Antti Litja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antti Litja
Antti Litja huhtikuussa 2011.
Antti Litja huhtikuussa 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt21. helmikuuta 1938
Antrea
Kuollut13. heinäkuuta 2022 (84 vuotta)
Helsinki
Näyttelijä
Aktiivisena 1959–2014
Merkittävät roolit Kaarlo Vatanen
(Jäniksen vuosi)
Mielensäpahoittaja
(Mielensäpahoittaja)
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Antti Vilho Olavi Litja (21. helmikuuta 1938 Antrea13. heinäkuuta 2022 Helsinki[1][2]) oli suomalainen Jussi-palkittu näyttelijä.[3]

Litja näytteli Tampereen Työväen Teatterissa (1963–1975), Suomen Kansallisteatterissa (1975–1985, 2012–2014[4][5]), Helsingin Kaupunginteatterissa (1985–1987 ja 1995–2011) ja Tampereen Teatterissa.

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litja syntyi Antreassa 21. helmikuuta 1938. Hänen äitinsä Helvi oli kotoisin Savosta, isä Eino Antrean Kuukaupin kylästä. Hänen sisaruksiaan olivat kaksoset Marja-Leena ja Anna-Liisa sekä Kirsti ja Hanna.lähde?

Litja kävi kansakoulua Janakkalan Tervakoskella viisi vuotta. Hänen keskikoulutodistuksensa keskiarvo oli 7,27, johon hän ei ollut tyytyväinen. 16-vuotiaana hän muutti Helsinkiin. Hän ihaili kovasti James Deania ja otti tästä mallia muun muassa hiustyylissä. Litja yritti tehdä uraa autonasentajana, sähkömiehenä ja pölyimuritehtaalla työskennellen. Nuorena hän oli mukana Helsingin kaupungin ylläpitämässä Nuorisoteatteri Klitsussa. Pääsykokeissa teatteriin hän imitoi James Deania.

Litja halusi laivastoon mutta päätyi varusmiespalvelukseen Kontiolahdelle alkuvuonna 1958. Armeijan jälkeen työtön Litja haki Teatterikouluun,[6] jossa hän opiskeli 1960–1963.[7]

Näyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litja näytteli lukuisissa televisiosarjoissa, elokuvissa sekä teattereissa. Litjan tunnetuimpia elokuvarooleja ovat muun muassa Kaarlo Vatanen elokuvassa Jäniksen vuosi sekä Aimo Niemi elokuvissa Mies, joka ei osannut sanoa ei ja Loma. Kaikki kolme edellä mainittua elokuvaa ohjasi Risto Jarva, jonka luottonäyttelijä Litja oli. Litjan ensimmäinen äänirooli animaatiossa oli vuoden 2009 elokuvassa Up – kohti korkeuksia, jonka suomenkielisessä versiossa hän esitti pääroolin.

Litjan viimeiseksi elokuvaksi jäi Mielensäpahoittaja, joka sai ensi-iltansa syyskuussa 2014. Hän kertoi Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa 30. maaliskuuta 2016 näyttelijänuransa olevan ohi.[8]

Litja sai vuonna 2015 sekä Betoni-Jussin elämäntyöstään että parhaan miespääosan Jussin.[9]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti Litja on kertonut sairastaneensa vaikeaa alkoholismia nuoruudestaan asti. Iltalehden haastattelussa 2018 Litja kertoi laittaneensa korkin kiinni lähes 30 vuotta sitten.[10] Hänellä on kolme poikaa kolmen eri naisen kanssa.[11] Vuonna 2014 Litja sai aivoinfarktin, jonka seurauksena hän joutui lopettamaan näyttelijän uransa. Hän vietti vanhuudenpäiviään Näyttelijöiden Vanhuudenkotisäätiön ylläpitämässä Thalian Torpassa Helsingissä.[5] Litja kuoli äkilliseen sairauteen heinäkuussa 2022.[12]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1959 Vatsa sisään, rinta ulos! alokas
1960 Autotytöt Enska
1961 Voi veljet, mikä päivä! Fritsu Rantamo
1962 Tähdet kertovat, komisario Palmu hallitusneuvos Jakkaralan poika
Vaarallista vapautta Pekka
1969 Taksikuski Eino
1975 Mies, joka ei osannut sanoa ei pastori Aimo Niemi
1976 Loma pankkivirkailija Aimo Niemi
1977 Jäniksen vuosi Kaarlo Vatanen
1978 Vartioitu kylä 1944 kersantti Tolvanen
1979 Gabriel, tule takaisin Gabriel Lindström
Ihmemies rationalisoija Olli Ruusunen
1980 Aurinkotuuli Paul, lääkäri
1981 Kiljusen herrasväki ylipormestari
1983 Huhtikuu on kuukausista julmin Olli, kirjailija
1983 Iso vaalee Koivula
1984 Päivää, herra Kivi ylilääkäri Manninen
Rakkauselokuva arkkitehti Kalevi Karlsson
Klaani – tarina Sammakoitten suvusta Benjamin Sammakko
1986 Lumikuningatar rosvoveli
1987 Jäähyväiset presidentille ylietsivä Lauri Hanhivaara
Lain ulkopuolella Antti Olavi Kaironen
Macbeth Dunkku
1988 Ihmiselon ihanuus ja kurjuus Jalmari Roimala
Jumalia ei uhmata ylikonstaapeli Hanhivaara
Isku vasten kasvoja ylikonstaapeli Hanhivaara
1989 Cha Cha Cha juoppo
1991 Muuttolinnun aika Ossi Eerola
1992 Mestari liikemies Ruokanen
1994 Kaikki pelissä elokuvaohjaaja Antti Blomberg
Esa ja Vesa – auringonlaskun ratsastajat Makkonen
1997 Lahja Kuitunen
2000 Hurmaava joukkoitsemurha Jarl Hautala
2001 Ken tulta pyytää Taisto Viljanen
2002 Haaveiden kehä Teppo Hanhijoki
2004 Gourmet Club Castrén
2005 Valo tuomari Tuurman
2007 Elonkorjuu nimismies
2008 Putoavia enkeleitä kustantaja
2009 Väärät juuret isoisä
2010 Prinsessa ylilääkäri Soininen
2011 Hella W Raivio
Isän kuolema isä
Tarkastaja yöportsari
2013 Neljäs tie
2014 Mielensäpahoittaja Mielensäpahoittaja

Televisiosarjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Sarja Rooli
1968–1969 30-luvun mies Erkki Rauhala
1972–1975 Rintamäkeläiset Pekka Uitto
1988 Isku suoneen Hanhivaara
1989 Saastamoisen poika useita rooleja
1990 Lentsu Aleksi Rinteelä
1991 Pakanamaan kartta poliisi
1992 Päin perhettä Pekka Syrjäntaka
1995 Jäähyväiset ilman suudelmia Hanhivaara
1999 Team Ahma autokauppias Harry Järvi
1999–2001 Kaverille ei jätetä useita rooleja
2001 Ou nou! Yrjö Härmälä
2006 Presidentit presidentti C. G. E. Mannerheim
2007 Jako kahteen isoisä
2007–2010 Sydänjää Pentti Santamaa
2011 Moska Nieminen
Apinatasavalta Seppo (äänirooli)

Dubbaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 31.7.2022, s. B 29
  2. Moring, Kirsikka: Antti Litja oli suomalaisuuden arkkityyppi, joka näytteli enemmän sielullaan kuin kehollaan: ”Hiljaista lämpöä säteilevä ihminen” Helsingin Sanomat. 14.7.2022 (päivitetty 15.7.2022). Viitattu 25.7.2022.
  3. Kuka kukin on 2003, s. 558–559. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  4. Antti Litja palaa Kansallisteatteriin 27 vuoden tauon jälkeen Cult24. 12.1.2012. Viitattu 8.4.2012.
  5. a b HS: Aivoinfarktin saaneen Antti Litjan ura ohi – puhekyky ei palaa ennalleen MTV Viihde. Viitattu 30.3.2016.
  6. Antti Litja – Kvartetin 70-vuotias kuopus Suomen Kuvalehti. 12.3.2008. Viitattu 9.4.2012.
  7. Uusitalo, Kari: Mitä Missä Milloin 1979, s. 352. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.
  8. Lehmusvesi, Jussi: Antti Litja uskoo näyttelijänuransa olevan ohi: Puhekyky ei palaudu ennalleen Helsingin Sanomat. 30.3.2016.
  9. HS: Aivoinfarktista toipuva Antti Litja tukeutuu rollaattoriin – ei palaa enää näyttämöille Iltalehti. 30.3.2016. Viitattu 30.3.2016.
  10. Antti Litja, 80, muistelee: Olin armoton ryyppääjä Iltalehti. 7.2.2019.
  11. Antti Litja HS:ssa: Isäksi kolme kertaa kolmen eri naisen kanssa Ilta-Sanomat. 13.11.2011. Viitattu 8.4.2012.
  12. Näyttelijä Antti Litja on kuollut 84-vuotiaana Kaleva. 13.7.2022. Viitattu 13.7.2022.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ojaharju, Jorma (toim.): Antti Litja: Mies, joka oppi sanomaan ei. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28406-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.