Paperitähti
| Paperitähti | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Mika Kaurismäki |
| Käsikirjoittaja |
Antti Lindqvist Mika Kaurismäki |
| Perustuu | Mika Kaurismäen alkuperäisaiheeseen |
| Tuottaja |
Klaus Heydemann Mika Kaurismäki Klas Olofsson Katinka Faragó |
| Säveltäjä | Anssi Tikanmäki |
| Kuvaaja | Timo Salminen |
| Leikkaaja | Veikko Aaltonen |
| Lavastaja | Risto Karhula |
| Pääosat |
Pirkko Hämäläinen Kari Väänänen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi, Ruotsi |
| Tuotantoyhtiö |
Villealfa Svenska Filminstitutet |
| Levittäjä | Ruotsin elokuvainstituutti |
| Ensi-ilta | 29. syyskuuta 1989 |
| Kesto | 92 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk filmdatabas | |
Paperitähti on Mika Kaurismäen ohjaama suomalais-ruotsalainen draamaelokuva vuodelta 1989. Julkisuuden kaltoin kohtelemasta valokuvamallista ja hänen vaikeista miessuhteistaan kertovan elokuvan pääosia näyttelevät Pirkko Hämäläinen, Kari Väänänen, Hannu Lauri ja Minna Soisalo. Kaurismäen alkuperäisaiheeseen perustuvan käsikirjoituksen laati ohjaajan kanssa elokuvatoimittaja Antti Lindqvist.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkisuuden ryöpytykseen joutuneen valokuvamalli Annan elämä luisuu raiteiltaan alkoholin, huonosti valittujen miesystävien ja skandaalilehdistön takia. Lopulta ex-missi pidätetään huumeista ja prostituutiosta epäiltynä.[1]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Pirkko Hämäläinen | … | Anna Kelanen |
| Kari Väänänen | … | Ilja Kulovaara |
| Hannu Lauri | … | Ulf Tallgren, ”Uffe” |
| Matti Rasila | … | Taukka |
| Minna Soisalo | … | Assi Valkama |
| Soli Labbart | … | Sörkan Ruusu |
| Tomi Salmela | … | ylikomisario Hakkarainen |
| Mirja Oksanen | … | Raija, Miss Wet T-Shirt |
| Tiina Björkman | … | tyttö muotinäytöksessä |
| Mauri Sumén | … | muotinäytöksen ohjaaja |
| Peter Lindholm | … | kovakourainen vanginvartija |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan keskeisin mieshahmo on Kari Väänäsen näyttelemä väkivaltainen Ilja Kulovaara, joka nimeä myöten muistuttaa kirjailija Ilkka Kylävaaraa. Elokuvan on sanottu olevan Mika Kaurismäen kosto Ilkka Kylävaaralle, joka pahoinpiteli häntä ravintola Kosmoksessa Helsingissä elokuussa 1988 ja sai tapauksesta ehdollisen vankeustuomion. Kylävaara haastoi elokuvan tekijät oikeuteen kunnianloukkauksesta, mutta hävisi jutun. Käsikirjoittaja Antti Lindqvist kiisti, että Ilja Kulovaaran esikuvana olisi ollut Kylävaara ja nimesi lähtökohdiksi entisen missin Virpi Miettisen elämäntarinan sekä Juice Leskisen The Kinks -suomennoksen ”Paperitähdet”.[2]
Paperitähden osatuottajana oli Svenska Filminstitutet, ja se kuvattiin suurelta osin Tukholmassa. Samana vuonna Mika Kaurismäki viimeisteli myös tammikuussa 1989 ensi-iltansa saaneen elokuvan Cha Cha Cha.[2]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paperitähden aihe, julkkis- ja sensaatiokulttuurin kritiikki, sai arvostelijat vertaamaan elokuvaa Risto Jarvan draamaan Kun taivas putoaa... (1972). Paperitähden taiteellisten ansioiden katsottiin kuitenkin jääneen Kaurismäen henkilökohtaisten loanheittomotiivien varjoon.[1] Video-oppaassa vuodelta 1995 Esko Rautakorpi piti elokuvaa väkinäisenä ja käsikirjoitukseltaan hajanaisena ja antoi sille kaksi tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[3]
Pirkko Hämäläinen sai pääosastaan Jussin ja valtion elokuvataidepalkinnon. Paperitähti sai neljällä esityskopiollaan kaikkiaan 22 247 teatterikatsojaa. Suomen televisiokanavilla se on esitetty 1992, 1995, 2001, 2016 ja 2018.[2] Elokuva on julkaistu myös VHS-videokasetilla[3] ja DVD-levyllä[4].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Paperitähti, Kino Suomi, Yle Teema 11.2.2016. Viitattu 12.2.2016.
- ↑ a b c Paperitähti Elonetissä, Taustaa, Esitystiedot.
- ↑ a b Bello Romano (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1995. ISBN 951-0-19839-0.
- ↑ DVD - Arvostelu: Paperitähti, DVD-opas. Viitattu 12.2.2016.
| |||||||||||||||||||||||||||||