Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”AD/HD” ohjaa tänne. Asteen albumista, katso AD/HD (albumi).
ADHD-aivojen aktiivisuustaso on usein normaalia matalampi.[1] Oikealla ADHD:tä sairastavan aivot PET-kuvassa.
ADHD
ICD-10 F90
ICD-9 314.00, 314.01
OMIM 143465
MedlinePlus 001551
MeSH D001289

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöllä (ICD-10 F90, entinen MBD eli lievä aivotoiminnan häiriö) viitataan toimintakykyä alentaviin tarkkaavaisuus- eli keskittymishäiriö ADD:hen (attention deficit disorder) sekä aktiivisuuden ja tarkkavaisuuden häiriö ADHD:hen (attention deficit and hyperactivity disorder).[2][3] Aktiivisuuden häiriöllä viitataan hyperaktiiviseen käytökseen ja impulsiivisuuteen, joita esiintyy etenkin poikalapsilla.[4] Osalla potilaista esiintyy pelkkää ylivilkkautta ja impulsiivisuutta ilman tarkkaavaisuuden ongelmia. Lyhenne AD/HD viittaa kaikkiin edellä mainittuihin häiriöihin.

AD/HD:n oireet johtuvat nykykäsityksen mukaan aivojen energiavajeesta. Aivojen puutteellinen verenkierto johtaa hapen ja glukoosin puutteeseen aivojen eri osissa[5], mikä näkyy muun muassa vireystilan ja työmuistin heikkenemisenä. Lisäksi AD/HD-potilaiden aivoissa on havaittu puutetta dopamiinista, jonka tehtävänä on edistää vireyttä ja motivaatiota, tehostaa oppimista, säädellä tunteita ja tahdistaa ihmisen sisäistä kelloa.[6][7][8][9] ADHD:hen liittyvän ylivilkkauden ja elämyshakuisuuden ajatellaan johtuvan siitä, että ihminen yrittää nostaa aivojensa vireystilaa aktiivisen toiminnan ja voimakkaiden aistiärsykkeiden avulla.

Noin 70 prosentilla AD/HD-potilaista esiintyy liitännäisoireena unettomuutta ja päiväaikaista väsymystä.[10] Myös oppimisvaikeudet ovat yleisiä.[11]

Tutkijat ovat erimielisiä siitä, kuinka usein AD/HD:hen liittyy niin sanottuja toiminnanohjauksen häiriöitä ja kuuluvatko ne AD/HD:n ydinoireisiin. Erimielisyydet johtuvat todennäköisesti siitä, että toiminnanohjauksen häiriöillä voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia asioita.[12]

Tarkkavaisuushäiriöt ovat yleisimmin diagnosoituja neurologisia poikkeavuuksia, sillä niitä esiintyy jopa 3–6 prosentilla suomalaisista lapsista.[10] Tarkkavaisuushäiriötä pidettiin aikaisemmin ensisijaisesti lastentautina. Oireet lievenevät osalla aikuistumisen jälkeen, mutta niitä jää eri arvioiden mukaan kuitenkin 50–70:lle prosentille aikuisista. ADD tai ADHD diagnosoidaankin yhä useammin aikuisilta.[10] Kansainvälisten tutkimusten perusteella voi arvioida, että Suomessa on 50 000–100 000 ADHD-oireista kärsivää aikuista.[13] Häiriö on liitetty tyypillisesti poikiin ja miehiin, mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan ADHD on lähes yhtä yleinen naisilla.lähde?

AD/HD-oireet lisäävät huomattavasti alisuoriutumisen, köyhyyden, vakavien onnettomuuksien, ahdistuksen, masennuksen ja itsetuhoisuuden riskiä.[14] AD/HD-ihmisiä voidaan tukea esimerkiksi neuvonnalla ja henkilökohtaisella ohjauksella. Lääkkeet tuovat joillekin potilaille suurta helpotusta oireisiin, mutta hoidon positiiviset vaikutukset katoavat useimpien tutkimusten mukaan pitkällä aikavälillä.[15]

Ilmeneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD voi ilmetä mm. seuravaanlaisina ongelmina:

  • keskittymisvaikeudet, ajatusten harhailu, huolimattomuusvirheiden runsas esiintyminen
  • työmuistin häiriöt ja unohtelu
  • uusien tehtävien aloittamisen vaikeus
  • vaikeus toimia järjestelmällisesti ja pitkäjännitteisesti
  • harkitsemattomuus eli impulsiivisuus
  • mielialojen ailahtelu
  • toistuva stimulaation etsiminen, taipumus pitkästyä, kärsimättömyys
  • vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan
  • luovuus ja intuitiivisuus
  • alisuoriutumisen tunne ja tunne siitä, että asiat eivät ole hallinnassa.[16][17]

ADHD oireilee lisäksi levottomuutena tai hermostuneen oloisena energisyytenä, joka purkautuu esimerkiksi vaelteluna, sormilla naputteluna, istuma-asennon vaihteluna, toistuvana pöydästä tai huoneesta poistumisena, paikallaan olon aiheuttamana ärtyisyytenä tai ylettömänä puhumisena ja jatkuvana ”menossa olemisena”.[16][18]

Ihmisellä jolla on AD/HD saattaa ilmetä taipumusta sanoa mitä mieleen juolahtaa harkitsematta huomautuksen ajoitusta tai tilanteeseen sopivuutta. Impulsiivisuus saattaa ilmetä myös toiminnassa esimerkiksi impulsiivisena rahankäyttönä, suunnitelmien äkillisenä muuttamisena tai taipumuksena ottaa suuria riskejä.[16]

AD/HD lisää riskiä riippuvuutta aiheuttavaan käyttäytymiseen kuten liialliseen työntekoon, shoppailuun, rahapelien pelaamiseen, syömiseen tai päihteiden käyttöön.[16] Ylivikkaushäiriö lisää myös tapaturmavaaraa etenkin lapsilla.

Muita mahdollisia liitännäisoireita ovat muun muassa oppimisvaikeudet.[10] Keskittymisvaikeudet haittaavat usein opiskelua. Inattentiivisessa tarkkaavuushäiriössä eli ADD:ssä opiskelijan tarkkaavaisuus saattaa kohdistua oppimisen sijaan siihen, mitä luokassa tai omissa mielikuvissa tapahtuu. Osa pystyy kuitenkin kompensoimaan lahjakkuudellaan tarkkaavuuden ongelmia. Tästä syystä useimmat alisuoriutuvat opinnoissaan suhteessa älykkyyteensä. Opintojen keskeyttäminen tai venyminen on hyvin tyypillistä ja univaje, stressi ja masennus lisäävät oireita.

Keskittymisvaikeudet, impulsiivisuus, työmuistin häiriöt, ylikeskittyminen sekä arjen hallintaa heikentävät organisointi- ja oman toiminnan ohjaamisen vaikeudet voivat aiheuttaa aikuisenakin huomattavaa haittaa. ADHD onkin yhteydessä heikompaan suoriutumiseen työelämässä ja WHO:n laatima kartoitus on osoittanut, että ilman hoitoa jäävillä ADHD-oireisilla on valtaväestöä merkittävästi suurempi riski joutua työttömäksi.[19]

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön liitettyjä oireita on kuvattu diagnostisissa arviointimenetelmissä yleensä oireina, jotka ovat tyypillisiä lapsuus- ja nuoruusiässä. Osa oireista vähenee tai lievittyy tyypillisesti iän myötä, mutta oman toiminnan suunnitteluun, aloittamiseen ja organisointiin liittyvät vaikeudet saattavat jopa korostua aikuisena vaikeuttaen muun muassa työssä selviytymistä. Lisäksi ikääntyminen ja vaihdevuodet lisäävät jälleen oirehtimista.[20]

Aikuisena oirekuva myös yleensä muuttuu jonkin verran. ADHD:hen liittyvä levoton olo purkautuu lapsilla usein yliaktiivisuutena, mutta aikuiset ovat usein oppineet kätkemään levottomuutensa ja vilkkautensa.[21] Aikuiset käyttävät myös tyypillisesti lapsuudesta ja nuoruudesta poikkeavia keinoja levottomuutensa hallinnassa.[22] Aikuisuuteen liittyvä velvollisuuksien tiedostaminen ja opitut selviytymiskeinot saattavat johtaa myös siihen, että oirekuva ei näy selvästi ulospäin, vaikka se aiheuttaakin yksilölle suurta toiminnallista haittaa. Myös korkea älykkyys voi toimia kompensoivana tekijänä, jolloin adhd:tä on vaikea huomata ulkoa päin.[23]

Viimeisimpien tutkimusten mukaan ADHD on lähes yhtä yleinen naisilla kuin miehillä, tosin oireena ylivilkkaus ei ole tytöillä niin yleistä, joten pojat saavat diagnoosin useammin. Usein tytöt eivät ole koulussa olleet häiritsevästi käyttäytyviä, vaan ovat saattaneet olla opettajienkin mielestä hyvin kilttejä ja jopa vetäytyviä. Kaikilla ihmisillä joilla on AD/HD ei ole samoja oireita. Ihminen jolla on AD/HD voi olla esimerkiksi tapaturma-altis ylivilkas ”sählääjä”, impulsiivinen ”koheltaja”, flegmaattinen ”unelmoija” tai näiden yhdistelmä. Unettomuutta ja päiväaikaista väsymyksen tunnetta esiintyy liitännäisoireena 70 prosentilla potilaista ja nämä liitännäiset pahentavat AD/HD-oireita[10]. Unirytmi on tyypillisesti sekaisin siten, että nukkumaanmeno viivästyy ja herääminen on tuskallista ja varsinkin aamulla toimintakyky on heikompi vilkastuen sitten iltaa kohti. ADHD:n liitännäisenä voi esiintyä myös haastavaa käytöstä[10][10][24] Ihmisillä joilla on AD/HD esiintyy muuta väestöä useammin muitakin neurologisia oireyhtymiä, kuten levottomat jalat -oireyhtymää ja Aspergerin oireyhtymää enemmän kuin muulla väestöllä. Lukihäiriöt ja muut oppimisvaikeudet ovat myös yleisempiä. Myös mielenterveydelliset ongelmat kuten masennus ovat yleisiä. Monesti masennus johtuu usein siitä, että oireiston aiheuttamista epäonnistumisista opiskelussa tai työelämässä, joten se saattaa parantua samalla kun ADHD:tä ryhdytään hoitamaan. AD/HD on erittäin yleinen vankien keskuudessa. Lähes puolella Suomen vangeista on arvioitu olevan ADHD.[25] Myös päihteiden väärinkäyttäjistä monella on diagnosoimaton ADHD.[26]

AD/HD:n ilmeneminen eri sukupuolilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tytöillä ja naisilla ADHDn ilmenee tyypillisesti alivilkkautena ja omiin ajatuksiin vaipumisena, mitä kutsutaan ADHD:n inattentiiviseksi muodoksi eli ADD:ksi. Tytöillä leimaa-antavina piirteinä ovat keskittymysvaikeudet ja taipumus vaipua omiin mietteisiin, ns. "haaveilu", jolloin asiat jäävät kesken tai unohtuvat. ADHD-tyttöjen ulospäin näkyvä käyttäytyminen voi olla hyvinkin rauhallista ja törmäykset muiden kanssa poikia harvinaisempia. ADHD-tytöt antavatkin usein kiltin tai ujon vaikutelman.[27] Pojat saavat ADHD-diagnoosin tyttöjä useammin, koska helpommin havaittava impulsiivinen ja ylivilkas käyttäytyminen on heillä yleisempää.

Diagnoosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD:n ydinoireita ovat keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmat sekä ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Nämä ydinoireet voivat esiintyä joko yhdessä tai erikseen, ja potilaalla voi olla kaikkia oireita samanaikaisesti tai ensisijaisesti joko tarkkaavuushäiriö tai ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. [10]

Keskittymishäiriön pääoireita ovat tarkkaavaisuuden vaikeudet, hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus:

  1. Keskittymättömyys
    • Ei keskity yksityiskohtiin tai tekee tarkkaavaisuusvirheitä läksyissä, töissä tai muissa tehtävissä
    • Ei kykene säilyttämään keskittymiskykyä leikeissä tai tehtävissä
    • Ei tunnu kuuntelevan puhuteltaessa
    • Ei seuraa ohjeita eikä kykene saattamaan loppuun läksyjä, koulutehtäviä tai töitä työpaikalla (mutta ei vastusta ja ymmärtää ohjeet)
    • Tehtävien ja toimien organisointi on usein vaikeaa
    • Ei halua aloittaa tehtäviä, jotka vaativat pitkää keskittymiskykyä
    • Usein hukkaa tehtäviin tarvittuja välineitä (leluja, työkaluja, koulukirjoja)
    • Häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
    • Unohtelee usein päivittäisiä tehtäviä
    • Puhuu useasti samoista asioista, vaikka pitäisi vaihtaa usein puheenaihetta.
  2. Ylivilkkaus tai impulsiivisuus
    1. Ylivilkkaus
      • Hypistelee käsiä, koukistelee jalkoja tai pyörii paikallaan
      • Poistuu paikaltaan luokassa tai paikassa, jossa paikallaan pysyminen on odotettua
      • Juoksentelee tai kiipeilee tilanteissa, joissa se ei ole soveliasta (aikuisten tapauksessa levottomuuden tunnetta)
      • Vaikeuksia leikkiä hiljaa
      • On usein ”menossa”, ei pysty olemaan kauan paikallaan.
      • Puhuu paljon
    2. Impulsiivisuus
      • Vastaa kysymykseen ennakkoon
      • Ei jaksa odottaa vuoroaan
      • Keskeyttää tai häiritsee muita (kesken keskustelujen, pelien)

DSM-IV:n mukainen diagnoosi edellyttää vähintään kuusi kohdan 1 tai 2 oiretta. ICD-10 mukainen diagnoosi edellyttää vähintään kuusi kohdan 1 oiretta ja vähintään kuusi kohdan 2 oiretta.[28] Joidenkin oireiden tulee ilmetä jo ennen seitsemää ikävuotta. Oireiden tulee esiintyä vähintään kahdessa ympäristössä, esimerkiksi sekä kotona että koulussa. Täytyy olla selkeitä kliinisiä vaikeuksia sosiaalisessa, kouluympäristössä tai työelämän toiminnassa.

On myös lääkäreitä, jotka tekevät lopullisen diagnoosin sen perusteella, vähentääkö metyylifenidaatti heidän oireitaan.lähde? Tässä ongelmaksi saattaa muodostua, se että moni ADHD-lääke väärällä annostuksella voi itse jopa lisätä ADHD-oireita. Lisäksi lääkeaineen imeytymisnopeudella ja aivojen dopamiiniherkkyydellä saattaa olla vaikutuksia lääkkeen vaikutukseen.

Onnistunut diagnosointi vaatii lääkärin/työryhmän jolla on sekä psykiatrian, että neurologian erityisosaaminen. Lääkärin tulee olla hyvin asiaan perehtynyt ja mielellän kokenut. Masennustila, kaksisuuntainen mielialahäiriö, ahdistuneisuushäiriö, päihteiden väärinkäyttö, skitsofrenia tai persoonallisuushäiriö saatetaan sekoittaa helposti tarkkaavaisuushäiriöön. Virhediagnooseja sattuu molempiin suuntiin. Erityisesti epäsosiaalinen ja epävakaa persoonallisuus ovat erotusdiagnostisesti tärkeät. Lisäksi aivovamman ja erillisen unihäiriön mahdollisuudet tulee sulkea pois.[29] Skitsofreniaa luukunottamatta lähes kaikkia edellä mainittuja esiintyy kuitenkin varsin runsaasti tarkkaavaisuushäirön liitännäisoireena. Psykiarinen oireilu on sitä vaikeampaa mitä vanhemmaksi potilas on päässyt ilman oikeanlaista hoitoa. Tarkkaavuushäiriö on erotettavissa muista häiriöistä, joilla on vastaavia tai päällekäisiä oireita.[29]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD:tä pidetään keskushermoston viallisesta toiminnasta johtuvana häiriönä. PET-kuvauksen avulla on saatu selville, että AD/HD-henkilöiden aivojen verenkierto on usein liian heikkoa[1]. Etenkin otsalohkojen etuaivokuoren toiminta poikkeaa normaalista.[10] Länsimaissa tehtyjen kaksos- ja adoptiotutkimusten perusteella perinnölliset tekijät selittävät lapsuus- ja nuoruusiässä 60–90 % ADHD-alttiudesta.[30]. Myös ylivilkkaus on ensisijaisesti geneettistä, vaikka muitakin aiheuttajia on tunnistettu.[31]

Tutkijat uskovat että suurin osa AD/HD-tapauksista johtuu useiden eri geenien kombinaatioista, joista useat vaikuttavat dopamiinin kulkeutumiseen aivoissa[32]. On huomattu, AD/HD-henkilöillä esiintyy aivojen keskiosassa sijaitsevassa motivaatiota ylläpitävässä palkitsemiskeskuksessa tavallista vähemmän dopamiinia. Löydon tehneen Nora D. Volkowin mukaan tämä selittäisi AD/HD-oireet sekä sen, miksi dopamiinin takaisinottoa estävät lääkkeet vähentävät niitä.[33][34]

Volkow huomasi myös, että ADHD-oireisten palkitsemisjärjestelmä sammuu tavanomaista nopeammin. Havainto selittäisi sen, miksi AD/HD on yliedustettuna päihteidenkäyttäjien keskuudessa.[35][36] Myös noradrenaliinin puute aiheuttaa ADHD-oireita.[10] Viime aikoina on myös nostettu esille, että osa tarkkaavaisuushäiriöisiksi epäillyistä lapsista yksinkertaisesti nukkuu liian vähän, jolloin unideprivaatio selittäisi osan oireista.[37][38] Unihäiriöt ovat kuitenkin yksi yleisimmistä liitännäisoireista ADHD:ssa, joka myös pahentaa oireita.[1]

Aikaisemmin epäiltiin, että ADHD:n voisi laukaista myös päähän kohdistunut isku, mutta enemmistöllä tautipotilaista ei ole tähän liittyvää fysikaalista historiaa, jolla teoria olisi voitu todistaa. Geenivirheet haittaavat muun muassa rasvojen aineenvaihduntaa, jonka seurauksena ADHD:tä potevilla on johdonmukaisesti havaittu olevan puutetta omega-3-rasvahapoista, vaikka niiden saanti ruoasta on normaalia.lähde? Myös uusimmissa tutkimuksissa on näyttöä aivojen eri alueiden mahdollisista glukoosiin liittyvistä puutteista.lähde? Geenivirheet saattavat estää rasvahappojen aineenvaihduntaa säätävien saturaasi- ja elongaasientsyymiien toimintaa maksassa ja aivoissa.

Ympäristömyrkkyjen ja ruoan lisäaineiden, kuten aspartaamin ja natriumglutamaatin, vaikutusta pidetään kiistanalaisena mutta ei poissuljettuna vaihtoehtona. Hollantilaisen tutkimuksen mukaan osalla lapsista ruoka-aineallergiat voivat pahentaa oireita. Tutkimuksessa oli sata lasta, joista osa sai tiukan ruokavalion, joka koostui riisistä, lihasta, kasviksista, päärynöistä ja vedestä. Verrokkiryhmä sai syödä vapaasti. Viiden viikon jälkeen tehdyssä analyysissä 60 prosentilla oireet vähenivät. Oireet voimistuivat, kun ruokavaliota alettiin laajentaa.[39] Tunnetun ADHD-tutkijan Russell Barkley:n mukaan ruokavalio ei aiheuta ADHD:tä, eikä sillä voi myöskään hoitaa ADHD:n oireita[40]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metyylifenidaattia sisältävä lääkevalmiste.

AD/HD-ihmisiä voidaan tukea niin sanotulla psykososiaalisella hoidolla kuten neuvonnalla ja henkilökohtaisella ohjauksella.

ADHD:ta on yritetty hoitaa myös lääkkeillä jo vuodesta 1937.[41][10] Suomessa ensimmäinen ADHD-lääkeen myyntilupa annettiin vuonna 2003.[42] Vuonna 2007 julkaistun laajan ADHD-lasten seurantatutkimuksen mukaan lääkehoito tai lääkehoidon ja ADHD-valmennuksen yhdistelmä oli ensimmäiset kaksi vuotta tehokkaampaa kuin pelkkä ADHD-valmennus, mutta kolmantena vuonna lääkehoitoa tai lääkehoidon ja valmennuksen yhdistelmää saaneet lapset eivät enää pärjänneet paremmin kuin pelkkää valmennusta saaneet.[43] Aikuisilla lääkehoito auttaa ainakin lyhyellä tähtäyksellä etenkin LPHN3-geenin kantajia, joita on noin 10 prosenttia kaikista tapauksista[44], mutta lääkehoidon tuloksellisuudesta pitkällä aikavälillä ei ole vakuuttavaa näyttöä. Yhden tutkimuksen mukaan lääkkeillä olisi tehoa vielä pitkänkin hoitojakson jälkeen, toisen tutkimuksen mukaan lääkkeiden teho katoaa toleranssin kehittyessä ja kolmannen tutkimuksen mukaan lääkkeistä on pitkällä aikavälillä pelkkää haittaa.[45]

AD/HD:n hoidossa yleisimmin käytetyt lääkkeet sitoutuvat dopamiinin ja noradrenaliinin siirtäjiin hermosolujen solukalvolla ja estävät kyseisten aineiden takaisinottoa soluun. Lääkkeet ovat stimuloivia eli piristäviä substansseja, vaikka niillä onkin rauhoittava vaikutus AD/HD:n omaaviin ihmisiin. AD/HD:n hoitoon käytettävien piristävien lääkkeiden määräämistä valvotaan tarkemmin kuin rauhoittavien lääkkeiden määräämistä, vaikka rauhoittavien huumekäyttö on paljon yleisempää.[46][47][48]

Suomessa yleisin hoitoon käytetty lääke on metyylifenidaatti, jonka on todettu parantavan vireystilaa, aloite- ja keskittymiskykyä sekä tarkkaavaisuutta. Lääkevalmisteita ovat Concerta, joka on lääkkeen kapselirakenteen vuoksi hitaammin imeytyvänä pitempivaikutteinen (noin 12 tuntia) kuin aiemmin eniten käytetty Ritalin (noin 1,5–4 tuntia). Concertan etu on vaikutuksen pitkäkestoisuus, joka kuitenkin joitakin häiritsee. Ritalin on paremmin säädeltävissä, mutta sitä käyttäessä lääkeainepitoisuudet vaihtelevat enemmän.

Metyylifenidaatin käyttöön liittyvistä haittavaikutuksista tavallisimpia ovat ruokahaluttomuus, ärtyneisyys, unettomuus ja vatsavaivat. Harvinaisempia haittavaikutuksia ovat verenpaineen nousu, sydämen tiheälyöntisyys, painajaiset, ihottuma ja maksamyrkytys.[49]

Yleisesti kokeillaan ensimmäisenä Concertaa ja jos tämä ei anna hyvää hoitovastetta, siirrytään useimmiten atomoksetiinia sisältävään Stratteraan lääkkeeseen joka estää pelkästään noradrenaliinin takaisinottoa. Noradrenaliinia ja dopamiinia vapauttavaa ja neuronien viestintää kiihdyttävää Dekstroamfetamiinia käytetään Suomessa edelleen kovin harvakseltaan vaikka metyylifenidaatti lääkitys ei antaisikaan riittävää hoitovastetta tai metyylifenidaatista tulisi liikaa haittavaikutuksia. Käytäntönä on, että ennen hoidon aloitusta tehtäisiin diagnoosi sekä neuropsykologiset tutkimukset ja että niidenkin perusteella kyse olisi AD/HD:stä. ADHD:n yhteydessä esiintyy usein samanaikaisesti esimerkiksi masentuneisuutta ja valitettavan usein päihdeongelmaa. On syytä yrittää hoitaa nämä ennen ADHD:n hoitamista. Toisaalta masennus saattaa parantua tai lievittyä myös itsestään, jos potilas saa elämänsä järjestykseen oikean lääkityksen avulla. Joidenkin sellaisten potilaiden, joiden masennusta ja ahdistuneisuutta on yritetty hoitaa tuloksetta, ovat saaneet AD/HD-lääkkeestä apua myös masennus- ja ahdistusoireisiin[50].

Yleisesti käytetyt stimulantit
Yleisesti käytetyt ei stimulantit
Harvoin käytetyt lääkkeet
Verenpainelääkkeet

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD tunnettiin aiemmin nimellä MBD (nimitys tulee sanoista minimal brain dysfunction, joka tarkoittaa lievää aivotoiminnan häiriötä). Yhdysvalloissa on kuitenkin käytetty käytettiin termiä tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö jo vuodesta 1968. ADD erotettiin omaksi oireistokseen Vuonna 1987.[51] Vuonna 1994 ADHD jaettiin alatyyppeihin ja ADD termi muuttui muotoon ADHD-I.[52]

ADHD on tunnettu jo pitkään. Ensimmäinen luotettava oireenkuvaus on vuodelta 1775.[53] Alexander Crichton esitteli ”rauhattoman mielen” kirjassaan vuonna 1798.[54][55] Lääketieteellisenä diagnoosina tarkkaavuushäiriö on ollut tunnettu noin sata vuotta, vaikka luotettavat oireiden kuvaukset ovatkin vanhempaa perua. Monet vaihtuvat yhteiskunnalliset suuntaukset ovat vaikuttaneet diagnoosin ymmärtämiseen ja sen kehittymiseen.[56]

Tarkkaavuushäiriöstä käytävä kansainvälinen keskustelu kärjistyi 2000-luvun alkuvuosina. Diagnoosin vastustajien mukaan tarkkaavaisuushäiriö oli ylidiagnostisoitu häiriö. Lisäksi he epäilivät, ettei lääkitys olisi turvallinen hoitomuoto. Vastustajien mukaan mukaan luokkakokojen kasvattaminen ja se, ettei vanhemmilla ollut enää tarpeeksi aikaa kasvattaa lapsiaan johtaa ADHD-oireiden lisääntymiseen. Diagnoosin puolustajien mukaan ADHD-oireisten lisääntyminen oli näköharhaa, joka johtui siitä, että häiriötä oli opittu diagnosoimaan aiempaa paremmin ja he pitivät lääkkeiden käyttämistä turvallisena.[57]

Pemoliinia (kauppanimi Cylert) käytettiin vuodesta 1975 vuoteen 2005 Yhdysvalloissa. Lääke vedettiin markkinoilta mahdollisen yhteyden maksamyrkytykseen takia.[58] Ampakiinien tehokkuutta tutkitaan parhaillaan tarkkaavaisuushäiriön hoidossa[59].

Tunnettuja ADHD-oireisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD:n alatyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DSM-IV jaottelee ADHD:n kolmeen eri alatyyppiin:

  • sekä tarkkaavaisuusoireet että ylivilkkautta ja impulsiivisuutta (ADHD-C)
  • ainoastaan tarkkaavaisuusoireet (ADHD-I tai ADHD-PI)
  • ainoastaan ylivilkkaus- ja impulsiivisuusoireet (ADHD-H tai ADHD-HI)[52]

ADHD tutkimuksen edelläkävijä Russell Barkley on ehdottanut, että alatyypit esittävät saman häiriön (ADHD-C) eri vaikeusasteita täysin erilaisten alatyyppien sijaan. Lisäksi 30-50%:lla henkilöistä joilla vaikuttaisi olevan ADHD-I ei ole ADHD:ta lainkaan vaan kokonaan toisenlainen tarkkaavaisuushäiriö joka toistaiseksi tunnetaan nimellä Sluggish cognitive tempo (SCT).[67] ADHD-H alatyyppiä esiintyy pää-asiassa alle kouluikäisillä lapsilla joista 90%:lla ilmenee riittävästi tarkkaavaisuus vaikeuksia täyttäämään ADHD-C tyypin diagnostiset kriteerit 5 ikävuoteen mennessä. Jäljelle jäävät 10% ovat lievempi muoto ADHD-C tyypistä. Samoin ADHD-I on lievempi muoto ADHD-C tyypistä tai 30-50% tapauksista on todellisuudessa SCT.[67] ADHD-I ja SCT esiintyvät samanaikaisesti noin puolella henkilöistä kummassakin häiriössä.[68]

Kognitiivisen neurotieteen tutkija Adele Diamond on esittänyt, että ADHD-C, ADHD-I ja SCT ovat erilliset häiriöt. ADHD-I:n ydinongelman ollessa työmuistissa ja ADHD-C:n itsesäätelyssä. Diamond:n mukaan alatyypeillä on erilaset neurologiset aiheuttajat. SCT luokittelu taas on sovellettavissa ainoastaan tiettyyn alaryhmään ADHD-I potilaista, joten SCT ja ADHD-I ovat eri häiriöt.[69]

DSM-V tulee todennäköisesti sisältämään neljännen alatyypin. Nykyinen ADHD-I/ADHD-PI muuttuu muotoon ADHD-I (ns. "puhdas" tarkkaavaisuushäiriö. Käytännössä katsoen ei impulsiivisuus tai ylivilkkausoireita oireita). Uusi alatyyppi tulee olemaan ADHD-PI (tarkkaavaisuusoireet sekä vain muutamia impulsiivisuus tai ylivilkkausoireita).[70]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Maarit Virta, Anita Salakari: ADHD-aikuisen selviytymisopas. Tammi 2012.
  2. Elina Sihvola: Aikuisiän adhd:n diagnostiikka. ADHD-liiton jäsenlehti ADHD 4/2013, sivu 23. http://www.adhd-liitto.fi/sites/default/files/adhd4_2013_nettiin.pdf
  3. Lyhenneluettelo, Kotus
  4. Russel Barkley. Fact Sheet: Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD). http://www.russellbarkley.org/factsheets/adhd-facts.pdf
  5. Adele Diamond (2005) Attention-deficit disorder (attention-deficit/ hyperactivity disorder without hyperactivity): A neurobiologically and behaviorally distinct disorder from attention-deficit/hyperactivity disorder (with hyperactivity). Cambridge University Press. http://www.devcogneuro.com/Publications/ADD.pdf
  6. Evaluating Dopamine Reward Pathway in ADHD, tiivistelmä, Jama
  7. Taru Mustonen: Tupakkariippuvuuden neurobiologinen tausta. Duodecim 2004;120(2):145-52.
  8. Prisma studio, Jakso 32/258: Prisma Studion ihmiskoe - näin treenaat ajan arviointia. Ensiesitys ti 3.12.2013 klo 20.00 Yle TV1
  9. Anna Bratt Fynd löser gåtan adhd 8.9.20009/ 9.9.2009 ADHD
  10. a b c d e f g h i j k Aikuisten ylivilkkaus-tarkkaavuushäiriön lääkehoito Tuuli Lahti, Sami Leppämäki, Pekka Tani, Timo Partonen Suomen Lääkärilehti Vsk. 63 • Nr: 8 / 2008 • s. 741 - 744
  11. Elina Sihvola: Aikuisiän adhd:n diagnostiikka. ADHD-liiton jäsenlehti ADHD 4/2013, sivu 23:. http://www.adhd-liitto.fi/sites/default/files/adhd4_2013_nettiin.pdf
  12. Thomas E. Brown: Executive Functions and Attention Deficit Hyperactivity Disorder: Implications of two conflicting views. International Journal of Disability, Development and Education. Volume 53, Issue 1, 2006, pages 35-46. http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/10349120500510024#.UpADbyfpVD0
  13. Aikuisen ADHD jää lähes aina tunnistamatta ja hoitamatta Yle 25.1.2014.
  14. Thomas E. Brown (2006). Attention Deficit Disorder: The Unfocused Mind in Children and Adults. Yale University Press. pp. 246-247, 302-307
  15. Hazell P (July 2011): "The challenges to demonstrating long-term effects of psychostimulant treatment for attention-deficit/hyperactivity disorder". Current Opinion in Psychiatry 24 (4): 286–90.
  16. a b c d Päivi Hakala: Diagnosointikriteereitä. http://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/
  17. http://www.oireet.fi/adhd.html
  18. ADHD (Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Matti Huttunen 10.11.2011. Terveyskirjasto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00353/
  19. Työpiste-verkkolehti 22.5.2012, viitattu 5.7.2013
  20. Elina Sihvola: Aikuisiän adhd:n diagnostiikka. ADHD-liiton jäsenlehti ADHD 4/2013, sivu 23. http://www.adhd-liitto.fi/sites/default/files/adhd4_2013_nettiin.pdf
  21. Työpiste-verkkolehti 22.5.2012, viitattu 5.7.2013
  22. Elina Sihvola: Aikuisiän adhd:n diagnostiikka. ADHD-liiton jäsenlehti ADHD 4/2013, sivu 23. http://www.adhd-liitto.fi/sites/default/files/adhd4_2013_nettiin.pdf
  23. Elina Sihvola: Aikuisiän adhd:n diagnostiikka. ADHD-liiton jäsenlehti ADHD 4/2013, sivu 23. http://www.adhd-liitto.fi/sites/default/files/adhd4_2013_nettiin.pdf
  24. Haastava käytös
  25. [1] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126
  26. Anna Bratt Fynd löser gåtan adhd 8.9.20009/ 9.9.2009
  27. http://paivitasala.wordpress.com/oppiminen/opettajille/
  28. the National Collaborating Centre for Mental Health (NCCMH). The NICE Guideline on Diagnosis and Management of ADHD in Children, Young People and Adults. http://www.rcpsych.ac.uk/files/samplechapter/niceadhdsc.pdf
  29. a b Tarkkaavuushäiriö aikuisiässa. JYRKI KORKEILA JA PEKKA TANI. http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo94750.pdf
  30. Biederman J. Attention-deficit/hyperactivity disorder: a selective overview. Biol Psychiatry 2005;57:1215-20
  31. http://www.continuingedcourses.net/active/courses/course003.php
  32. Gizer, IR.; Ficks, C.; Waldman, ID. (Jul 2009). "Candidate gene studies of ADHD: a meta-analytic review". Hum Genet 126 (1): 51–90. http://link.springer.com/article/10.1007/s00439-009-0694-x
  33. Anna Bratt Fynd löser gåtan adhd 8.9.20009/ 9.9.2009 ADHD
  34. Evaluating Dopamine Reward Pathway in ADHD, tiivistelmä, Jama
  35. Anna Bratt Fynd löser gåtan adhd 8.9.20009/ 9.9.2009 ADHD
  36. Evaluating Dopamine Reward Pathway in ADHD, tiivistelmä, Jama
  37. Rintahaka, P., Nuorten neuropsykiatriset häiriöt – ADHD, Aspergerin oireyhtymä ja unihäiriöt [Nuorisolääketiede]. Duodecim, 2007. 123, 215–222.
  38. Sadeh, A., R. Gruber, and A. Raviv, Sleep, Neurobehavioral Functioning, and Behavior Problems in School-Age Children. Child Development, 2002. 73(2), 405-417.
  39. Ruokavalio saattaa selittää ADHD-oireet osalla lapsista Yle.fi. Viitattu 4.2.2011.
  40. http://russellbarkley.org/content/adhd-facts.pdf
  41. Patrick KS, Straughn AB, Perkins JS, González MA (January 2009). "Evolution of stimulants to treat ADHD: transdermal methylphenidate". Human Psychopharmacology 24 (1): 1–17. doi:10.1002/hup.992. PMID 19051222. 
  42. Lääkkeiden käyttö lisääntyy Helsingin Sanomat 16.1.2014
  43. PETER S. JENSEN et al: 3-Year Follow-up of the NIMH MTA Study. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry. Volume 46, Issue 8 , Pages 989-1002, August 2007. http://www.journals.elsevierhealth.com/periodicals/jaac/article/S0890-8567%2809%2961550-1/abstract
  44. Arcos-Burgos M, Muenke M (November 2010). "Toward a better understanding of ADHD: LPHN3 gene variants and the susceptibility to develop ADHD". Atten Defic Hyperact Disord 2 (3): 139–47. http://link.springer.com/article/10.1007/s00439-009-0694-x
  45. Hazell P (July 2011): "The challenges to demonstrating long-term effects of psychostimulant treatment for attention-deficit/hyperactivity disorder". Current Opinion in Psychiatry 24 (4): 286–90.
  46. Matti O. Huttunen: Lääkkeiden väärinkäyttö. Terveyskirjasto 23.7.2008. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00017
  47. LÄÄKKEET JA SEKAKÄYTTÖ. Irti huumeista ry:n verkkosivusto. http://www.irtihuumeista.fi/tietoa_ja_tukea/huumausaineet/laakkeet_ja_sekakaytto
  48. Lääkkeiden väärinkäyttö. http://www.paihdelinkki.fi/viittomakielinen-tietopankki/laakkeiden-vaarinkaytto
  49. Matti O. Huttunen, Tarkkaavuushäiriön lääkehoito. Lääkkeet mielen hoidossa 23.7.2008.
  50. Thomas E. Brown (2006). Attention Deficit Disorder: The Unfocused Mind in Children and Adults. Yale University Press. pp. 246-247, 302-307
  51. Development of the DSM Kadi.myweb.uga.edu. Viitattu 2009-05-25.
  52. a b American Psychiatric Association (1994). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders DSM-IV.
  53. http://jad.sagepub.com/content/early/2012/02/05/1087054711432309
  54. An Early Description of ADHD (Inattentive Subtype): Dr Alexander Crichton and `Mental Restlessness' (1798) Child and Adolescent Mental Health, Volume 6, Number 2, May 2001 , s. 66–73(8)
  55. p 271, An inquiry into the nature and origin of mental derangement: comprehending a concise system of the physiology and pathology of the human mind and a history of the passions and their efects.
  56. Suominen S. Tarkkaavuushäiriön (ADHD) kehittyminen lääketieteelliseksi diagnoosiksi. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2003:10:68–83. http://koti.welho.com/sausuomi/pdf/Suominen_2003_40_68_83.pdf
  57. Suominen S. Tarkkaavuushäiriön (ADHD) monitieteiset selitysmallit – ristiriidasta yhteiseen ymmärrykseen? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2006: 43 295–308. http://koti.welho.com/sausuomi/pdf/Suominen_181206.pdf
  58. Pemoline - Withdrawn due to liver toxicity risk. WHO Pharmaceuticals Newsletter (05). 2005 http://apps.who.int/medicinedocs/en/d/Js8120e/1.3.html#Js8120e.1.3
  59. FDA’s Psychiatric Division Has Rejected Cortex’s Request to Study CX717 in Phase IIb ADHD Study http://www.businesswire.com/portal/site/home/permalink/?ndmViewId=news_view&newsId=20071011005369&newsLang=en
  60. [2]
  61. [3] Inhimillinen tekijä, YLE
  62. Lääkkeet eivät ole tehonneet – Onko tarkkaavaisuushäiriö Nykäsen ongelmien osasyy?. Ilta-Sanomat, 10.3.2004.
  63. “You’re in Brilliant Company” - Learning Disabilities Association of Washington
  64. [4] Built to swim, Phelps found a focus and refuge in water, USA TODAY
  65. Will.i.am: Minulla on adhd YleX. Viitattu 16.12.2013.
  66. [http://www.voice.fi/viihde/suomalaisrappari-avoimena-uutuuskirjassa-sairastan-adhd-ta/2/28494
  67. a b Russell A. Barkley (2010). Taking Charge of Adult ADHD. The Guilford Press. pp. 34-36
  68. Barkley, R. A. (2011, May 23). Distinguishing Sluggish Cognitive Tempo From Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Adults. Journal of Abnormal Psychology. Advance online publication. doi:10.1037/a0023961.
  69. Adele Diamond (2005). Attention-deficit disorder (attention-deficit/ hyperactivity disorder without hyperactivity): A neurobiologically and behaviorally distinct disorder from attention-deficit/hyperactivity disorder (with hyperactivity). Cambridge University Press. http://www.devcogneuro.com/Publications/ADD.pdf
  70. Draft DSM-V Criteria for ADHD http://www.adhdbasics.org/ref/DSM-V.pdf

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dufva, Virpi – Koivunen, Mirjami (toim.): ADHD: Diagnosointi, hoito ja hyvä arki. Jyväskylä: PS-kustannus, 2012. ISBN 978-952-451-566-5.
  • MBD ja ADHD: diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen. PS-kustannus 2004.
  • AD/HD nuorilla ja aikuisilla. PS-kustannus 2003.
  • Anne Lehtokoski: Aikuisen ADHD ja aivojen arvoitus. Tammi 2004.
  • Tuija Aro: Tarkkaavaisuushäiriöinen oppilas koululuokassa. Niilo Mäki instituutti 2003.
  • Kristiina Jokinen: ADHD-opas koulunkäyntiavustajille. PS-kustannus 2004.
  • Märta Tikkanen: Sofian oma kirja: MBD-lapsen tarina. Tammi 1998.
  • Märta Tikkanen: Sofia aikuisena: elämää MBD:n kanssa. Tammi 1998.
  • Elisabeth Cleve: Kaaoksesta kohti eheyttä: ADHD-lapsen tarina. WSOY 2003.
  • Maarit Virta, Anita Salakari: ADHD-aikuisen selviytymisopas. Tammi 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]