Osmo Lindeman

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osmo Lindeman kotistudiossaan vuonna 1972.

Osmo Uolevi Lindeman (16. toukokuuta 1929 Helsinki15. helmikuuta 1987 Vantaa) oli suomalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi.

Lindeman vaikutti myös jazz- ja tanssimusiikkona, soittimenaan piano. Hän aloitti sävellystuotantonsa kamarimusiikki- ja orkesterisäveltäjänä, mutta tuli tunnetuksi erityisesti elektronisen musiikin uranuurtajana. Hän sävelsi myös paljon musiikkia elokuviin, muun muassa Komisario Palmu -elokuviin, joista toisen musiikki palkittiin Jussilla.[1]

Lindeman opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa Nils-Eric Fougstedtin johdolla ja Münchenissä Carl Orffin johdolla ja perehtyi elektroniseen musiikkiin muun muassa Varsovassa sekä Illinois'n ja Columbian yliopistossa Yhdysvalloissa. Vuonna 1972 hän voitti kansainvälisen nykymusiikkiseuran ISCM:n (International Society for Contemporary Music) sävellyskilpailun ensimmäisen palkinnon teoksella Ritual. Elektronisen musiikin sävellystyön hän teki kotiinsa rakentamassaan studiossa. Lindeman toimi Sibelius-Akatemian teoreettisten aineiden lehtorina vuosina 1961–1983 ja kirjoitti teoksen Elektroninen musiikki.

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesterille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sinfonia nro 1, Inornata (1959)
  • Sinfonia nro 2 (1964)
  • Variabile (1967)

Soolosoittimelle ja orkesterille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pianokonsertto (1963)
  • Pianokonsertto nro 2 (1965)

Muita orkesteriteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Musik für Kammerorchester (1966)
  • Konzert für Kammerorchester (1966)

Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jousitrio (1958)
  • Partita per percussione (1963)
  • Sarja vaskipuhaltimille (Canon, Fuga & Passacaglia 1964)
  • Due espressioni - vibrafonille ja marimballe (1965)
  • Jousikvartetto (1966)

Elektronista musiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kinetic Forms (1969)
  • Mechanical Music for Stereophonic Tape (1969)
  • Tropicana (1970)
  • Midas (1970)
  • Ritual (1972)
  • Spectacle (1974)

Elokuvamusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi kuunnelmamusiikkia

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elektronisen musiikin teknologia (1974). Helsinki: Sibelius-Akatemia.
  • Johdatus musiikin teoriaan (1976). Otava.
  • Elektroninen musiikki (1980). Otava.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pajukallio, Arto: Lapsikin ymmärtää Palmua. Helsingin Sanomat 1.11.2011, s. D 5.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juva, Anu (2008). Hollywood-syndromi, jazzia ja dodekafoniaa. Elokuvamusiikin funktioanalyysi neljässä 1950- ja 1960-luvun vaihteen suomalaisessa elokuvassa. Musiikkitieteen väitöskirja. Åbo Akademi University Press.
  • Helistö, P. , Pohjola, E. Urho, E. (1973). Musiikki eilen ja tänään 1. Helsinki: Musiikki Fazer
  • Riikonen, Hannu (1978). Osmo Lindemanin elektromusiikkituotannosta. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopiston musiikkitieteen laitos

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]