Siirry sisältöön

Matti Ranin

Wikipediasta
Tämä artikkeli kertoo vuosina 1926–2013 eläneestä näyttelijästä. Saman nimisestä vuonna 1952 syntyneestä näyttelijästä on artikkeli Matti Olavi Ranin.
Matti Ranin
Matti Ranin Kasper-käsinukkensa kanssa vuonna 1964.
Matti Ranin Kasper-käsinukkensa kanssa vuonna 1964.
Henkilötiedot
Koko nimi Matti Helge Ranin
Syntynyt21. marraskuuta 1926
Tampere
Kuollut24. marraskuuta 2013 (87 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Vanhemmat Helge Ranin
Saara Ranin
Puoliso Irja Ranin (vih. 1950; k. 1995)
Vuokko Ranin
(vih. 2000; k. 2013)
Lapset 4; Matti Olavi Ranin
Näyttelijä
Aktiivisena 1946–2013
Merkittävät roolit
Palkinnot

Parhaan miessivuosan Jussi
1963 Tähdet kertovat, komisario Palmu
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas

Matti Helge Ranin (21. marraskuuta 1926 Tampere[1] – 24. marraskuuta 2013 Helsinki[2]) oli suomalainen näyttelijä, joka esiintyi teatterissa, elo­kuvissa ja televisio­sarjoissa. Hänelle myönnettiin ansioistaan teatteri­neuvoksen arvo­nimi vuonna 2001[3].

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Raninin vanhemmat Helge Ranin ja Saara Ranin (o.s. Muinonen) olivat molemmat näyttelijöitä. lähde?

Ranin asui lapsuutensa ensin Tampereella ja vuodesta 1934 alkaen Porissa, jossa hänen isänsä Helge Ranin oli teatterin­johtajana ja äitinsä näyttelijänä.[4][5] Vuonna 1940 perhe muutti Kotkaan, jossa Raninin vanhemmat johtivat sinne perustettua maakunta­teatteria.[4] He asuivat Tukku­kaupan­talossa Kotkan­saarella.[6] Kotkassa asuessaan Ranin lauloi Kotkan lyseon poika­kuorossa.[6] Toisen maailmansodan aikana Ranin toimi sotilas­lähettinä 13-vuotiaana, ja Kotkassa hän liittyi myöhemmin kavereidensa kanssa sotilas­poika­järjestöön, joka hoiti ilma­puolustukseen kuuluvaa valvontaa Kotkan edustalla olevalla Pirköyrin saarella. Vuoden 1944 keväällä Ranin kutsuttiin viimeisten joukossa armeijaan.[5][6]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän toimi näyttelijänä Suomen Kansallisteatterissa 1948–1975 sekä johtajana Intimiteatterissa 1975–1987 ja sen seuraajassa Teatteri Pienessä Suomessa 1987–1988. Lisäksi Matti Ranin ja hänen vaimonsa Irja pyörittivät vuosina 1961–1988 Kasper­teatteria, lapsille suunnattua nukke­teatteria, joka esiintyi sekä television lasten­ohjelmissa että yleisön edessä. Teatterissa Matti Ranin esiintyi Kasper-nuken kanssa, joka sai ideansa saksalaisesta Kasperl-nukke­teatterista.[7] Radiossa Raninin ääntä on kuultu esimerkiksi kuunnelmassa Jouluilta Impivaarassa.

Ensimmäisen elo­kuva­roolinsa Matti Ranin teki 1946, ja kaikkiaan niitä kertyi yli kolme­kymmentä – tosin Ranin näyttäytyi jo alle yksi­vuotiaana elo­kuvassa Ei auta itku markkinoilla (1927). Hänen tunnetuimmat roolinsa olivat vänrikki Kariluoto Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa (1955), kirkkoherra Salpa­kari Laineen elokuvissa Täällä Pohjan­tähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970), sekä Virta Matti Kassilan neljässä Komisario Palmu -elokuvassa (1960–1969).[1] Television puolella Ranin esiintyi viime vuosi­kymmeninä Elina Halttusen kirjoittamissa televisio­sarjoissa Blondi tuli taloon (1994–1995), Ihmeidentekijät (1996–1998) ja Parhaat vuodet sekä sarjoissa Kotikatu (2004–2009) ja Taivaan tulet (2011).[8][9][10]

Matti Raninia voidaan pitää suomalaisen jälki­äänityksen uran­uurtajana, sillä hän teki jälki­äänityksiä vuodesta 1967 lähtien. Hän oli mukana äänenä kymmenissä lasten­elo­kuvissa, ja hänen työtään olivat monet Disney-elo­kuvien suomen­kieliset ääni­nauhat. Hän on ohjannut muun muassa Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvan vuonna 1982 valmistuneen toisen suomen­kielisen version sekä vuonna 1990 Pieni meren­neito -elokuvan ensimmäisen suomenkielisen jälki­äänityksen.[11][12]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1950 Ranin avioitui Irja Raninin kanssa. He saivat neljä poikaa, joista Matti Olavi Ranin syntyi vuonna 1952.[13]

Irja Ranin kuoli vuonna 1995. Vuonna 2000 Matti Ranin avioitui sisustus­arkkitehti Vuokko Laakson kanssa. Pariskunta asui viimeiset vuotensa Helsingin Munkki­niemessä.[14]

Ranin kuoli 87-vuotiaana Helsingissä.[2] Hänet on haudattu Raninien sukuhautaan Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon Helsinkiin.[15] Samassa haudassa ovat myös Raninin vaimo Irja Ranin ja tämän äiti Kerttu Hämeranta sekä Raninin vanhemmat Saara ja Helge Ranin.[16]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvat
Vuosi Nimi Rooli
1927Ei auta itku markkinoillavauva
1946Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä
1947Koskenkylän laulukyläläinen
Maaret – tunturien tyttömetsästävä mies
1948Ruusu ja kulkurikoulu­poika
1949Ruma Elsayli­oppilas
Vain kaksi tuntiaassistentti
Kanavan laidallaAapeli
Katupeilin takanaKaarlo
1950Isäpappa ja keltanokkaLauri Tammela
Tanssi yli hautojenratsu­mestari Möllen­svärd
1952...ja Helena soittaaJyrki
Silmät hämärässä
Yhden illan hinta
Lännen lokarin veliroisto
Tervetuloa aamukahville eli tottako toinen puoli?
1953KolmiapilaOlli
Jälkeen syntiinlankeemuksenAarne
Tyttö kuunsillaltaJuhani Varala
1954KunnioittaenPertti Aalto
Kasarmin tytärtykki­mies Rantanen
HilmanpäivätHeikki
Oi, muistatkos...Eero Salmela
Laivan kannellaArvi
1955Tuntematon sotilasKariluoto
1956Tyttö lähtee kasarmiinkapteeni Esko Teräs
Anu ja MikkoJanu
1957Kuriton suku­polviPentti ”Pelle” Vara­vaara
1960Komisario Palmun erehdysToivo Virta
1961Minkkiturkkiylio­ppilas
Kaasua, komisario Palmu!Toivo Virta
1962Pinsiön parooniPauli Hirvonen
Tähdet kertovat, komisario PalmuToivo Virta
1963Turkasen tenava!Matti Koskinen
1968Täällä Pohjan­tähden allaLauri Salpakari
1969Vodkaa, komisario PalmuToivo Virta
1970Akseli ja ElinaLauri Salpa­kari
1973Pohjan­tähti
1976LuottamusEugen Wolff
1986Enkelipeli
1996Tie naisen sydämeenErkki
Televisio
Vuosi Sarja Rooli
1964–1969Teatterituokiouseita
1966Elävät kuvat
1966–1969Hanskiuseita
1967Kuinkas nyt suu pannaan
1967–1968Kuten haluatte
Kunnon sotamies Svejkin seikkailujayli­luutnantti Lukas
1969Siitä vaan sano
1969–1970lähde?Lauantai-ilta MTV:ssätaistelevat Virtaset
1976Heikkopeikko
1981Iris Klewekenraali Stjernefelt
1988Rikas ja kunniallinenEero Kuula
1990Mustapartainen miesvero­johtaja
1994–1995Blondi tuli taloonHerman Hurmala
1996Pimeän hehkuKauko Honka­vaara
NortiaLaine
1996–1998IhmeidentekijätPentti Karvala
1997Blondi tuli taloon – sattui kerran kesälläHerman Hurmala
2000–2002Parhaat vuodetPentti Karvala
2004–2009KotikatuKaarlo ”Kalle” Kares
2011Taivaan tuletKuisma
Ääninäyttelijänä
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Palkintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Matti Ranin Elonetissä. Viitattu 29.9.2012.
  2. 1 2 Nissinen, Kari: Näyttelijä Matti Ranin kuollut Yle Uutiset. 24.11.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 24.11.2013.
  3. ↑ Matti Ranin teatteri­neuvokseksi. Turun Sanomat, 24.11.2001, s. 24. TS-Yhtymä Oy.
  4. 1 2 Suku Ranin Biografiasampo. Viitattu 6.1.2020.
  5. 1 2 Teider, Hannu: Matti Raninin viimeinen haastattelu Seura. 25.11.2013. Helsinki: Otavamedia Oy. Viitattu 6.1.2020.
  6. 1 2 3 Matti Ranin – Kotkassa nuoruutensa viettänyt teatteri­neuvos. Finnica Kymenlaakso. Arkistoitu 24.11.2020. Viitattu 6.1.2020.
  7. ↑ Himberg, Petra: Kasper-nukke Tallinnassa Yle Elävä arkisto. 22.10.2008 (päivitetty 30.1.2018). Viitattu 30.3.2011.
  8. ↑ Ilta Sanomat Plus 2009lähde tarkemmin?
  9. ↑ Kaartinen-Koutaniemi, Jaakko: Tyyntä ja aurinkoa vanhuuden­päivillä. Vantaan Lauri. 27.1.2005. Vantaan seurakunnat. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 12.12.2011.
  10. ↑ Taivaan tulet Kuvaus­päiväkirja 2009. Yle TV2. 2009. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 19.8.2020.
  11. ↑ Lumikki Suomeksi, sivu 1. Ken­Netti. Arkistoitu 24.3.2008. Viitattu 30.3.2017.
  12. ↑ Ihalainen, Jokke: Pieni meren­neito Film-o-holic. 1.1.1998. Viitattu 30.3.2017.
  13. ↑ Ranin, Matti: Käsi otsalla! maailma niin kuin näyttelijä sen muistaa – eli ei auta itku markkinoilla. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 978-951-851-008-9 lähde tarkemmin?
  14. ↑ IL: Näyttelijä Matti Raninin leski on kuollut MTV Uutiset. 29.6.2015. Helsinki: MTV Oy. Viitattu 21.9.2016.
  15. ↑ Helsingin seurakunnan hautahaku Hautahaku. Viitattu 6.12.2023.
  16. ↑ Raninien sukuhauta Silviisii. Viitattu 6.12.2023.
  17. ↑ Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947. (PDF) 2014. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 27.2.2016.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ranin, Matti: Vohveleita ja tillinvarsia. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-064-4
  • Ranin, Matti: Käsi otsalla!: näyttelijän maailma niin kuin hän sen muistaa – eli ei auta itku markkinoilla. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-008-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Matti_Ranin&oldid=23757885”