Matti Ranin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo vuonna 1926 syntyneestä näyttelijästä. Saman nimisestä vuonna 1952 syntyneestä näyttelijästä on artikkeli Matti Olavi Ranin
Matti Ranin
Matti Ranin vuonna 1950
Matti Ranin vuonna 1950
Syntymäaika 21. marraskuuta 1926
Syntymäpaikka Tampere, Suomi
Aktiivisena 1946–2013
Kuolinaika 24. marraskuuta 2013 (87 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki, Suomi
Oikea nimi Matti Helge Ranin
Ammatti näyttelijä
Merkittävät roolit
Puoliso Irja Ranin (o.s. Hämeranta) (1950–1995)
Vuokko Ranin (o.s. Laakso) (2000–2013)
Lapset
  • Markku (s. 1951)
  • Matti Olavi (s. 1952)
  • Mikko (s. 1955)
  • Martti (s. 1958)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas

Matti Helge Ranin (21. marraskuuta 1926 Tampere[1]24. marraskuuta 2013 Helsinki[2][3]) oli suomalainen pitkän linjan näyttelijä, joka esiintyi teatterissa, elokuvissa ja televisiosarjoissa. Hänelle myönnettiin ansioistaan teatterineuvoksen arvonimi vuonna 2001.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän toimi näyttelijänä Suomen Kansallisteatterissa 1948–1975 sekä johtajana Intimiteatterissa 1975–1987 ja sen seuraajassa Teatteri Pienessä Suomessa 1987–1988. Lisäksi Matti Ranin ja hänen vaimonsa Irja pyörittivät vuosina 1961–1988 Kasperteatteria, lapsille suunnattua nukketeatteria, joka esiintyi sekä television lastenohjelmissa että yleisön edessä. Teatterissa Matti Ranin esiintyi Kasper-nuken kanssa, joka sai ideansa saksalaisesta Kasperl-nukketeatterista.[4] Radiossa Raninin ääntä on kuultu esimerkiksi kuunnelmassa Jouluilta Impivaarassa.

Ensimmäisen elokuvaroolinsa Matti Ranin teki 1946, ja kaikkiaan niitä kertyi yli kolmekymmentä – tosin Ranin näyttäytyi jo alle yksivuotiaana elokuvassa Ei auta itku markkinoilla (1927). Hänen tunnetuimmat roolinsa olivat vänrikki Kariluoto Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa (1955), kirkkoherra Salpakari Laineen elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970), sekä Virta Matti Kassilan neljässä Komisario Palmu -elokuvassa (1960–1969).[1] Television puolella Ranin esiintyi viime vuosikymmeninä Elina Halttusen kirjoittamissa televisiosarjoissa Blondi tuli taloon (1994–1995), Ihmeidentekijät (1996–1998) ja Parhaat vuodet sekä sarjoissa Kotikatu (2004–2009) ja Taivaan tulet (2011).[5][6][7]

Matti Raninia voidaan pitää suomalaisen jälkiäänityksen uranuurtajana, sillä hän teki jälkiäänityksiä vuodesta 1967 lähtien. Hän oli mukana äänenä kymmenissä lastenelokuvissa, ja hänen työtään olivat monet Disney-elokuvienkin suomenkieliset ääninauhat. Hän ohjasi Walt Disneyn Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937) animaatioelokuvan suomenkielisen jälkiäänityksen ensimmäisen version vuonna 1982.[1]

Muu elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Raninin vanhemmat Helge Ranin ja Saara Ranin (o.s. Muinonen) olivat molemmat näyttelijöitä.

Matti Ranin liittyi talvisodan alkaessa ilmatorjuntaan Porissa ollessaan 13-vuotias. Jatkosotaan hän osallistui erilaisissa tehtävissä huhtikuuhun 1944.

Vuonna 1950 Ranin avioitui Irja Raninin kanssa, josta avioliitosta heillä on neljä poikaa: Markku (1951), Matti Olavi (1952) (näyttelijänä Helsingin Kaupunginteatterissa), Mikko (1955) ja Martti (1958).

Irja Ranin kuoli vuonna 1995. Vuonna 2000 Matti Ranin avioitui sisustusarkkitehti Vuokko Laakson kanssa.[8] Pariskunta asui viimeiset vuotensa Helsingin Munkkiniemessä.[3]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1927 Ei auta itku markkinoilla vauva
1946 Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä
1947 Koskenkylän laulu kyläläinen
Maaret – tunturien tyttö metsästävä mies
1948 Ruusu ja kulkuri koulupoika
1949 Ruma Elsa ylioppilas
Vain kaksi tuntia assistentti
Kanavan laidalla Aapeli
Katupeilin takana Kaarlo
1950 Isäpappa ja keltanokka Lauri Tammela
Tanssi yli hautojen ratsumestari Möllensvärd
1952 ...ja Helena soittaa Jyrki
Silmät hämärässä
Yhden illan hinta
Lännen lokarin veli roisto
Tervetuloa aamukahville eli tottako toinen puoli?
1953 Kolmiapila Olli
Jälkeen syntiinlankeemuksen Aarne
Tyttö kuunsillalta Juhani Varala
1954 Kunnioittaen Pertti Aalto
Kasarmin tytär tykkimies Rantanen
Hilmanpäivät Heikki
Oi, muistatkos... Eero Salmela
Laivan kannella Arvi
1955 Tuntematon sotilas Jorma Kariluoto
1956 Tyttö lähtee kasarmiin kapteeni Esko Teräs
Anu ja Mikko Janu
1957 Kuriton sukupolvi Pentti "Pelle" Varavaara
1960 Komisario Palmun erehdys Toivo Virta
1961 Minkkiturkki ylioppilas
Kaasua, komisario Palmu! Toivo Virta
1962 Pinsiön parooni Pauli Hirvonen
Tähdet kertovat, komisario Palmu Toivo Virta
1963 Turkasen tenava! Matti Koskinen
1968 Täällä Pohjantähden alla Lauri Salpakari
1969 Vodkaa, komisario Palmu Toivo Virta
1970 Akseli ja Elina Lauri Salpakari
1973 Pohjantähti Lauri Salpakari
1976 Luottamus Eugen Wolff
1986 Enkelipeli
1996 Tie naisen sydämeen Erkki

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Televisiosarja Rooli
1964–1969 Teatterituokio useita rooleja
1966 Elävät kuvat
1966–1969 Hanski useita rooleja
1967 Kuinkas nyt suu pannaan
1967–1968 Kuten haluatte
Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja yliluutnantti Lukas
1969 Siitä vaan sano
1969–1970lähde? Lauantai-ilta MTV:ssä taistelevat Virtaset
1976 Heikkopeikko
1980, 1985 Joulukalenteri Histamiinin ääni
1981 Iris Klewe kenraali Stjernefelt
1988 Rikas ja kunniallinen Eero Kuula
1990 Mustapartainen mies verojohtaja
1994–1995 Blondi tuli taloon Herman Hurmala
1996 Pimeän hehku Kauko Honkavaara
Nortia Laine
1996–1998 Ihmeidentekijät Pentti Karvala
1997 Blondi tuli taloon – sattui kerran kesällä Herman Hurmala
2000–2002 Parhaat vuodet Pentti Karvala
2004–2009 Kotikatu Kaarlo "Kalle" Kares
2011 Taivaan tulet Kuisma

Ääninäyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit löytyvät omasta luettelostaan.

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Matti Ranin Elonet. Viitattu 29.9.2012.
  2. Näyttelijä Matti Ranin kuollut yle.fi. Viitattu 24.11.2013.
  3. a b Matti Raninin koskettava haastattelu: Liian väsynyt näyttämölle Iltalehti. 13.4.2013. Viitattu 24.11.2013.
  4. Kasper-nukke Tallinnassa Yle Elävä arkisto. Yleisradio Oy. Viitattu 30.3.2011.
  5. Ilta Sanomat Plus 2009
  6. Tyyntä ja aurinkoa vanhuudenpäivillä Vantaan Lauri 27.1.2005
  7. Taivaan tulet Kuvauspäiväkirja 2009 YLE
  8. IL: Näyttelijä Matti Raninin leski on kuollut MTV 29.6.2015. Viitattu 21.9.2016.
  9. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (PDF). Viitattu 27.2.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vohveleita ja tillinvarsia (Teos, 2006)
  • Käsi otsalla!: näyttelijän maailma niin kuin hän sen muistaa – eli ei auta itku markkinoilla (Teos, 2004) ISBN 951-851-008-3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Matti Ranin.