Psyykenlääkkeet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Psyykenlääkkeitä

Psyykenlääkkeet ovat lääkkeitä, joilla pyritään lyhentämään psykiatrisia sairausjaksoja ja estämään psykiatristen sairausjaksojen uusiutumista. Niillä pyritään myös lievittämään eriasteisia jatkuvia tai usein ilmeneviä psyykkisiä oireita.

Psyykenlääkkeet jaetaan tärkeimmän käyttötarkoituksensa mukaan eri ryhmiin:

Vaikka antipsykoottisten lääkkeiden tärkeimpänä käyttöalueena ovat erilaiset psykoottiset sairaustilat kuten skitsofrenia, harhaluuloisuushäiriöt ja muut psykoottiset häiriöt, niin niitä käytetään usein myös ei-psykoottisten sairauksien kuten kaksisuuntaisen mielialahäiriön, vakavien masennustilojen, persoonallisuushäiriöiden ja eriasteisen ahdistuneisuuden ja unettomuuden hoidossa.

Vastaavasti monia masennuslääkkeitä käytetään masennustilojen lisäksi peruslääkkeenä myös paniikkihäiriön, pakko-oireisen häiriön, syömishäiriöiden ja monien muiden ahdistuneisuushäiriöiden sekä kroonisten kiputilojen hoidossa. Eriasteinen ahdistuneisuus ja unettomuus ovat yleisiä oireita kaikissa psykiatrisissa häiriöissä, ja sen vuoksi ahdistus- ja unilääkkeitä voidaan käyttää näitä oireita lievittävinä lääkkeinä lähes kaikissa psykiatrisissa sairauksissa ja häiriöissä.

Noin 700 000 suomalaista käyttää vuosittain ainakin lyhyen aikaa jotakin psyykenlääkettä. Noin joka kymmenes aikuinen käyttää jotakin psyykenlääkettä vuosittain säännöllisesti.

Virallisesta käyttöaiheesta poikkeavat lääkereseptit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psyykenlääkereseptien kirjoittaminen muuhun kuin viranomaisen hyväksymän sairauden tai oireen hoitoon on jatkuvassa kasvussa. Lisäksi lääkärit saattavat kirjoittaa psyykenlääkereseptin potilaille, jotka eivät kuulu ikänsä puolesta hyväksynnän saaneeseen kohderyhmään tai ohjeistaa potilasta käyttämään lääkettä sellaisina annoksina, jolla ei ole valmisteyhteenvedossa mainittua viranomaisten hyväksyntää. Lääkitys perustuu tuolloin puutteelliseen tutkimustietoon, koska lääkkeen vaikutuksia on tutkittu vain niillä potilasryhmillä ja annoksilla, joita lääkkeelle myönnetty lupa koskee. Esimerkiksi haittavaikutusten riskin on havaittu olevan yli puolet suurempi virallisesta käyttöaiheesta poikkeavassa käytössä.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. PSYYKENLÄÄKKEIDEN OFF LABEL -KÄYTÖN YHTEYS SOMAATTISIIN JA PSYKIATRISIIN OIREISIIN. Salmela Arttu Syventävien opintojen tutkielma. Lääketieteen tutkinto-ohjelma. Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun Yliopisto Helmikuu 2019. Sivu 4. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201903281367.pdf

Muut lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]