Fobia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Fobia on tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvä todellisen uhkan olemassaoloon perustumaton pelko (kammo tai kauhu), jonka ahdistuneisuusoireita henkilö ei pysty hallitsemaan. Vastenmielisyys esimerkiksi jotain eläinlajia kohtaan ei ole vielä fobia. Fobiat luokitellaan ahdistuneisuushäiriöihin. Sanaa fobia käytetään lääketieteessä joskus myös oireiden kuvailuun. Esimerkiksi sairauksissa, joissa syöminen aiheuttaa potilaalle pahoinvointia tai kipua voidaan puhua sitofobiasta eli syömisen pelosta.

Jaottelu ja syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaottelussa on kaksi keskeistä osaa. Ensimmäisessä todelliset fobiat kehittyvät muun muassa jonkin lapsuuden aikaisen tapahtuman vuoksi. Usein ongelmat syntyvät yksilön tavasta ajatella, tuntea tai käyttäytyä. Myös tietämättömyys voi olla osasyynä fobiaan. Toisessa fobia alkaa kehittyä ns. ehdollistumalla. Joillakin ihmisillä on tavallista alhaisempi ahdistuskynnys ja stressitilanteissa hän saattaa saada yksittäisiä paniikkikohtauksia. Ihminen liittää paniikkikohtauksen tilanteeseen tai tapahtumaan.

Fobiat jaetaan kolmeen ryhmään: yksittäiset fobiat kuten eläinfobiat, sosiaalinen fobia ja agorafobia eli avoimien paikkojen tai tilojen kammo. Edellä mainittujen lisäksi muun muassa käärme-, pistos- tai kummituskammo ovat verrattain yleisiä, mutta useimmilla kyseiset pelot eivät ilmene niin voimakkaina, että niistä olisi haittaa tavanomaisessa elämässä.

Mielenterveyshuollon ammattilaiset käyttävät Suomessa ICD-10-oireluokitusta, jossa eri pelkotiloja ei luokitella, vaan ne kuuluvat kategoriaan F40 Pelko-oireiset (foobiset) ahdistuneisuushäiriöt.

  • F40.0 Julkisten paikkojen pelko
  • F40.00 Julkisten paikkojen pelko; ilman samanaikaista paniikkihäiriötä
  • F40.01 Julkisten paikkojen pelko; samanaikainen paniikkihäiriö
  • F40.1 Sosiaalisten tilanteiden pelko
  • F40.2 Määritetyt (yksittäiset) pelot
  • F40.8 Muu pelko-oireinen (foobinen) ahdistuneisuushäiriö
  • F40.9 Määrittämätön pelko-oireinen (foobinen) ahdistuneisuushäiriö

Lisäksi Suomessa erityisesti tutkijoiden käytössä on DSM-IV-oireluokitus, jossa pelkotilat luokitellaan seuraavasti:

  • Panic Disorder With Agoraphobia
  • Agoraphobia Without History of Panic Disorder
  • Social Phobia & Specific Phobia.

Erityyppisiä fobioita on listattu paljon erityisesti internetissä. Ne muodostuvat usein kohteen latinan- tai kreikankielisestä nimestä liitettynä fobia-sanaan.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oireet jaotellaan yleensä fyysisiin ja psyykkisiin oireisiin. Fyysisiä oireita voivat olla muun muassa vapina, hikoilu, huimaus, sydämen tykytys, punastuminen sekä ripuli. Psyykkisiä oireita taas ovat muun muassa voimakas halu paeta tilanteesta, kyvyttömyys hallita fyysisiä oireita, jännittäminen sekä unettomuus.

Fobia pakottaa välttelemään tilanteita, asioita ja paikkoja jossa pelkoa aiheuttava ärsyke jouduttaisiin kohtaamaan. Se voi esimerkiksi pakottaa ihmisen pysymään kotonaan ja jättämään tästä syystä työpaikkansa tai keskeyttämään opintonsa. Fobia voi pahimmissa tapauksissa kontrolloida elämää.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin fobioita voidaan hoitaa erilaisilla kursseilla, joilla pyritään voittamaan esimerkiksi pelko lentämistä tai sosiaalisia tilanteita kohtaan. Harvat kuitenkin hakeutuvat hoitoon, sillä fobiat ovat yksittäisiä, eivätkä vaikuta arkielämään negatiivisesti. Hoitoon hakeudutaan, kun fobia konkreettisesti vaikuttaa elämään.

Yksittäinen fobia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksittäisten fobioiden hoidossa yleisin terapiahoito lienee asteittainen altistaminen epämiellyttävälle asialle, ja samalla muokataan asiakkaan ajatusmallia ko. asiasta. Altistushoidon tiedetään tehoavan parhaiten.

Sosiaalinen fobia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalista fobiaa hoitavassa terapiassa käydään läpi henkilön fyysiset ja psyykkiset reaktiotavat pelkotilanteessa, hänen välttelemänsä tilanteet ja niihin liittyvät ajatukset sekä selvitetään, mitä hoidettava tulevaisuudessa haluaa tehdä. Monet sosiaalisesta fobiasta kärsivät jäävät kiinni liialliseen yleistämiseen ja asioiden valikoivaan suodattamiseen. Henkilö voi esimerkiksi luulla, että häntä tuijotetaan, vaikkei niin todellisuudessa tehdä. Tilanteista nähdään vain negatiiviset puolet ja positiiviset unohdetaan. Tietyt psyykelääkkeet hillitsevät oireita ja psykoterapialla pyritään ymmärtämään oireen mahdollisia taustatekijöitä. Usein sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä kykenee kamppailemaan ahdistusta vastaan ja osallistumaan pelkäämiinsä tilanteisiin.

Agorafobia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agorafobiaan liittyy usein katastrofiajatuksia ja sen onkin todettu kehittyvän pitkittyneen paniikkihäiriön seurauksena, kun ihminen alkaa vältellä paikkoja joissa ahdistus on yllättänyt hänet. Usein tähän on hoitomenetelmänä pelkkä ajatusten keskittäminen toisaalle. Jos asiakas pelkää pyörtyvänsä, häntä ohjataan ajattelemaan selviämisajatuksia. Lisäksi terapiassa voidaan käsitellä henkilön pelkäämiä asioita ja opetellaan hallitsemaan niistä johtuvia paniikkireaktioita.

Virtuaalitodellisuusterapia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusimpana hoitomuotona on terapia, jossa hyödynnetään virtuaalitodellisuutta (Virtual Reality Exposure Therapy). Sitä on sovellettu muun muassa julkisten paikkojen pelkoon, lentopelkoon, hämähäkkipelkoon, julkisella paikalla puhumisen pelkoon sekä korkean paikan ja ahtaan paikan kammoon. Tutkimusten mukaan virtuaalitodellisuudessa koettu pelkoärsyke aiheuttaa samanlaisia reaktioita kuin todellisuudessa koettu.

Virtuaalitodellisuuden etuja ovat parempi kontrollointi. Esimerkiksi oikean hämähäkin kontrolloiminen on hankalaa, mutta virtuaalihämähäkki tottelee täysin tietokonetta. Virtuaalihämähäkkiä voidaan myös koskettaa ilman todellista vaaraa. Hoitomuoto on myös edullisempaa, sillä terapia voidaan toteuttaa terapeutin vastaanotolla eikä altistumista tarvitse järjestää todellisissa olosuhteissa.

Altistuminen virtuaalitodellisuudessa voi aiheuttaa väliaikaista pahoinvointia, joten tällaisten istuntojen on oltava lyhyitä, korkeintaan 45 minuuttia pitkiä.

Koulupelko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulupelko on kouluun liittyvää ahdistuksen tunnetta etenkin kouluun lähdössä. Ahdistuneisuus liittyy yleensä tunne-elämään. Koulupelko ja kouluahdistus tarkoittavat sitä, että lapsi tai nuori kokee kaiken kouluun liittyvän uhkaavaksi ja vaaralliseksi. Ahdistunut lapsi tai nuori saattaa kokea uhkaavaksi esimerkiksi kiusaavat luokkatoverit, koulumatkan, opettajan tai koko kouluyhteisön. Koulupelko voi kehittyä myös vuosien kuluessa, esimerkiksi pitkään jatkunut kiusaaminen saattaa myöhemmin aiheuttaa sen, että vaikka nuori ei kärsisikään enää kiusaamisesta, on kaverisuhteiden luominen koulussa vaikeaa, vaikka vapaa-ajalla sama henkilö tulisikin hyvin ihmisten kanssa toimeen. Suuret sosiaaliset estot koulussa voivat taas johtaa paniikinomaisiin pelkotiloihin ja koulun karttamiseen. Aivan pienellä koululaisella koulupelko voi syntyä myös siitä, että lapsi kokee olonsa turvattomaksi, kun ei tiedä mitä hänen äidilleen tapahtuu sinä aikana kun hän itse on koulussa. Kouluahdistuksesta kärsivä kykenee ehkä olemaan koulussa, mutta varsinaisesta koulupelosta kärsivä lapsi välttää kouluunmenoa mahdollisimman pitkään.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]