Prosopagnosia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Prosopagnosia (kreik. prosopon, ’kasvot’ + a- kr. ’ei’ + gnosis,kr. tieto’) eli kasvosokeus tarkoittaa vaikeutta tunnistaa ihmisiä kasvojen perusteella.[1][2] Prosopagnosia aiheutuu yleensä oikean aivopuoliskon ohimolohkon vauriosta esimerkiksi aivoinfarktin tai -verenvuodon seurauksena. Potilas ei tällöin tunnista edes läheisimpiä ihmisiään nähdessään näiden kasvot, vaan tarvitsee muunlaisen vihjeen, esimerkiksi äänen, tunnistamisen avuksi. On raportoitu myös harvinaisia tapauksia, jossa potilas aivojen pienen vaurion seurauksena menettää kykynsä tunnistaa tietyn ihmisen, esimerkiksi isoäitinsä, vaikka muiden ihmisten havaitseminen sujuu.

Prosopagnosian kaltaisia oireita esiintyy toisinaan myös kehityksellisissä neurologisissa häiriöissä, kuten Aspergerin oireyhtymässä (AS).[3] AS-henkilöillä saattaa olla vaikeuksia tunnistaa tuttua henkilöä ilman ympäristöstä saatavia vihjeitä. Tunnistamatta saattaa jäädä esimerkiksi luokkatoveri, joka tuleekin yllättäen vastaan kaupassa tai opettaja, joka on värjännyt ja leikannut hiuksensa.

Kasvosokeus on ilmiönä tunnettu kauan, mutta se virallistettiin vasta vuonna 1947, kun saksalainen neurologi Joachim Bodamer raportoi kasvosokeista henkilöistä. Hän kehitti termin ”prosopagnosia” kreikan kielen sanoista prosopon (kasvot) ja agnosia (tunnistamattomuus).[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Asperger-oireyhtymän piirteitä Autismiliitto. Viitattu 19.6.2010. [vanhentunut linkki]
  2. Prosopagnosia eli kasvosokeus Autismisäätiö. Viitattu 22.3.2017.
  3. Aspergerin oireyhtymä Autismisäätiö. Viitattu 22.3.2017.
  4. Kun kasvot pysyvät vieraina 9.3.2009. Tiede. Viitattu 19.6.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tiirikainen, Kati: Tunnistatko kasvot? Näin selviydyt kasvosokeana. Finn Lectura, 2014. ISBN 9789517926546.