häiriö on virallisesti Aspergerin oireyhtymän erotusdiagnostinen kriteeri eli tautiluokituksen ohjeistus estää Asperger-diagnoosin antamisen pakko-oireista häiriötä sairastavalle. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että myös Aspergerin oireyhtymän omaavat henkilöt voivat sairastua pakko-oireiseen häiriöön[109][110]. Suuri ero diagnosoidun ja diagnosoimattoman AS-väestön välillä viittaa siihen, että mielenterveyden ongelmista kärsivä AS-väestö hakeutuu muuta AS-väestöä helpommin Aspergerin oireyhtymän diagnostisiin tutkimuksiin.

Väärät mielenterveysdiagnoosit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismin diagnosointiin erikoistuneen brittiläisen Lorna Wing -keskuksen johtajan Judith Coden mukaan noin 40 prosenttia AS-naisista on saanut väärän psykiatrisen diagnoosin[44]. Aspergerin oireyhtymään tyypillisesti liittyvät syrjäänvetäytymistaipumus ja unihäiriöt tulkitaan helposti masennusoireiksi[111]. Lisäksi on olemassa viitteitä siitä, että aspergerit saavat muuta väestöä helpommin väärän masennusdiagnoosin poikkeavan ruumiinkielensä kuten vähäisen katsekontaktin ja ilmeettömyyden vuoksi[9]. Myös ylikuormituksesta johtuvaa uupumusta saatetaan erehtyä pitämään masennuksesta johtuvana jopa silloin, kun masennusta ei esiinny[9].

Monet Aspergerin oireyhtymään usein liittyvät piirteet, kuten puheen ja tunnetilojen ilmaisun niukkuus, muuta väestöä vähäisempi katsekontakti[112], omiin oloihin vetäytyminen, epäsovinnainen käyttäytyminen ja epätavalliset kiinnostuksen kohteet saattavat muistuttaa myös skitsofrenian oireita. Myös aistiherkkyyttä ja epätavallista ruumiinkieltä on saatettu pitää osoituksena skitsofreniasta[113].

Jotkut Suharevan aikalaiset epäilivät, että skitsoideilla eli eristäytyvillä henkilöillä olisi muuta väestöä suurempi riski sairastua skitsofreniaan[114]. Hans Aspergerin aineisto kuitenkin todisti epäilyn turhaksi aspergereiden osalta: 200 potilaan joukosta vain yhdelle kehittyi skitsofrenia kahdenkymmenen vuoden pituisen tarkastelujakson aikana[115]. Aspergerin oireyhtymän oireiden saatettiin silti vielä 1990-luvun alussa tulkita johtuvan esimerkiksi skitsofrenian kirjon häiriöistä, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ahdistuneisuushäiriöistä tai pakko-oireisesta häiriöstä, minkä vuoksi monet psykiatrit pitivät Aspergerin oireyhtymää ”kiisteltynä ilmiönä”[116]. Ennen Aspergerin oireyhtymän liittämistä tautiluokitukseen aspergereille saatettiin antaa myös MBD:n, mielialahäiriön, epävakaan persoonallisuuden tai syömishäiriön diagnoosi[117]. Edellä mainittuja diagnooseja sekä muita psykiatrisia diagnooseja annetaan perusteettomasti edelleen etenkin autismin kirjon naisille[44]. Yhä edelleen paljastuu säännöllisin väliajoin tapauksia, joissa Asperger-piirteitä on erehdytty luulemaan jopa skitsofrenian[118][119][120] oireiksi.

Asperger-kulttuuri ja yhteiskunnallinen Asperger-liike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asperger-kulttuuria syntyy yleensä luonnostaan kahden tai useamman aspergerin kohdatessa. Asperger-kulttuurilla tarkoitetaan tällöin yhteisesti jaettuja käsityksiä siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää aistimista ja käyttäytymistä. Asperger-kulttuurin mukaisissa tulkinnoissa ei esimerkiksi lähdetä siitä, että katsekontaktin välttely olisi merkki epärehellisyydestä, epäkohteliaisuudesta, ujoudesta tai huonosta itsetunnosta. Asperger-kulttuurin sisällä syntyy myös uusia neurotyypillisen kaltaisia käsitteitä, jotka kuvaavat autisminkirjolaisten ja valtaväestön välisiä eroja aiempia käsitteitä paremmin[121].

Yhä useammat aspergerit ovat alkaneet mieltää itsensä osaksi yhteiskunnan vähemmistöryhmää, jonka jäsenillä on monia yhteisiä piirteitä ja tarpeita. Aspergereille on tarjoutunut mahdollisuus päästä keskusteluyhteyteen toistensa kanssa etenkin sen jälkeen, kun internetiin on perustettu autisminkirjolaisille ja muille aiheesta kiinnostuneille tarkoitettuja keskustelufoorumeita.[122] Suomen suurin autisminkirjolaisille ja aiheesta kiinnostuneille tarkoitettu Aspalstan nimellä toiminut keskustelupalsta perustettiin vuonna 2001[123].

Kansainvälisen Autistien oikeuksien liikkeen nousun myötä on alettu muun muassa viettää Autistien oikeuksien päivää 18. kesäkuuta. Liike toimii sen puolesta, että yhteiskunta hyväksyisi neurologisen poikkeavuuden homoseksuaalisuuden kaltaisena asiana.[124] Tavoitteena on, että autisminkirjolaiset saisivat virallisen vähemmistöaseman, mikä turvaisi sen, ettei kirjolaisia asetettaisi perusteetta muita huonompaan asemaan.[125] Hans Aspergerin syntymäpäivä 18. helmikuuta on julistettu kansainväliseksi Asperger-tietoisuuden päiväksi.[126]

Aspergerin oireyhtymän esiintyminen taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälistä menestystä saavuttaneen tanskalais-ruotsalaisen tv-jännityssarjan Silta päähenkilöllä Saga Norénilla on samanlaisia sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia, joita esiintyy Aspergerin oireyhtymän omaavilla henkilöillä.[127]

Ruotsalaisen Stieg Larssonin Millennium-trilogian päähenkilöllä Lisbeth Salanderilla on Aspergerin oireyhtymä[128]lähde tarkemmin?.

Lasse Hallströmin vuonna 2012 ensi-iltaan tulleen elokuvan Rakkaudesta, unelmista ja kaloista päähenkilö Fred Jones on aspergeri[129]. Ewan McGregorin näyttelemä Jones on luonnonvaraministeriön erityisasiantuntija, joka saa tehtäväkseen konsultoida Jemenin hallitsijaa paikallisessa lohenistutushankkeessa[130].

Elokuvassa Mary and Max (2009) toinen päähenkilö on aspergeri.[131]

Vuonna 2005 valmistunut elokuva Mozart and the Whale kertoo taksinkuljettajan ja tutkimusapulaisen rakkaustarinan. Molemmilla on Aspergerin oireyhtymä. DVD-version nimeksi tuli Crazy in Love.[132].

Brittiläisen Mark Haddonin vuonna 2003 kirjoittama nuortenromaani Yöllisen koiran merkillinen tapaus kertoo kirjan takakansitekstin mukaan pojasta, jolla on Aspergerin oireyhtymä. Haddon on kuitenkin ilmoittanut blogissaan, että on tutustunut vain pintapuolisesti Aspergerin oireyhtymään, eikä hänen kirjan päähenkilöllä ole todellisen elämän esikuvia. Haddon toteaa myös, että kirjassa ei mainita Aspergerin oireyhtymää tai autismia sekä kertoo katuvansa, että näitä termejä on käytetty kirjan markkinoinnissa.[133]

Vanhentuneita ja vääriä käsityksiä Aspergerin oireyhtymästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerin oireyhtymän on epäilty johtuvan rokotteiden apuaineena käytetystä elohopeasta. Institute of Medicine on kuitenkin julkaissut kolme kattavaa tutkimusyhteenvetoa. Jokaisessa näistä metatutkimuksista päädyttiin siihen johtopäätökseen, että rokotteet ovat tässä suhteessa turvallisia.[134]

Myös väitteet empatiakyvyn puuttumisesta ovat osoittautuneet vääriksi[135]. Tutkimus viittaa sellaiseen, että aspergerihmisillä vain kognitiivinen empatia on keskimääräistä heikompi, mutta emotionaalinen empatia ei ole normaalista poikkeava[136].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläinen neurologi, tohtori Grunja Suhareva julkaisi vuonna 1926 ensimmäisen Aspergerin oireyhtymää käsittelevän vertaisarvioidun tieteellisen artikkelin.[137][138] Suharevan tutkimus oli kuuden poikalapsen tapaustutkimus, jossa hän kutsui oireyhtymää skitsoidiseksi psykopatiaksi. Psykopatialla tarkoitettiin silloin perinnöllisiksi otaksuttuja luonteen- ja käyttäytymisen piirteitä, joista oli haittaa henkilölle itselleen ja jotka johtivat sosiaalisiin konflikteihin. Skitsoidinen viittasi eristäytyvään persoonallisuuteen.[139] Skitsoidisen psykopatian tunnusmerkkejä olivat muiden muassa hentorakenteisuus, motorinen kömpelyys, ilmeettömyys, puhemelodian monotonisuus tai muu puheilmaisun erikoisuus, taipumus pysytellä sivussa muiden lasten leikeistä ja oman rauhan kaipuu, haluttomuus jättää aloitettua tekemistä kesken, vaikeus sopeutua muutoksiin sekä taipumus pakko-oireisiin. Suhareva mainitsi myös taipumuksen pohdiskella asioita sekä ajatella abstraktisti ja kaavamaisesti.[140] Suharevasta tuli kansainvälisesti tunnettu vasta vuonna 1996, kun Sula Wolff käänsi hänen artikkelinsa saksasta englanniksi.

Oireyhtymä vaipui unohduksiin 12 vuodeksi, kunnes itävaltalainen lastenlääkäri ja erityispedagogi Hans Asperger mainitsi sen vuonna 1938 artikkelissaan Das psychisch abnorme Kind.[141] Vuonna 1944 hän julkaisi aiheesta väitöskirjan.[142] Asperger ei oletettavasti ollut tutustunut Suharevan artikkeliin, koska käytti potilaista nimitystä autistiset psykopaatit.[141] Asperger lisäsi oireyhtymän tunnusmerkkeihin muun muassa älylliset tai keräilyharrastukseen liittyvät erikoiskiinnostuksen kohteet ja taipumuksen esitelmöidä niistä, katsekontaktin puuttumisen, pyrkimyksen tasa-arvoiseen suhteeseen keskustelukumppanin kanssa, puuttuvan taipumuksen muiden ihmisten alitajuiseen jäljittelyyn, intensiivisen uppoutumisen omaan tekemiseen, ruokailuun liittyvät erikoiset mieltymykset, aistiyliherkkyydet, nukkumiseen liittyvät ongelmat, kehittyneen taiteellisen silmän sekä varhaisen kielenkehityksen ja normaaliväestöä suuremman kielellisen lahjakkuuden.[142][143] Hän korosti, ettei kaikilla yksilöillä suinkaan ollut kaikkia oireyhtymän tyypillisiä piirteitä, vaan kyse oli edellämainittujen ominaisuuksien kohonneesta todennäköisyydestä.[142]

Asperger ei ollut tietoinen, että itävaltalainen lastenpsykiatri Leo Kanner oli julkaissut oman autismikuvauksensa vuotta aiemmin.[144] Heitä erotti valtameri ja meneillään ollut toinen maailmansota.[145] Suharevan artikkelin tavoin myös Aspergerin saksankieliset tutkimukset jäivät vuosikymmeniksi tuntemattomiksi saksalaisen kielialueen ulkopuolella.[146] Ne käännettiin englanniksi vuonna 1991.[147]

Vuonna 1981 brittiläinen psykiatri Lorna Wing julkaisi oman tapaustutkimuksensa,[113] jossa nimesi autistisen psykopatian uudelleen, koska sanalla psykopatia oli alettu yleiskielessä viitata narsismiin ja sosiopatiaan. Koska Wing ei ollut tietoinen Suharevan työstä, hän piti Aspergeria oireyhtymän löytäjänä ja nimesi sen Aspergerin syndroomaksi.[113]

Aspergerin oireyhtymä lisättiin kansainväliseen ICD-tautiluokitukseen vuonna 1992 ja kaksi vuotta myöhemmin myös amerikkalaiseen DSM-luokitukseen.[148][149]

Suomessa ensimmäinen Aspergerin oireyhtymän diagnoosi annettiin vuonna 1989,[150] ja yleinen tietoisuus oireyhtymästä alkoi kasvaa 1990-luvulla.[8] Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin tieto Aspergerin oireyhtymän neurologisesta luonteesta tavoitti kaikki alan ammattilaiset. Tämä lienee osittain vaikuttanut siihen, että monet psykiatrit pitivät oireyhtymää vielä 1990-luvulla ”kiisteltynä ilmiönä”.[151] Toisaalta myös ICD-10 sisältää Aspergerin oireyhtymän diagnostisten periaatteiden kuvauksen yhteydessä maininnan "a disorder of uncertain nosological validity".[152]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. AS lyhennys myös Angelmanin oireyhtymästä
  2. Mattila 2014.lähde tarkemmin?
  3. The International Classification of Diseases 11th Revision.
  4. ICD-11 Autism spectrum disorder
  5. Antti Seppälä: Aspergerin oireyhtymä pois tautiluokituksesta Ylen uutiset. 12.2.2016. Viitattu 12.2.2016.
  6. Piven J., Harper J., Palmer P., and Arndt S. Course of behavioral change in autism: a retrospective study of high-IQ adolescents and adults. Journal of the American Academy of Child Adolescent Psychiatry 35:4, 523–529, 1996.
  7. Krug, Arickin and Almondin 1980: Autism Behavior Checklist (ABC).
  8. a b Taina Nieminen-von Wendt, Lennart von Wendt, Anne Avellan, Pekka Tani: Aspergerin oireyhtymä, kliininen kuva, diagnostiikka ja kuntoutus. Osa 1. Yleislääkäri 3/2007.
  9. a b c d Essi Blomberg: Aisti- ja lääkeyliherkkyyttä ei tunnisteta terveydenhuollossa. Puoltaja-verkkolehti 13.8.2009.
  10. Meri Lähteenoksa: Vatupassi – palvelurakenteiden vääristymien oikomista vertaistuen voimin. Autismi-lehti 5/2009.
  11. Autismikouluttaja Heta Pukin haastattelu Inhimillinen tekijä -ohjelmassa 13.2.2008. Autismi on edelleen arvoitus; Elävä arkisto, YLE
  12. Peter Schneider: Autistit tuntevat itsensä erilaisiksi. Autismi 2/2014, sivut 22-23.
  13. Pekka Tani, Nina Lindberg, Taina Nieminen-von Wendt, Lennart von Wendt, Lauri Alanko, Björn Appelberg, and Tarja Porkka-Heiskanen: Insomnia is a frequent finding in adults with Asperger syndrome.
  14. Luci Wiggs & Gregory Stores: Sleep patterns and sleep disorders in children with autistic spectrum disorders: insights using parent report and actigraphy. Developmental Medicine & Child Neurology / Volume 46 / Issue 06 / June 2004, s. 372–380.
  15. Jonas Melke, Hany Goubran-Botros, Pauline Chaste, Catalina Betancur, Gudrun Nygren, Henrik Anckarsäter, Maria Rastam, Ola Ståhlberg, I. Carina Gillberg, Richard Delorme, Nadia Chabane, Marie-Christine Mouren-Simeoni, Fabien Fauchereau, Christelle M. Durand, Fabien Chevalier, Xavier Drouot, Corinne Collet, Jean-Marie Launay, Marion Leboyer, Christopher Gillberg, Thomas Bourgeron, and the PARIS study. Abnormal melatonin synthesis in autism spectrum disorders. Mol Psychiatry. 2008 January; 13(1): 90–98.
  16. a b Brosnan M , Turner-Cobb J , Munro-Naan Z , Jessop D 2009: Absence of a normal cortisol awakening response (CAR) in adolescent males with Asperger syndrome (AS. Psychoneuroendocrinology, 34(7), s. 1095–1100
  17. a b Testosterone may bump autism rates in males. Karen Rowan. 18.2.2011.
  18. a b Valerie W Hu: Is retinoic acid-related orphan receptor-alpha (RORA) a target for gene-environment interactions contributing to autism? Neurotoxicology. 2012 Dec;33(6):1434–1435. doi: 10.1016/j.neuro.2012.07.009. Epub 2012 Aug 8.
  19. A Nationwide Study of the Association Between Celiac Disease and the Risk of Autistic Spectrum Disorders. Jonas F. Ludvigsson, MD, PhD1,2,3,4; Abraham Reichenberg, PhD5,6; Christina M. Hultman, PhD2; Joseph A. Murray, MD4. JAMA psychiatry November 2013, Vol 70, No. 11.
  20. Jason J. S. Barton, Mariya V. Cherkasova, Rebecca Hefter, Terry A. Cox, Margaret O’Connor and Dara S. Manoach. Are patients with social developmental disorders prosopagnosic? Perceptual heterogeneity in the Asperger and socio-emotional processing disorders. Brain 2004, 127, sivut 1706–1716.
  21. Ronald A, Simonoff E, Kuntsi J, Asherson P, Plomin R: Evidence for overlapping genetic influences on autistic and ADHD behaviours in a community twin sample. Journal of Child Psychology and Psychiatry. 2008 May;49(5):535–542. Epub 2008 Jan 21. s. 536, 538.
  22. John M. Ringman, Joseph Jankovic. Occurrence of Tics in Asperger's Syndrome and Autistic Disorder. Journal of Child and Neurology, June 2000 15: s. 394–400.
  23. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M, Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1086
  24. Tautiluokitus ICD-10, sivut 274-275. STHL, 2011. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085423
  25. Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Invited submission for Special Millennium Issue of Developmental and Psychopathology Draft: 5th January 2000.
  26. Is There an Up Side to Autism? Society's Negative Bias Toward Autism Needs Rethinking, Expert Says. Yael Waknine. Medscape Medical News. November 07, 2011.
  27. Sarah Allreda: Reframing Asperger syndrome. Lessons from other challenges to the Diagnostic and statistical manual and ICIDH approaches. Disability and Society 1.7.2008, pages 343-355.
  28. a b Jaarsma P, Welin S (February 2011). "Autism as a Natural Human Variation: Reflections on the Claims of the Neurodiversity Movement" (PDF). Health Care Anal. doi:10.1007/s10728-011-0169-9. PMID 21311979. 
  29. Simon Baron-Cohen et. al: [1] UK school-based population study. The British Journal of Psychiatry (2009) 194: 500-509.
  30. Dr Wendy Lawson, Live online Q&A with Wendy Lawson. 14 March 2013.
  31. Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Development and Psychopathology (2000), 12 : s. 489–500. Cambridge University Press.
  32. Kushki et al: Functional autonomic nervous system profile in children with autism spectrum disorder. Molecular Autism 2014,5:39.
  33. Tautinimistö. Lääkintöhallitus 1953, ss. 36-41.
  34. Autistic licence. The Times 31.12.2005.
  35. Kristiina Kopra, Lennart von Wendt, Taina Nieminen-von Wendt, E. Juulia Paavonen: Comparison of Diagnostic Methods for Asperger Syndrome. Journal of Autism and Developmental Disorders. September 2008, Volume 38, Issue 8, pp 1567-1573.
  36. a b Young Shin Kim, Bennett L. Leventhal; Yun-Joo Koh ym. [2] Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Taulukko 3
  37. Mattila 2014. Sivut 57 ja 72.
  38. Posserud M, Lundervold AJ, Lie SA, Gillberg C.: The prevalence of autism spectrum disorders: impact of diagnostic instrument and non-response bias. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol. 2010 Mar;45(3):319-27.
  39. Kim,Leventhal, Koh,...: Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample; AJP in Advance 9.5.2011. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Young Shin Kim ym.
  40. Mattila, M.-L. ym., Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, 46(5), 2007, s, 636–646. (englanniksi)
  41. a b c d Sarah DeWeerdt: Autism characteristics differ by gender, studies find. 27 March 2014. Simons Foundation Autism Research Initiative.
  42. Mattila, Marja-Leena: Autism spectrum disorders : an epidemiological and clinical study, s. 42, 70–71. Väitöskirja. Oulun yliopisto, 21.1.2014. ISBN 978-952-62-0338-6. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 10.3.2015). (englanniksi)
  43. Research finds differences in the brains and behavior of girls and boys with autism. 13.5.2015.
  44. a b c d Ju Richmond and Ann Memmott: Women and Girls. 29.8.2014.[vanhentunut linkki]
  45. Autism Women matter -järjestön verkkosivusto. Autistic Mothers: 7 Ways To Create Effective and Meangingful Inclusion In Meetings.
  46. Diagnostic tests for autism may miss many girls. Deborah Rudacille 27 June 2011. Simons Foundation Autism Research Initiative.
  47. a b c Meng-Chuan Lai, Michael V. Lombardo, Greg Pasco ym. A Behavioral Comparison of Male and Female Adults with High Functioning Autism Spectrum Conditions. 13. 6. 2011 PLoS ONE 6(6): e20835. doi:10.1371/journal.pone.0020835.
  48. Halladay, A. K., Bishop, S., Constantino, J. N., Daniels, A. M., Koenig, K., Palmer, K., Messinger, D., Pelphrey, K., Sanders, S. J., Singer, A. T., Taylor, J. L. & Szatmari, P. 2015. Sex and gender differences in autism spectrum disorder: summarizing evidence gaps and identifying emerging areas of priority. Sivu 3. Molecular Autism (2015) 6:36. http://link.springer.com/article/10.1186/s13229-015-0019-y/fulltext.html
  49. a b Anna North: Why Women With Autism Are Invisible. BuzzFeed 3.4. 2012.
  50. Biological sex affects the neurobiology of autism. Meng-Chuan et. al. 2013. Brain (2013) 136 (9): 2799-2815. 8.8.2013.
  51. Matti Huttunen: Aspergerin oireyhtymä, Terveyskirjasto, 13.9.2014.
  52. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Raider 2014. United Kingdom. Sivut 18, 53-63
  53. a b Katja Pulkkinen: Epigenetiikka linkittää ympäristön ja sairaudet. Kemia-lehti 4/2013, sivut 12-16.
  54. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Raider 2014. United Kingdom. S. 61
  55. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Raider 2014. United Kingdom. Sivut 18, 53-63
  56. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Raider 2014. United Kingdom. Ss. 56-57
  57. Nature 24 July 2007. Heidi Ledford: New mutations implicated in half of autism cases. Disorder linked to genetic differences between parent and offspring.
  58. a b c Keskisuomalainen/STT 24.5.2014. Tutkimus: Ympäristöllä suuri vaikutus autismin syntyyn.
  59. a b Sven Sandin et al. 2014: The Familial Risk of Autism.
  60. Croen et al.: Antidepressant use during pregnancy and childhood autism spectrum disorders. Archives of General Psychiatry 2011 Nov;68(11):1104-12. Sivut 1104 ja 1109.
  61. Tania Rinaldi, Gilad Silberberg and Henry Markram. Hyperconnectivity of Local Neocortical Microcircuitry Induced by Prenatal Exposure to Valproic Acid. Cerebral Cortex (2008) 18 (4): 763-770.
  62. Maia Szalavitz: The boy whose brain could unlock autism. Matter.
  63. Hyperconnectivity of Local Neocortical Microcircuitry Induced by Prenatal Exposure to Valproic Acid. Tania Rinaldi, Gilad Silberberg and Henry Markram. Cerebral Cortex (2008) 18 (4): 763-770.
  64. Moises Velasquez-Manoff, An Immune Disorder at the Root of Autism. August 25, 2012. The New York Times Sunday Review.
  65. Moises Velasquez-Manoff, An Immune Disorder at the Root of Autism. August 25, 2012. The New York Times Sunday Review.
  66. Hjördis Ó. Atladóttir, Poul Thorsen, Lars Østergaard ym. Maternal Infection Requiring Hospitalization During Pregnancy and Autism Spectrum Disorders. Journal of Autism and Developmental Disorders. December 2010, Volume 40, Issue 12, pp 1423-1430.
  67. Antonio M. Persicoa & Thomas Bourgeronc: Searching for ways out of the autism maze: genetic, epigenetic and environmental clues. Trends in Neurosciences (July 2006): Vol. 29, No. 7, sivut 349-358
  68. a b Vauvojen keltaisuus nostaa autismiriskiä Yle.fi Terveys ja hyvinvointi. Viitattu 11.10.2010.
  69. Smoking during Pregnancy May Increase Autism Risk in Children. Medical Daily 27.4.2012.
  70. Nancy Fliesler: Autism and Asperger’s are different… at least on EEG. 15.8.2013. Vector. Boston Childrens hospitals science and clinical innovation blog.
  71. Duffy FH, Shankardass A, McAnulty GB, & Als H 2013: The relationship of Asperger’s syndrome to autism: a preliminary EEG coherence study. BMC Medicine 2013, 11:175.
  72. Kylliäinen, Anneli: Face and gaze prosessing in children with autism. Tampereen yliopisto 2007. Sivu 30.
  73. Amanda L. Richdale, Margot R. Prior: Urinary cortisol circadian rhythm in a group of high-functioning children with autism. Journal of Autism and Developmental Disorders. September 1992, Volume 22, Issue 3, s. 433–447.
  74. Jutta Backhaus, Klaus Junghanns and Fritz Hohagen: Sleep disturbances are correlated with decreased morning awakening salivary cortisol.
  75. Biological sex affects the neurobiology of autism. Meng-Chuan et. al. 2013. Brain (2013) 136 (9): 2799-2815. 8.8.2013.
  76. Autistic boys exposed to higher levels of hormones in womb, study finds 3 June 2014.
  77. Bonnie Auyeung, Simon Baron-Cohen, Emma Ashwin, Rebecca Knickmeyer, Kevin Taylor and Gerald Hackett. Fetal testosterone and autistic traits. British Journal of Psychology 100, 1–22 (2009).
  78. Burgess, N. K., Sweeten, T. L., McMahon, W. M., Fujinami R. S. 2006: Hyperserotinemia and altered immunity autims. Journal of Autism & Developmental Disorders 2006; Jul; 36(5):697–704.
  79. Ilkka Martikainen: Brain Dopamine and Serotonin Receptors in the Perception of Pain. Väitöskirja. Turun yliopisto.
  80. Taina Nieminen-von Wendt, Lennart von Wendt, Anne Avellan, Pekka Tani: Aspergerin oireyhtymä, kliininen kuva, diagnostiikka ja kuntoutus. Osa 2. Yleislääkäri 4/2007.
  81. Randomized, Controlled, Crossover Trial of Methylphenidate in Pervasive Developmental Disorders With Hyperactivity. November 2005.
  82. J Autism Dev Disord. 2000 Jun;30(3):245-55. Efficacy of methylphenidate among children with autism and symptoms of attention-deficit hyperactivity disorder. Handen BL, Johnson CR, Lubetsky M.
  83. Personer med Aspergers syndrom och den reguljära arbetsmarknaden – En kvalitativ studie om vilka svårigheter och vilket stöd som finns i samband med att få och behålla ett arbete. Göteborgs universitet, Institutionen för socialt arbete. C-uppsats. Sivu 5.
  84. Personer med Aspergers syndrom och den reguljära arbetsmarknaden – En kvalitativ studie om vilka svårigheter och vilket stöd som finns i samband med att få och behålla ett arbete. Christine Augustsson. Göteborgs Universitet, Institutionen för socialt arbete. C-uppsats. Sivu 5.
  85. Mattila 2014. Sivu 57.
  86. Autismi ei rajoita elämääni. Demi 11/2011.
  87. Mouridsen SE, Rich B, Isager T, et al (2008) Pervasive developmental disorders and criminal behaviour: a case control study. International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology ; 52: 196–205. Sivu 199.
  88. Mattila 2014. Sivut 57 ja 70.
  89. a b ICD-10, kansainvälinen tautiluokitus
  90. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M,Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1091
  91. Oren Shtayermman: Suicidal Ideation and Comorbid Disorders in Adolescents and Young Adults Diagnosed with Asperger's Syndrome: A Population at Risk. Journal of Human Behavior in the Social Environment, Volume 18, Issue 3, 2008. Sivu 308.
  92. Kristiina Kopra, Lennart von Wendt, Taina Nieminen-von Wendt, E. Juulia Paavonen: Comparison of Diagnostic Methods for Asperger Syndrome. Journal of Autism and Developmental Disorders. September 2008, Volume 38, Issue 8, pp 1567-1573.
  93. a b Von Wendt, Lennart & Avellan, Anne, Autismin kirjon kymmenen vuoden kirkastumisen kausi. Autismi nro 4/ 2007
  94. a b Mattila 2014. Sivu 29.
  95. Mattila 2014. Sivu 71.
  96. Peter Schneider: Autistit tuntevat itsensä erilaisiksi. Autismi 2/2014, sivut 22-23.
  97. Methods for diagnosing pervasive development disorders, dysautonomia and other neurological conditions.
  98. Brugha T., McManus S., Meltzer H., ym. Autism Spectrum Disorders in adults living in households throughout England Report from the Adult Psychiatric Morbidity Survey 2007. s. 21.
  99. Gillberg C. (1999) Nörtti, nero vai normaali. Atena. Jyväskylälähde tarkemmin?
  100. Autism Study Finds No Link to Celiac Disease; Gluten Reactivity Real. 25.9.2013.
  101. A Nationwide Study of the Association Between Celiac Disease and the Risk of Autistic Spectrum Disorders. Jonas F. Ludvigsson, MD, PhD1,2,3,4; Abraham Reichenberg, PhD5,6; Christina M. Hultman, PhD2; Joseph A. Murray, MD4. JAMA psychiatry November 2013, Vol 70, No. 11.
  102. Attwood 2012. Sivut 93–94
  103. Attwood 2012. Sivut 90–91
  104. Mouridsen SE, Rich B, Isager T, et al (2008) Pervasive developmental disorders and criminal behaviour: a case control study. International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology ; 52: 196–205. Sivut 198, 201.
  105. K. Hippler, E. Viding, C. Klicpera, F. Happé: No increase in criminal convictions in Hans Asperger's original cohort. Journal of Autism and Developmental Disorders, 40 (2010), pp. 774–780.
  106. Suicidal ideation and suicide plans or attempts in adults with Asperger's syndrome attending a The specialist diagnostic clinic: a clinical cohort study. Sarah Cassidy et. al. Lancet Psychiatry, Volume 1, Issue 2, Pages 142 - 147, July 2014. Table 5: Comparison of prevalence of suicidal ideation.
  107. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M,Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1086
  108. Brugha et al. Epidemiology of autism spectrum disorder in adults in the community in England. Arch Gen Psychiatry. 2011;68(5):459–465.
  109. Oren Shtayermman: Suicidal Ideation and Comorbid Disorders in Adolescents and Young Adults Diagnosed with Asperger's Syndrome: A Population at Risk. Journal of Human Behavior in the Social Environment, Volume 18, Issue 3, 2008. Sivu 308.
  110. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M,Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1091
  111. Presentation of depression in autism and Asperger syndrome- A review. Mary E. Stewart, Louise Barnard, Joanne Pearson, Reem Hasan, Gregory O’Brien 2006
  112. Jussi Laine. Katsekontaktin tilastollinen analysointi videokeskustelussa. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu 2009. s. 28
  113. a b c Lorna Wing: Asperger syndrome: a clinical account. Psychol Med 11 (1): 115–29. 1981.
  114. G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235–261. Sivu 237.
  115. Asperger, H. (1944), Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten, 117, s. 85–110, 131.
  116. Ryan 1992: Treatment-resistant chronic mental illness: Is it Asperger’s syndrome?. Hospital and Community Psychiatry 43, 807–811.
  117. Kielinen M. (2005) Autism in Northern Finland; A perevalence, follow-up and descriptive study of children and adolescents with autistic disorder. Doctral Thesis. Sivu 33.
  118. Woodbury-Smith M, Boyd K, Szatmari P. Autism spectrum disorders, schizophrenia and diagnostic confusion. J Psychiatry Neurosci 2010;35:360.
  119. Dossetor, DA. ‘All That Glitters Is Not Gold’: Misdiagnosis of psychosis in pervasive developmental disorders – a case series. Clin Child Psychol Psychiatry 2007;12:537–48
  120. Perlman L. Adults with Asperger disorder misdiagnosed as schizophrenics. Prof Psychol Res Pr 2000;31:221–5
  121. A note about language and abbreviations Arkistoitu 6.6.2008.
  122. Heta Pukki 2007: Näkökulmia seksuaalisuuteen autisminkirjolla. Autismikulttuuri, tutkimustieto ja seksuaalikasvatus. Autspect koulutus. Sivu 7.
  123. aspalsta.net.
  124. Autistic licence. The Times 31.12.2005.
  125. Saner, Emine: 'It is not a disease, it is a way of life' The Guardian. 7.8.2007. Viitattu 5.11.2013. (englanniksi)
  126. International Asperger’s Awareness Day; ASD Perspectives
  127. Leena Ojala: Tanskalais-ruotsalaisesta tv-sarjasta Silta odotetaan menestystä. Helsingin Sanomat 6.7.2013.
  128. Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia, WSOY 2006.
  129. J. P. Spence. Film Interview: Salmon Fishing in the Yemen. Topanga Messenger 22.3.2012.
  130. Rakkaudesta, unelmista ja kaloista. Ohjaus Lasse Hallström. Tuotanto New Regency Enterprises, BBC Films, Kudos Film & Television 2012.
  131. Mary and Max – review, The Guardian 21.10.2010
  132. Crazy in Love - Elokuvakansien syndrooma; Film-O-Holic
  133. @mark_haddon 16.7.2009, Asperger's & autism.
  134. Laaja-alaisten kehityshäiriöiden varhaisten merkkien jäljillä. Terve.fi-sivusto 8.10.2008.
  135. Heta Pukki 2007: Näkökulmia seksuaalisuuteen autisminkirjolla. Autismikulttuuri, tutkimustieto ja seksuaalikasvatus. Autspect koulutus. Sivu 7.
  136. Isabel Dziobek, Kimberley Rogers, Stefan Fleck, Markus Bahnemann, Hauke R. Heekeren, Oliver T. Wolf, Antonio Convit. Dissociation of Cognitive and Emotional Empathy in Adults with Asperger Syndrome Using the Multifaceted Empathy Test (MET). Journal of Autism and Developmental Disorders. March 2008, Volume 38, Issue 3, s. 464–473.
  137. Nieminen-von Wendt, Taina: On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  138. G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235–261.
  139. Colin Müller: Hans Asperger – selbst ein “Asperger”? 28.6.2006.
  140. G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235–261.
  141. a b Asperger H (1938), Das psychisch abnorme Kind. Wiener klinische Wochenschrift 51: 1938, s. 1314-1317.
  142. a b c Asperger H; tr. and annot. Frith U [1944] (1991). "'Autistic psychopathy' in childhood", in Frith U: Autism and Asperger syndrome. Cambridge University Press, 37–92. ISBN 0-521-38608-X. 
  143. Hans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 141.
  144. Klin A (2006). "Autism and Asperger syndrome: an overview". Rev Bras Psiquiatr 28 (suppl 1): S3–S11. doi:10.1590/S1516-44462006000500002. PMID 16791390. 
  145. Baskin JH, Sperber M, Price BH (2006). "Asperger syndrome revisited". Rev Neurol Dis 3 (1): 1–7. PMID 16596080. 
  146. Baron-Cohen S, Klin A (2006). "What's so special about Asperger Syndrome?" (PDF). Brain and cognition 61 (1): 1–4. doi:10.1016/j.bandc.2006.02.002. PMID 16563588. 
  147. Baron-Cohen S, Klin A (2006). "What's so special about Asperger Syndrome?" (PDF). Brain and cognition 61 (1): 1–4. doi:10.1016/j.bandc.2006.02.002. PMID 16563588. 
  148. Asperger Syndrome Prognosis; News-Medical.net
  149. Chris Plauché Johnson & Scott M. Myers: Identification and Evaluation of Children With Autism Spectrum Disorders. Pediatrics Vol. 120 No. 5 November 1, 2007, pp. 1183 -1215. Sivu 1185.
  150. www.duodecimlehti.fi - VUOSIKERRAT duodecimlehti.fi. Viitattu 19.7.2016.
  151. Ryan 1992: Treatment-resistant chronic mental illness: Is it Asperger’s syndrome?. Hospital and Community Psychiatry 43, 807–811
  152. ICD-10, Classification of Mental and Behavioural Disorders, Clinical descriptions and diagnostic guidelines, "Blue book", sivu 203. http://www.who.int/classifications/icd/en/bluebook.pdf

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”HA”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nieminen-von Wendt, Taina: On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Attwood, Tony: Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Helsinki: Oppimateriaalikeskus Opike, 2012. ISBN 978-951-580-530-0.
  • Tilli, Paula: Toisin. Minun Asperger-elämäni. Finn Lectura, 2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alan toimijoita: