Ihmissilmä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ihmisen silmä on kolmen kalvon muodostama "pallo", silmämuna, jonka näköhermo ja silmälihakset kiinnittävät silmäkuoppaan.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen silmän rakenne. Huomaa, ettei kaikkien eläinten silmien rakenne ole sama kuin ihmisellä.
Silmänliikuttajalihakset

Silmän valoa aistivat solut (sauvat ja tapit) muodostavat yhdessä niistä lähtevien hermosolujen kanssa levymäisen verkkokalvon, joka sijaitsee silmän takaosassa ja jonka hermosolut yhdistyvät lopulta näköhermoksi. Tavallisesti ihmisellä on kolmenlaisia tappisoluja, jotka aktivoituvat herkimmin punaisesta, vihreästä ja sinisestä valosta. Sauvasoluja on vain yhdenlaisia: ne eivät kykene yksinään erottelemaan värejä, mutta toimivat tappisoluja paremmin hämärässä. Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että tappisolut reagoivat väreihin, kun taas sauvasolut mahdollistavat hämärässä näkemisen.

Silmämunan kalvoista uloin on kovakalvo (sclera). Silmän etuosassa sijaitsee hieman kupera, kellonlasin muotoinen sarveiskalvo (cornea), joka on läpinäkyvä.

Kovakalvon alla on suonikalvo (chorioidea), missä silmävaltimot ja -laskimot muodostavat tiheän suoniverkon. Suonikalvo on kovakalvoon liittynyt kaikkialla paitsi silmämunan etuosassa, missä se väliseinän tavoin painuu silmämunan onteloon heti sarveiskalvon takana. Tämän väliseinän keskellä on pyöreä reikä, mustuainen (pupilli), ja sitä "ympäröivä" värillinen reunus värikalvo eli iiris. Iiriksessä olevat säteittäiset lihakset ja sen reunaa kiertävä rengaslihas voi laajentaa tai supistaa värikalvoa. Suonikalvossa on heti värikalvon takana rengasmainen paksunnos, sädekehä, jossa on samanlaisia ja samalla tavalla toimivia lihaksia kuin värikalvossakin. Sädekehään kiinnittyy ohuilla ripustinsäikeillä lasikirkas kaksoiskupera mykiö eli linssi, joka taittaa ulkoapäin tulevat valosäteet ja luo 180 astetta kiertyneen pienoiskuvan verkkokalvolle. Näkökentän vasen puoli tulee siis verkkokalvon oikealle ja oikea vasemmalle, samoin alapuoli ylös ja yläpuoli alas.

Sisin silmämunan kalvoista on verkkokalvo (retina), joka on suonikalvon sisäpinnalle levinnyt näköhermon pää. Verkkokalvo verhoaa vain silmämunan taempaa puoliskoa. Siinä ovat silmän valoherkät solut, sauva- ja tappisolut.

Silmämunaa suojelee ulkoapäin ihopoimujen muodostamat ylempi ja alempi silmäluomi, joiden vapaa reuna on silmäripsien reunustama. Kolmas silmäluomi on vilkkuluomi, joka on ihmisellä surkastunut. Se näkyy silmän sisäkulmassa vain pienenä punertavana jäänteenä. Silmäluomien sisäpintaa sekä silmän näkyvää osaa, "valkuaista" sarveiskalvoa lukuun ottamatta peittää sidekalvo (conjunctiva).

Väri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisin ihmissilmän (värikalvon) väri Suomessa on sininen. Tavallisin silmien väri maailmanlaajuisesti on ruskea.[1]

Perimä määrää silmien värin. Yleisimmät värit ovat ruskea, sininen ja vihreä.

Kyyneleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silmämunan pinnan pitää kosteana kyynelneste, joka syntyy silmäkuopan ulkoseinässä olevassa kyynelrauhasessa. Tämän rauhasen ulosvievät putket päättyvät sidekalvopussiin ylemmän silmäluomen sisäpinnalle. Sidekalvopussin sisäreunasta alkaa kyynelkanava kaksiaukkoisena ja päättyy nenäonteloon. Kyynelkanavan alkuosassa on laajennus eli kyynelpussi. Päivisin neste poistuu silmästä kyynelkanavan kautta, mutta öisin suurin osa siitä haihtuu ja jättää jälkeensä likaa, kuolleita soluja ja kivennäisaineita eli rähmää. Tulehduksen aikaan rähmää muodostuu paljon valkosoluista, tulehdusjätteistä ja mikrobien eritteistä[2].

Näköaistimuksen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itse näköaistimus syntyy aivoissa[3], kun sinne saapuu tietoa hermoimpulsseina näkörataa pitkin aistinsolujen välityksellä. Kuvan tulkitseminen alkaa verkkokalvolla ja jatkuu isoaivojen primaarisella näköalueella takaraivolohkossa. Verkkokalvolla kuva on "ylösalaisin", ja on väitetty, että aivot kääntävät kuvan oikein päin. Viimeaikaisen tutkimuksen valossa näyttää siltä, että mitään kääntämistä ei tapahdu.[4]

Sokea piste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkkokalvo peittää silmän takaosan sisäpintaa kaikkialta muualta paitsi näköhermonpään kohdalta. Näköhermonpää sijaitsee silmänpohjassa tarkan näkemisen pisteestä nenään päin n. 3-4 mm. Koska näköhermonpäässä ei ole verkkokalvoa, siitä aiheutuu näkökenttään ns. fysiologinen sokea piste. Silmänpohjan nenänpuoleinen alue vastaa näkökentässä ohimonpuoleista osaa, joten sokea piste sijaitsee katseen kohdistuspisteestä n. 15 astetta ohimoon päin. Sokea piste on laajuudeltaan 5 astetta (kohdistuspisteestä n. 13-18 astetta ohimoon päin). Molempien silmien sokea piste on kohdistuspisteen ohimonpuolella, joten yhteisnäössä toisen silmän näkökenttä kattaa toisen silmän sokean pisteen.

Sokean pisteen voi demonstroida seuraavasti: Katso alla olevan kuvan pistettä oikealla silmällä. Voit havainnoida tähden katsoessasi pistettä kaikilla muilla etäisyyksillä paitsi katsoessasi ruutua n. 40 cm:n päässä silmistäsi, pienellä kuvaruudulla. Kuvaruudun koosta riippuvalla etäisyydellä tähti katoaa näkyvistä, koska siitä muodostuva kuva muodostuu silmänpohjassa näköhermonpään kohdalle = fysiologisen sokean pisteen kohdalle. Vasemmalla silmällä tähteä katsoesasi puolestaan pallukka häviää.

Blind spot test.svg

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]