Silmälasit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Silmälasit Emporio Armani -merkkisillä kehyksillä.
Seattle taittovikaisen näkemänä ilman laseja ja lasien kanssa.
Silmälasit 1400-luvulla.

Silmälasit ovat kehyksen ja linssien muodostama optinen apulaite, jota pidetään silmien edessä. Joskus silmälaseja pidetään ainoastaan esteettisistä syistä, mutta normaalisti silmälasien tehtävä on auttaa taittovikaista henkilöä näkemään paremmin. Silmälaseja käytetään myös mykiöleikkausten jälkitiloissa ja harmaakaihin yhteydessä.

Plus- ja miinuslasit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taittovikaa korjaavia silmälaseja kutsutaan usein plus- ja miinuslaseiksi. Pluslaseja, jotka auttavat näkemään lähelle, kutsutaan myös lukulaseiksi ja niiden tarve liittyy usein ikääntymiseen. Miinuslaseilla puolestaan korjataan likinäköisyyttä eli parannetaan kauas näkemistä. Silmälasien linssit voivat myös olla kaksitehoiset, jolloin linssin ylempi osa parantaa kauas näkemistä, alempi lähelle näkemistä. Hajataittoisuutta hoidetaan sylinterilaseilla, joiden kaarevuussäde on eri suunnista erilainen. Myös karsastusta voidaan tarvittaessa hoitaa silmälaseilla, joihin hiotaan prismakorjaus.[1]

Silmälasien voimakkuus ilmaistaan dioptrioina. Dioptriluku kertoo kuinka kaukana linssistä sen polttopiste on. Miinuslasit ovat koveria ja niiden valepolttopiste on linssin edessä. Pluslasit ovat kuperia ja niiden polttopiste on linssin takana.

Materiaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin silmälasien linssit tehtiin lasista, mutta nykyään ne tehdään pääosin muovista. Muovilinsseillä on useita etuja lasisiin verrattuna: ne ovat esimerkiksi kevyempiä eivätkä rikkoonnu yhtä helposti.

Kehykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehysten materiaali voi olla metallia tai muovia. Alkujaan sarvisankaiset kehykset ovat jo kauan sitten muuttuneet muovisiksi, vaikka näyttävät edelleen luonnonmateriaalilta.[2]

Aurinkolasit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näköä parantavien silmälasien lisäksi on olemassa häikäisyltä suojaavia aurinkolaseja sekä silmiä suojaavia suojalaseja työ- ja harrastekäyttöön. Suojaavat lasit voidaan varustaa vahvuuksilla, jolloin ne korjaavat samalla taittovikaa.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silmälasit keksittiin Pohjois-Italiassa todennäköisesti 1280-luvulla. Alkuperäiseksi keksijäksi on useissa lähteissä väitetty Salvino D'Armatea, mutta tämä tieto on osoitettu vääräksi, ja alkuperäinen keksijä on jäänyt tuntemattomaksi. Arabeilla saattoi olla suurennuslaseja jo 1100-luvulla. Keisari Neron kerrotaan käyttäneen smaragdia gladiaattorikisojen seuraamiseen ajanlaskumme alussa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Optisen alan tiedotuskeskus - Karsastus
  2. CD-perussanakirja. Pohjautuu painettuun julkaisuun Suomen kielen perussanakirja 1–3. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 94. Helsinki: Edita, 1997. ISBN 951-37-2076-4.
  3. Linssit.net - Historia

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]