Hopeabromidi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hopeabromidi

Bromid stříbrný.PNGSilver-bromide-3D-vdW.png

Tunnisteet
CAS-numero 7785-23-1
Ominaisuudet
Molekyylikaava AgBr
Moolimassa 187,77 g/mol
Ulkomuoto Vaalean keltaisia kiteitä[1]
Sulamispiste 432 °C [1]
Tiheys 6,47 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 1,3×10–4 g/l[2]

Hopeabromidi (AgBr) on hopea- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Hopeabromidia käytetään muun muassa valokuvauksessa.

Valmistus ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopeabromidi liukenee erittäin huonosti veteen, minkä vuoksi sitä tuotetaan saostamalla vesiliuoksista. Reaktio tapahtuu hopeanitraatti- ja bromidiliuoksien, esimerkiksi kaliumbromidin, välisellä reaktiolla. Muiden hopeayhdisteiden tavoin myös hopeabromidi tummuu erittäin helposti valon vaikutuksesta, minkä vuoksi reaktio on suoritettava pimeässä.[1][2]

AgNO3(aq) + KBr(aq) → AgBr(s) + KNO3(aq)

Hopeabromidi liukenee hyvin niukasti veteen ja on käytännöllisesti katsoen liukenematon. Hopeaionit muodostavat helposti komplekseja esimerkiksi tiosulfaatti- ja syanidi-ionien kanssa, ja niiden liuoksiin yhdiste liukenee paremmin. Hopeabromidikiteiden alkeiskoppi on kuutiollinen ja muistuttaa natriumkloridin rakennetta. Ionien välinen etäisyys on 0,29 nm. Jos bromidi- tai hopeaioneita on ylimäärä, muodostuu kiteistä oktaedrisia. Yhdisteen kiteiden keltaisen värin arvellaan johtuvan kiteiden epämuodostumista, jotka johtuvat hopeabromidin osittaisesta kovalenttisesta luonteesta.[1][2]

Käyttö valokuvauksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopeahalidien valokemialliset ominaisuudet sopivat hyvin valokuvaukseen. Hopeabromidia käytetään erityisesti filmeissä ja hopeakloridia- ja jodidia valokuvauspapereissa. Filmin pinnalla on gelatiinista ja hopeabromidista koostuva kalvo. Filmin valottuessa hopeaionit pelkistyvät metalliseksi hopeaksi, joka näkyy negatiivissa mustana. Samalla bromidi-ionit hapettuvat bromiksi.[2][3][4]

2Ag+ + e- → Ag

Valokuvattaessa vain osa filmin pinnalla olevasta hopeabromidista hajoaa tällä tavoin. Jäljelle jäänyt hopeabromidi poistetaan käyttämällä sopivaa komplekseja muodostavaa liuosta, kiinnitettä, joka yleensä on natriumtiosulfaattia.[3][4]

AgBr(s) + 2 Na2S2O3(aq) → Na3[Ag(S2O3)2](aq) + NaBr(aq)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 472. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d Samuel F. Etris & C. Robert Cappel: Silver Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.09.2010
  3. a b John Emsley: Nature's building blocks: an A-Z guide to the elements, s. 395. Oxford University Press, 2003. ISBN 9780198503408. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.09.2010). (englanniksi)
  4. a b RoseMarie Gallagher,Paul Ingram: Complete chemistry, s. 94. Oxford University Press, 2000. ISBN 978-0199147991. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.09.2010). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.