Valproaatti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valproaatti
Valproaatti
Systemaattinen (IUPAC) nimi
Natrium-2-propyylipentanoaatti
Tunnisteet
CAS-numero 1069-66-5
ATC-koodi N03AG01
PubChem 16760703
Kemialliset tiedot
Kaava C8H15O2Na 
Moolimassa 166,19 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 90–95%
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 9-18 tuntia
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen, intravenoosi

Valproaatti (natriumvalproaatti) (kauppanimellä Absenor, Deprakine ja Orfiril) on vanhemmalta nimeltään dipropyyliasetaatti. Se on valproiinihapon eli valproehapon (C8H16O2) natriumsuola. Lääke kehiteltiin noin 1970-luvun puoliväliin mennessä. Alkuperäinen käyttötarkoitus oli epilepsian lääkityshoito. Valproaatti ei ollut aluksi käytössä ensisijaisena antiepileptinä [1]. Eräs keskeinen näkökohta lääkkeen käyttöönotossa oli saada aikaan lääkeaine, joka ei vaikuta sedatiivisesti eli väsyttävästi. Tällaisia ovat muun muassa lähes kaikki bentsodiatsepiinit.

Valproaatilla on etäinen sukulaisuussuhde kaikkein tunnetuimpaan kipu- ja kuumelääke asetyylisalisyylihappoon eli aspiriiniin. Valproaatin vaikutus perustuu GABA:n eli gamma-aminovoihapon määrän lisääntymiseen aivoissa. GABA on eräs keskeinen keskushermoston välittäjäaine.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valproaatti on laajakirjoinen epilepsialääke.[1]Myöhemmin todettiin valproaatin soveltuvan myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön eli maanis-depressiivisyyden eli bipolaarihäiriön hoitoon. Myös lievempimuotoisessa hypomaniassa valproaattia voidaan käyttää mielialan tasaajana. Valproaattia käytetään kaksisuuntaisen mielialahäiriön ohella myös joidenkin skitsofreenistyyppisten sairaustilojen sekä kehitysvammaisuuteen tai joihinkin muihin syihin liittyvän aggressiivisuuden ja impulsiivisuuden hoidossa.[2]

Valproaatti saattaa lievittää myös masennusjaksoja.

Toisentyyppinen samanaikainen epilepsian vastainen lääkitys saattaa vaikuttaa valproaatin metaboliaan eli lääkepuhdistumaan. Myös muunkinlainen lääkitys voi vaikuttaa valproaatin hajaantumiseen elimistössä. Esimerkiksi näistä syistä potilaan veriarvoja seurataan usein säännöllisin laboratoriokontrollein. Eräs tärkeä indikaattori, jota seurataan, on maksan toiminta-arvot.

Valmisteet ovat tuotenimeltään Deprakine (Amer.: Depakote) sekä Absenor ja Orfiril. Vahvuuksina on 100 mg, 300 mg ja 500 mg. Valproaattia on saatavissa depot– ja enterotablettina.

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumvalproaatin nauttiminen raskauden aikana aiheuttaa sikiölle epämuodostumia.[3] Erään tutkimuksen mukaan se seitsenkertaistaa riskin synnyttää lapsi, jolla on autismin kirjon häiriö[4].

Valproaattihoidon vähäisempiä haittavaikutuksia saattavat olla: ihottuma, pahoinvointi, virtsan tummentuminen, hiustenlähtö sekä ruuansulatuskanavan oireilu (lähinnä obstipaatio eli ummetus). Nämä voivat olla nopeastikin ohitsemeneviä, mutta sinänsä kiusallisia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alfering-Olli-Tuomi: Lääkkeet ja niiden käyttö, WSOY-SHKS 1977
  • R. Lehtovaara: Epilepsia (Seepra-sarja), WSOY 1976

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Therapia Fennica 1974-TF74
  2. Kustannus Oy Duodecim: Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä käytettävät lääkkeet Duodecim - Terveyskirjasto. Viitattu 28.12.2017.
  3. Tutkimus: Epilepsialääke vahingoittanut jopa 4100 lasta – käytössä myös Suomessa Yle Uutiset
  4. Maia Szalavitz: The boy whose brain could unlock autism. Matter.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]