Tähdet kertovat, komisario Palmu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Tähdet kertovat, komisario Palmu on myös kirja.
Tähdet kertovat, komisario Palmu
Tähdet kertovat, komisario Palmu DVD kansikuva.jpg
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Matti Kassila
Kaarlo Nuorvala
Perustuu Mika Waltarin
Tähdet kertovat, komisario Palmu
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Osmo Lindeman
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Juho Gartz
Lavastaja Ensio Suominen
Pääosat Joel Rinne
Matti Ranin
Leo Jokela
Pentti Siimes
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Ensi-ilta
Kesto 100 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Kaasua, komisario Palmu!
Seuraaja Vodkaa, komisario Palmu
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Tähdet kertovat, komisario Palmu on Matti Kassilan ohjaama elokuva vuodelta 1962. Se perustuu Mika Waltarin myöhemmin salapoliisiromaaniksi muokkaamaan romaanikäsikirjoitukseen Tähdet kertovat, komisario Palmu.

Elokuva kertoo, miten rikostutkimus puliukoksi luullun kuolleen miehen kuolinsyystä laajenee median ja rikokseen liittyvien talouselämän merkittävien henkilöiden luomassa paineessa.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Waltarilla oli pahoja luomisvaikeuksia suuren historiallisen romaanin suhteen. Kassila kutsui hänet elokuvansa Kaasua, komisario Palmu! ensi-iltaan. Waltari oli hyvillään elokuvasta, jolloin paikalla ollut Fennada-Filmin johtaja Mauno Mäkelä kysyi, olisiko tällä vaikka lyhyt synopsis kolmatta elokuvaa varten.

Waltari pyysi odottamaan vähän aikaa, ja kolmen viikon päästä hänellä oli kertomus valmiina. Hän oli kirjoittanut sen romaanin muotoon, ja tarina ilmestyikin myös kirjana. Palmu-romaanin jälkeen sujui myös historiallisen romaanin eli Ihmiskunnan vihollisten kirjoittaminen.[2]

Tässä elokuvassa Palmun maailmaan tulee uusi aika. Entisestä alaisesta Virrasta on tullut esimies, ja Palmu huokaa: ”Ai, minä muistan vanhat ajat, kun me pojat…” Uusi aika näkyy myös lavastuksessa: Ensio Suominen on tuonut mukaan modernit kalusteet ja Marimekko-verhot. Samoin poliisilaitoksen tekniikka on nykyaikaistunut sisäpuhelimineen.[3]

Waltarin ja Kassilan tuntemalla eteläisellä Helsingillä on keskeinen osa elokuvassa, mutta entinen romanttinen Tähtitorninmäki esitellään nyt rikoksen näyttämönä.[4] Vadenblickin kartanoa esittää ulkokuvauksissa keskiajan romantiikkaa henkivä Siuntion Suitian kartano.[5]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs 2000-luvun kriitikko pitää elokuvaa edeltäjää heikompana. Parhaana antina hän näkee Palmun, Kokin ja Virran yhteispelin.[6] Toinen näkee elokuvan häikäilemättömässä yli-ihmisyyttä ilmentävässä majurissa yhtymäkohtia nykyaikaan. Surumielisen komedian käsikirjoitus syntyi Waltarilta välityönä.[7]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alli Pelkosen Turva-terrieri löytää Tähtitorninmäeltä vanhan miehen ruumiin. Havaittuaan ruumiissa väkivallan jälkiä poliisit alkavat tutkia tapausta murhana. Paikalle osunut Iltalehden toimittaja Nopsanen löytää lähistöltä romuttuneen auton ja oivaltaa, että varastettu auto ja tappo liittyvät toisiinsa. Hän yhdistää tapaukseen lättähatut. Poliisin tutkimuksissa vainajan nimeksi paljastuu Fredrik Nordberg. Hän oli entinen antikvariaatin pitäjä, joka harrasti tähtien tarkkailua kaukoputkella Kaivopuistossa.

Poliisi menee vainajan kotiin, jossa on muutto meneillään. Palmu kumppaneineen kuulustelee muutossa auttamaan tullutta kuolleen miehen veljentytärtä Saara Pohjanvuorta, jonka nahkatakki-poikaystävästään Ville Valkosesta Virta kiinnostuu. Pohjanvuori asui setänsä luona, koska hänen isänsä oli raivostunut kuultuaan tyttärensä olevan Villelle raskaana. Epäilyt lättähattujen osallisuudesta murhaan osoittautuvat kuitenkin vääriksi.

Palmu epäilee, että muuttamassa ollut Nordberg on hankkinut rahat uuteen asuntoon kiristämällä. Murhapaikalla selviää, että majuri Carl Gustaf Vadenblickin Katajanokan asunto näkyy kaukoputkella Tähtitorninmäeltä. Vadenblickin alkoholisoitunut vaimo Maire Melkonen putosi asunnon parvekkeelta hämärissä olosuhteissa ja kuoli, ja Nordberg ilmeisesti näki tapauksen kaukoputkellaan. Vadenblickillä oli myös ollut suhde Mairen 17-vuotiaaseen Sinikka-tyttäreen edellisestä avioliitosta. Tytär kuoli purjehdusonnettomuudessa, josta majuri selvisi hengissä.

Poliisi menee tapaamaan Vadenblickia, jota tutkimuksen avaaminen ei hätkäytä. Sen sijaan hänen uusi vaimonsa, Mairen nuorempi sisko Annika hermostuu. Majuri esittelee poliiseille Kotkanpesä-nimisen huvilan juuri valettua perustusta. Palmu vihjaa Vadenblickin ympärille tapahtuneiden kuolemien omituisuudesta, mutta todisteiden puutteessa Virta ei voi pidättää ketään.

Paluumatkalla Virta oivaltaa, että Nordbergin kuolemasta kuullut Annika pelkää majurin tappavan hänetkin. Poliisit palaavat tilalle, jossa Vadenblick on aikeissa suistaa uuden vaimonsa rantajyrkänteeltä kuolemaan. Todisteet majurin syyllisyydestä aiempiin murhiin löytyvät Kotkanpesän kivijalasta.

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan lopussa kuullaan komisario Palmun lausuvan ”Avaamme ikkunoita Eurooppaan”. Tämä oli Tulenkantajien kirjajilijaryhmittymän, johon Mika Waltarikin kuului, tunnuslause.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Joel Rinne  … komisario Palmu  
 Matti Ranin  … tuomari Virta  
 Leo Jokela  … etsivä Kokki  
 Helge Herala  … majuri Carl Gustaf Vadenblick  
 Esko Salminen  … Ville Valkonen  
 Maija-Leena Soinne  … Saara Pohjanvuori  
 Aino Mantsas  … Annika Vadenblick  
 Pentti Siimes  … toimittaja Nopsanen  
 Pia Hattara  … Alli Pelkonen  
 Jarkko Herala  … Vadenblickin poika  
 Yrjö Ikonen  … Rainer Melkonen  
 Sointu Angervo  … pimu  
 Orma Aunio  … Arska  
 Pentti Irjala  … humalikko  
 Pirkko Karppi  … Vadenblickien kotiapulainen  
 Vilho Kekkonen  … Fredrik Nordberg  
 Ari Laine  … poliisimies Alpio  
 Lennart Lauramaa  … etsivä Halonen  
 Armas Jokio  … etsivä  
 Veikko Sorsakivi  … ylietsivä Malkanen  
 Kauko Kokkonen  … konstaapeli asemalla  
 Auvo Nuotio  … poliisikuoron johtaja  
 Kullervo Kalske  … konstaapeli  
 Pertti Palo  … konstaapeli  

 Tauno Söder  … etsivä rikospaikalla  
 Heimo Lepistö  … talonmies  
 Olavi Naalisvaara  … poliisiauton ajaja  
 Matti Pihlaja  … kuorma-auton kuljettaja  
 Erkki Poikonen  … poliisi  
 Eero Keskitalo  … nahkatakki  
 Antti Litja  … nahkatakki, hallitusneuvos Jakkaralan poika  
 Tapani Perttu  … nahkatakki  
 Vesa Raiskio  … nahkatakki  
 Toivo Salmela  … nahkatakki  
 Keijo Komppa  … portieeri  
 Matti Aulos  … oikeuslääketieteen professori  
 Kaarlo Wilska  … patologian laitoksen vahtimestari  
 Severi Seppänen  … faktori  
 Börje Söderholm  … lehtikuvaaja  
 Kalevi Korte  … konstaapeli  
 Ensio Suominen  … konstaapeli  
 Arno Carlstedt  … lehtimies  
 Seppo Sariola  … mies väkijoukossa  
 Esko Töyri  … lehteä lukeva mies  
 Anita Saarikallio  … Maire Vadenblick valokuvassa  
 Virke Lehtinen  … nuori mies baarissa  
 Matti Kassila  … mies lavalla  

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Santakari, Minna: ”Todellista kaupunkia ja kuviteltuja sisätiloja: Tähdet, komisario Palmu!”, teoksessa Elokuvat kertovat, Matti Kassila, s. 188–193. toim. Koukkunen, Kalevi & Laine, Kimmo & Seitajärvi & Juha, Kavan julkaisusarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-436-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tähdet kertovat, komisario Palmu. (1962) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 3.2.2018.
  2. Kassila, Matti: Mustaa ja valkoista, s. 218–219. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-13583-X.
  3. Santakari, s. 190
  4. Santakari, s. 189
  5. Santakari, s. 192
  6. Päivän elokuvia. Tv-maailma, 2012, nro 23, s. 21. Otavamedia Oy.
  7. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat, 13.6.2012, s. D 7. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy.