Tähdet kertovat, komisario Palmu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Tähdet kertovat, komisario Palmu on myös kirja.
Tähdet kertovat, komisario Palmu
Tähdet kertovat, komisario Palmu DVD kansikuva.jpg
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Matti Kassila
Kaarlo Nuorvala
Perustuu Mika Waltarin
Tähdet kertovat, komisario Palmu
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Osmo Lindeman
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Juho Gartz
Lavastaja Ensio Suominen
Pääosat Joel Rinne
Matti Ranin
Leo Jokela
Pentti Siimes
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Ensi-ilta
Kesto 100 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Kaasua, komisario Palmu!
Seuraaja Vodkaa, komisario Palmu
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Tähdet kertovat, komisario Palmu on Matti Kassilan ohjaama elokuva vuodelta 1962. Se perustuu Mika Waltarin myöhemmin salapoliisiromaaniksi muokkaamaan romaanikäsikirjoitukseen Tähdet kertovat, komisario Palmu.

Elokuva kertoo, miten rikostutkimus puliukoksi luullun kuolleen miehen kuolinsyystä laajenee median ja rikokseen liittyvien talouselämän merkittävien henkilöiden luomassa paineessa.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Waltarilla oli pahoja luomisvaikeuksia suuren historiallisen romaanin suhteen. Kassila kutsui hänet elokuvansa Kaasua, komisario Palmu! ensi-iltaan. Waltari oli hyvillään elokuvasta, jolloin paikalla ollut Fennada-Filmin johtaja Mauno Mäkelä kysyi, olisiko tällä vaikka lyhyt synopsis kolmatta elokuvaa varten.

Waltari pyysi odottamaan vähän aikaa, ja kolmen viikon päästä hänellä oli kertomus valmiina. Hän oli kirjoittanut sen romaanin muotoon, ja tarina ilmestyikin myös kirjana. Palmu-romaanin jälkeen sujui myös historiallisen romaanin eli Ihmiskunnan vihollisten kirjoittaminen.[2]

Tässä elokuvassa Palmun maailmaan tulee uusi aika. Entisestä alaisesta Virrasta on tullut esimies, ja Palmu huokaa: ”Ai, minä muistan vanhat ajat, kun me pojat…” Uusi aika näkyy myös lavastuksessa: Ensio Suominen on tuonut mukaan modernit kalusteet ja Marimekko-verhot. Samoin poliisilaitoksen tekniikka on nykyaikaistunut sisäpuhelimineen.[3]

Waltarin ja Kassilan tuntemalla eteläisellä Helsingillä on keskeinen osa elokuvassa, mutta entinen romanttinen Tähtitorninmäki esitellään nyt rikoksen näyttämönä.[4] Vadenblickin kartanoa esittää ulkokuvauksissa keskiajan romantiikkaa henkivä Siuntion Suitian kartano.[5]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs 2000-luvun kriitikko pitää elokuvaa edeltäjää heikompana. Parhaana antina hän näkee Palmun, Kokin ja Virran yhteispelin.[6] Toinen näkee elokuvan häikäilemättömässä yli-ihmisyyttä ilmentävässä majurissa yhtymäkohtia nykyaikaan. Surumielisen komedian käsikirjoitus syntyi Waltarilta välityönä.[7]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alli Pelkosen Turva-terrieri löytää Tähtitorninmäeltä vanhan miehen ruumiin. Havaittuaan ruumiissa väkivallan jälkiä poliisit alkavat tutkia tapausta murhana. Paikalle osunut Iltalehden toimittaja Nopsanen löytää lähistöltä romuttuneen auton ja oivaltaa, että varastettu auto ja tappo liittyvät toisiinsa. Hän yhdistää tapaukseen lättähatut. Poliisin tutkimuksissa vainajan nimeksi paljastuu Fredrik Nordberg. Hän oli entinen antikvariaatin pitäjä, joka harrasti tähtien tarkkailua kaukoputkella Kaivopuistossa.

Poliisi menee vainajan kotiin, jossa on muutto meneillään. Palmu kumppaneineen kuulustelee muutossa auttamaan tullutta kuolleen miehen veljentytärtä Saara Pohjanvuorta, jonka nahkatakki-poikaystävästä Ville Valkosesta Virta kiinnostuu. Pohjanvuori asui setänsä luona, koska hänen isänsä oli raivostunut kuultuaan tyttärensä olevan Villelle raskaana. Epäilyt lättähattujen osallisuudesta murhaan osoittautuvat kuitenkin vääriksi.

Palmu epäilee, että muuttamassa ollut Nordberg on hankkinut rahat uuteen asuntoon kiristämällä. Selviää, että erään majuri Carl Gustaf Vadenblickin Katajanokan asunto näkyy kaukoputkella Tähtitorninmäeltä. Vadenblickin alkoholisoitunut vaimo Maire Melkonen putosi asunnon parvekkeelta hämärissä olosuhteissa ja kuoli, ja Nordberg ilmeisesti näki tapauksen kaukoputkellaan. Vadenblickillä oli myös ollut suhde Mairen 17-vuotiaaseen Sinikka-tyttäreen edellisestä avioliitosta. Tytär kuoli purjehdusonnettomuudessa, josta majuri selvisi hengissä.

Vuorineuvos Melkoselta he saavat selvityksen majuri Vadenblickin avioliittojen kautta saaduista osakkeista Melkosen perheyrityksessä ja omaisuudesta. Käy ilmi että majuri on maksanut Nordbergille huomattavan summan rahaa. Vuorineuvos ei ole ollut lainkaan myötämielinen kummankaan sisarensa avioliitolle.

Poliisit menevät tapaamaan Vadenblickia, jota tutkimuksen avaaminen ei hätkäytä. Sen sijaan hänen uusi vaimonsa, Mairen nuorempi sisko Annika hermostuu. Majuri esittelee poliiseille Kotkanpesä-nimisen huvilan juuri valettua perustusta. Palmu vihjaa Vadenblickin ympärille uokuolemien omituisuudesta, mutta todisteiden puutteessa Virta ei voi pidättää ketään.

Paluumatkalla Virta oivaltaa, että Nordbergin kuolemasta kuullut Annika pelkää majurin tappavan hänetkin. Poliisit palaavat tilalle, jossa Vadenblick on aikeissa suistaa uuden vaimonsa rantajyrkänteeltä kuolemaan. Takaa-ajon aikana myös toimittaja Nopsanen ilmestyy paikalle. Todisteet majurin syyllisyydestä aiempiin murhiin löytyvät Kotkanpesän kivijalasta. Vuorineuvos Melkonen kustantaa poliisien kuoron Kööpenhaminan matkan kiitollisuutensa osoituksena.

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan lopussa kuullaan komisario Palmun lausuvan ”Avaamme ikkunoita Eurooppaan”. Tämä oli Tulenkantajien kirjajilijaryhmittymän, johon Mika Waltarikin kuului, tunnuslause.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Joel Rinne  komisario Palmu  
 Matti Ranin  tuomari Virta, murharyhmän päällikkö  
 Leo Jokela  ylietsivä Kokki  
 Helge Herala  majuri Carl Gustaf Vadenblick  
 Esko Salminen  Ville Valkonen  
 Maija-Leena Soinne  Saara Pohjanvuori  
 Aino Mantsas  Annika Vadenblick  
 Pentti Siimes  toimittaja Nopsanen  
 Pia Hattara  Alli Pelkonen  
 Jarkko Herala  Vadenblickin poika  
 Yrjö Ikonen  vuorineuvos Rainer Melkonen  
 Sointu Angervo  pimu  
 Orma Aunio  Arska  
 Pentti Irjala  humalikko  
 Pirkko Karppi  Vadenblickien kotiapulainen  
 Vilho Kekkonen  Fredrik Nordberg  
 Ari Laine  poliisimies Alpio  
 Heimo Lepistö  Vadenblickien talonmies  
 Lennart Lauramaa  etsivä Halonen  
 Armas Jokio  etsivä  
 Veikko Sorsakivi  ylietsivä Malkanen  
 Kauko Kokkonen  konstaapeli asemalla  
 Auvo Nuotio  poliisikuoron johtaja  
 Kullervo Kalske  konstaapeli  
 Pertti Palo  konstaapeli  

 Tauno Söder  etsivä rikospaikalla  
 Olavi Naalisvaara  poliisiauton ajaja  
 Matti Pihlaja  kuorma-auton kuljettaja  
 Erkki Poikonen  poliisi  
 Eero Keskitalo  nahkatakki  
 Antti Litja  nahkatakki, hallitusneuvos Jakkaralan poika  
 Tapani Perttu  nahkatakki  
 Vesa Raiskio  nahkatakki  
 Toivo Salmela  nahkatakki  
 Keijo Komppa  portieeri  
 Matti Aulos  oikeuslääketieteen professori  
 Kaarlo Wilska  patologian laitoksen vahtimestari  
 Severi Seppänen  faktori  
 Börje Söderholm  lehtikuvaaja  
 Kalevi Korte  konstaapeli  
 Ensio Suominen  konstaapeli  
 Arno Carlstedt  lehtimies  
 Seppo Sariola  mies väkijoukossa  
 Esko Töyri  lehteä lukeva mies  
 Anita Saarikallio  Maire Vadenblick valokuvassa  
 Virke Lehtinen  nuori mies baarissa  
 Matti Kassila  mies lavalla  

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Santakari, Minna: ”Todellista kaupunkia ja kuviteltuja sisätiloja: Tähdet, komisario Palmu!”, teoksessa Elokuvat kertovat, Matti Kassila, s. 188–193. toim. Koukkunen, Kalevi & Laine, Kimmo & Seitajärvi & Juha, Kavan julkaisusarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-436-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tähdet kertovat, komisario Palmu. (1962) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 3.2.2018.
  2. Kassila, Matti: Mustaa ja valkoista, s. 218–219. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-13583-X.
  3. Santakari, s. 190
  4. Santakari, s. 189
  5. Santakari, s. 192
  6. Päivän elokuvia. Tv-maailma, 2012, nro 23, s. 21. Otavamedia Oy.
  7. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat, 13.6.2012, s. D 7. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy.