Osmo Lindeman
Osmo Uolevi Lindeman (16. toukokuuta 1929 Helsinki – 15. helmikuuta 1987 Vantaa) oli suomalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi.
Lindeman vaikutti myös jazz- ja tanssimusiikkona, soittimenaan piano. Hän aloitti sävellystuotantonsa kamarimusiikki- ja orkesterisäveltäjänä, mutta tuli tunnetuksi erityisesti elektronisen musiikin uranuurtajana. Hän sävelsi myös paljon musiikkia elokuviin, muun muassa Komisario Palmu -elokuviin, joista toisen musiikki palkittiin Jussilla.[1] 1950-luvun alkupuolella hän toimi studiopianistina esim. monilla Toivo Kärjen levytyksillä.[2]
Lindeman opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa Nils-Eric Fougstedtin johdolla ja Münchenissä Carl Orffin johdolla ja perehtyi elektroniseen musiikkiin muun muassa Varsovassa sekä Illinois'n ja Columbian yliopistossa Yhdysvalloissa. Vuonna 1972 hän voitti kansainvälisen nykymusiikkiseuran ISCM:n (International Society for Contemporary Music) sävellyskilpailun ensimmäisen palkinnon teoksella Ritual. Elektronisen musiikin sävellystyön hän teki kotiinsa rakentamassaan studiossa. Lindeman toimi Sibelius-Akatemian teoreettisten aineiden lehtorina vuosina 1961–1983 ja kirjoitti teoksen Elektroninen musiikki.
Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Orkesterille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sinfonia nro 1, Inornata (1959)
- Sinfonia nro 2 (1964)
- Variabile (1967)
Soolosoittimelle ja orkesterille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pianokonsertto (1963)
- Pianokonsertto nro 2 (1965)
Muita orkesteriteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Musik für Kammerorchester (1966)
- Konzert für Kammerorchester (1966)
Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jousitrio (1958)
- Partita per percussione (1963)
- Sarja vaskipuhaltimille (Canon, Fuga & Passacaglia 1964)
- Due espressioni - vibrafonille ja marimballe (1965)
- Jousikvartetto (1966)
Elektronista musiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kinetic Forms (1969)
- Mechanical Music for Stereophonic Tape (1969)
- Tropicana (1970)
- Midas (1970)
- Ritual (1972)
- Spectacle (1974)
Elokuvamusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puhuvat kädet, 1959
- Punainen viiva, 1959 (Jussi-palkinto parhaasta elokuvamusiikista)
- Komisario Palmun erehdys, 1960
- Tulipunainen kyyhkynen, 1961
- Kultainen vasikka, 1961
- Minkkiturkki, 1961 ,
- Rakas..., 1961
- Hetkiä yössä, 1961
- Kaasua, komisario Palmu!, 1961 (Jussi-palkinto parhaasta elokuvamusiikista)
- Tähdet kertovat, komisario Palmu, 1962
- Kolmen kaupungin kasvot, 1962
- Totuus on armoton, 1963
- Veljen varjo, 1964
- Herra Adam käy Suomessa, 1966
- Is this the World of Teddy?, 1969
Lisäksi kuunnelmamusiikkia
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elektronisen musiikin teknologia (1974). Helsinki: Sibelius-Akatemia.
- Johdatus musiikin teoriaan (1976). Otava.
- Elektroninen musiikki (1980). Otava.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pajukallio, Arto: Lapsikin ymmärtää Palmua. Helsingin Sanomat 1.11.2011, s. D 5.
- ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 306,308,323 ym.. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Juva, Anu (2008). Hollywood-syndromi, jazzia ja dodekafoniaa. Elokuvamusiikin funktioanalyysi neljässä 1950- ja 1960-luvun vaihteen suomalaisessa elokuvassa. Musiikkitieteen väitöskirja. Åbo Akademi University Press.
- Helistö, P. , Pohjola, E. Urho, E. (1973). Musiikki eilen ja tänään 1. Helsinki: Musiikki Fazer
- Riikonen, Hannu (1978). Osmo Lindemanin elektromusiikkituotannosta. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopiston musiikkitieteen laitos
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Osmo Lindeman Elonetissä.
- Osmo Lindeman Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
