Katsekontakti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaksi ihmistä katsomassa toisiaan silmiin Caravaggion maalauksessa.

Katsekontakti on tilanne, jossa kaksi henkilöä katsoo toisiaan silmiin samaan aikaan.

Yksilöllinen vaihtelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksittäinen katsekontakti kestää yleensä kolme sekuntia. Jos katsekontakti jatkuu liian pitkään, toinen osapuoli voi kääntää katseensa sivuun, jotta läheisyyden tunne pysyy itselle sopivana. Sosiaalisia taitoja mittaavissa testeissä korkeita pistemääriä saaneet henkilöt ottavat enemmän katsekontaktia kuin matalia pistemääriä saaneet. Neuroottisia persoonallisuuspiirteitä omaavilla henkilöillä katsekontakti saa aikaan tavallista enemmän välttämismotivaatioon liittyvää aivoaktiviteettia. Katsekontaktin välttely on eräs sosiaalisen ahdistuneisuuden keskeisistä oireista.[1] Myös autistisille katsekontakti voi olla hämmentävää.[2]

Länsimaissa katsekontaktia rajoittavia normeja ei juurikaan ole. Kaukoidän kulttuureissa katsekontaktia saatetaan välttää esimiehen tai vanhemman henkilön kanssa, koska välttämistä pidetään kunnioittavana kulttuurissa, jota sosiaaliset hierarkiat säätelevät voimakkaasti. Lähi-idän kulttuureissa miesten ja naisten välinen katsekontakti on harvinaisempaa kuin samaa sukupuolta edustavien välinen.[3]

Merkitys ja fysiologiset vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katseen suunta on ihmisellä muihin lajeihin verrattuna biologisesti ja sosiaalisesti tärkeä signaali. Katsekontaktin havaitseminen on ihmiselle tärkeää toisen yksilön ajatusten ja pyrkimysten ymmärtämiseksi. Ihmisen on muita lajeja helpompi havaita toisen ihmisen katseen suunta, koska ihmissilmän värikalvo erottuu silmänvalkuaisesta selkeästi. Ihmisaivoista on myös löydetty hermostollisia mekanismeja, jotka käsittelevät näköinformaatiota siitä, mihin suuntaan toisen silmät ovat kohdistuneet. Katsesuunnan analysointiin osallistuu laaja verkosto aivojen alueita niin aivokuorella kuin sen alaisissakin rakenteissa. Katsekontaktin tiedetään vaikuttavan ihmisen aivoissa monella tapaa erilaisiin tiedonkäsittelyyn ja tunteisiin liittyviin prosesseihin.[4]

Toisen ihmisen suora katse vetää ihmisen tarkkaavaisuuden puoleensa alle 0,2 sekunnissa, mitä ilmeisimmin tahdosta riippumatta ja mahdollisesti esitietoisena reaktiona.[5]

Katsekontakti nostaa kehon autonomista vireystilaa. Katsekontaktin aikana sympaattisen hermoston toimintaa heijastavat ihon sähkönjohtavuusvasteet ovat suurempia kuin silloin, kun toinen henkilö katsoo sivuun. Katsekontakti havaitaan myös sydämen sykkeen hetkellisenä hidastumisena, mikä on merkki tarkkaavaisuuden kaappaavasta ärsykkeestä.[6]

Vaikutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen ihmisen arviointiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katsekontaktin on tutkimuksissa havaittu voimistavan toisesta ihmisestä tehtävää myönteistä arviointia, eli ihmiset arvioivat suoraan katsovat kasvot miellyttävämmiksi kuin sivuun katsovat. Katsekontaktin ottavat ihmiset arvioidaan myös kypsemmiksi, itsevarmemmiksi ja tehokkaammiksi kuin vähän katsekontaktia ottavat. Haastattelutilanteissa katsekontaktin ottavat ihmiset arvioidaan kyvykkäämmiksi ja luotettavammiksi kuin muut, vaikkakin tuijottaminen koetaan epämiellyttäväksi. Katsekontaktia voidaankin käyttää myös uhan ja valta-aseman ilmaisemiseen ja henkilökohtaisen tilan puolustamiseen aggressiivisessa tilanteessa.[7]

Minätietoisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin pysykologien mukaan suoran katseen kohteena oleminen herättää minätietoisuuden jo elämän ensimmäisten viikkojen aikana sekä voimistaa sitä myöhemmin. Tutkimusten mukaan tietoisuus siitä, miltä ihminen näyttää muiden silmissä, voimistuu katsekontaktin seurauksena. Toisen ihmisen suoran katseen näkemisen on myös havaittu parantavan oman kehon fysiologisen tilan tunnistamista.[8]

Muistamiseen, oppimiseen ja käyttäytymiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset muistavat suoraan katsovia kasvoja selvästi paremmin kuin sivulle katsovia.[9] Brittiläisen tutkimuksen mukaan myös imeväiset tunnistavat kasvot paremmin, kun toinen osapuoli katsoo suoraan silmiin.[10]

Tutkimusten mukaan katsekontakti opettajan ja oppilaiden sekä mainostajan ja katsojan välillä parantaa kerrottujen asioiden sisältöjen muistamista. Tutkimusten mukaan katsekontakti saa ihmiset käyttäytymään vuorovaikutusta edistävästi ja toisten ihmisten hyväksi ja altruistisesti. Tällaisen katsekontaktin on havaittu ohjaavan ihmisten käyttäytymistä myös julisteissa olevien kuvien kautta.[11]

Erään tutkimuksen mukaan 3–6 kuukautta vanhojen lasten hymyily vähenee äidin ja lapsen katsekontaktin puuttuessa.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hietanen, Jari (Mielen salat, 2016), s. 36.
  2. Supporting Individuals with Autism, Aspergers Syndrome and Pervasive Developmental Disorders Indiana Resource Center for Autism.
  3. Hietanen, Jari (Mielen salat, 2016), s. 28.
  4. Hietanen, Jari (Mielen salat, 2016), s. 28–30.
  5. Hietanen, Jari (Mielen salat, 2016), s. 30–31.
  6. Hietanen, Jari (Mielen salat, 2016), s. 35.
  7. Hietanen, Jari (Mielen salat, 2016), s. 32–33.
  8. Hietanen, Jari (Mielen salat, 2016), s. 34.
  9. Hietanen, Jari (Mielen salat, 2016), s. 31.
  10. MIT Press Journals - Journal of Cognitive Neuroscience - Abstract MIT Press Journals.
  11. Hietanen, Jari (Mielen salat, 2016), s. 31–33.
  12. JSTOR: Child Development, Vol. 67, No. 5 (Oct., 1996), pp. 1940-1951 JSTOR.