Isän vanha ja uusi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isän vanha ja uusi
Isän vanha ja uusi.jpg
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Serp
Perustuu Serpin näytelmään
Isän vanha ja uusi, jonka kantaesitys oli Helsingin Kansanteatterissa 24.9.1953
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Toivo Kärki
Kuvaaja Osmo Harkimo
Leikkaaja Elmer Lahti
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Ansa Ikonen
Tauno Palo
Hillevi Lagerstam
Eino Kaipainen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 24. kesäkuuta 1955
Kesto 94 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 9 108 249 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Pekka (Eino Kaipainen) ja Babs (Hillevi Lagerstam) rattoisassa rupattelutuokiossa.

Isän vanha ja uusi on Matti Kassilan ohjaama mustavalkoinen suomalainen komediaelokuva vuodelta 1955. Käsikirjoituksen on tehnyt Serp huvinäytelmänsä Isän vanha ja uusi pohjalta, jonka kantaesitys oli Helsingin Kansanteatterissa syksyllä 1953.

Tarina kertoo Mauri Pekanpäästä, joka väsyy uuteen, nuoreen vaimoonsa Babsiin ja haikailee vanhan Arminsa syliin. Hän ottaa käyttöön arveluttavatkin keinot periaatteella "sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittu", sillä uuden ja vanhan avioliiton välissä on taistelutanner, jota ei aivan helposti ylitetä.

Kassilalle myönnettiin Jussi-palkinto ohjauksesta ja Aarre Koivistolle lavastuksesta.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isän vanha ja uusi kuvattiin touko-kesäkuussa 1955. Ulkokuvat otettiin pitkälti Töölön maisemissa, muun muassa Topeliuksenkadulla ja Caloniuksenkadulla. Myös Seurasaaressa kuvattiin. Pienissä sivurooleissa nähdään muun muassa Ritva Valkama ja Pertti Palo.

Elokuvaa markkinoitiin aikanaan Ansa Ikosen ja Tauno Palon 20-vuotisjuhlaelokuvana - ensimmäisenä Ansa & Tauno -filminä pidetty Kaikki rakastavat oli valmistunut 1935. Elokuvan mainoskuvan aihe saatiin Kaikki rakastavat -elokuvasta. Kaksikymmentä vuotta vanhassa kuvassa on samankaltainen asetelma, ja se näkyy myös uudessa kuvassa elokuvalehden aukeamalla, jota Ansa ja Tauno selailevat. Kuvan otti valokuvaaja Päivi Kosonen eli "Miss Kodak"[1].

Ohjaaja Kassilalla on pieni rooli autosta ulos astuvana miehenä.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehti Mauri Pekanpään avioliitto Elisabetin eli Babsin kanssa ei suju. Babs on Mauria parisenkymmentä vuotta nuorempi, kevytkenkäinen pintaliitäjä. Sen huomaa myös Maurin tytär Kaarina, johon Mauri törmää rumbatunnin jälkeen. Babs on Maurin entinen sihteeri, johon hurahdettuaan mies jätti vaimonsa Armin. Viisikymppinen Mauri on väsynyt Babsin juhlintaan ja seuraelämään. Hän menee Armin työpaikalle ja kertoo olevansa onneton. He käyvät läpi eroon johtaneita tapahtumia ja keskustelevat toisen poikansa Maurin häistä ja toisen ylioppilaskirjoituksista. Kesken kaiken Armi saa puhelun Pekka Juhankoskelta, joka on Maurin vanha koulukaveri ja kiinnostunut Armista.

Hääkirkossa käy ilmi, että Mauria ei ole kutsuttu hääjuhlaan morsiamen vanhempien luo, ja Mauri palaa kotiin. Babs puhuu puhelimessa englantilaisen ystävänsä Margaret Boltonin kanssa, jota Babs haluaisi käydä tapaamassa Tukholmassa. Kehittyy perheriita, jonka jälkeen Mauri menee Armin luo. Kaarina on innoissaan isänsä vierailusta, Matti taasen ei, ja Armi on hämillään. Mauri ja Armi keskustelevat jälleen avioerostaan. Maurin mielestä Armin olisi pitänyt vastustaa eroa ja estää häntä tekemästä tyhmyyksiä. Hän vihjaa uuden alun mahdollisuudesta, mutta Armi ei innostu. Maurille selviää, että Juhankoski asuu hänen entisessä työhuoneessaan, ja harmistuu. Myöhemmin Kaarina kertoo Maurille, että Pekka on kutsunut Armin lapsineen maatilalleen kesäksi.

Armi kehuu Pekan ominaisuuksia, tasaista luonnetta ja luotettavuutta, ja Maurin mustasukkaisuus herää. Hän menee tapaamaan Pekkaa, joka ei käsitä Armin aikanaan hylänneen Maurin mustasukkaisuutta. Babsin palattua Tukholmasta Mauri epäilee tarinaa Margaretasta. Babsilla täytyy olla mies kierroksessa, eikä Babs kiistä. Babs soittaa Armille: "isän uusi" haluaa tavata "isän vanhan". Babs kertoo suhteen syntymisen taustoista omalta kannaltaan ja puhuu uudesta rakkaudestaan. Hän ehdottaa Armille juonta, jolla saataisiin aihe avioeroon, sillä Katolinen Blasco ei voi viedä Babsia perheensä luo ennen virallista eroa. Armi tyrmää ajatuksen. Mauri ilmestyy yllättäen Armin luo, ja Babsin läsnäolosta hämmentyneenä hän istuu sohvalle A:n ja B:n väliin.

Mauri keksii juoneen estääkseen Pekan ja Armin avioliiton. Hän kutsuu Pekan käymään ja pyytää Babsia viettelemään tämän. Mauri on poistuvinaan toimistoon, ja Pekka jää Babsin seuraan. Todellisuudessa Mauri noutaa Armin, jolle hän haluaa näyttää, mikä naissankari Pekka on. Heidän tullessaan Babs on suunnitelman mukaisesti suutelemassa juopunutta Pekkaa. Nähtyään Armin Pekka työntää Babsin syrjään. Mauri on olevinaan mustasukkainen, ja juopunut Babs nauraa lattialla. Seuraavana päivänä Mauri vierailee Armin luona, jossa on myös Maurille "väijytyksestä" raivostunut Pekka. Maurin juonen tajunnut Armi suuttuu. Paikalle saapunut Babs kertoo lähtevänsä Blascon kanssa Rio de Janeiroon, ja Mauri vie hänet kentälle, mutta tämä alkaa epäröidä ratkaisunsa järkevyyttä. Sieltä Mauri kiirehtii sanomaan Armille haluavansa hänet takaisin. Suuttunut Armi muistuttaa, kuinka törkeästi Mauri hylkäsi hänet ja nyt noin vain haluaa hänet takaisin. Kaarina kuitenkin pitää isän kotiinpaluuta selvänä. Leppynyt Armi lupaa, että Mauri saa jäädä ainakin aamiaiselle.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Ansa Ikonen  … Armi Pekanpää  
 Tauno Palo  … arkkitehti Mauri Pekanpää  
 Hillevi Lagerstam  … Elisabet Pekanpää, "Babs"  
 Eino Kaipainen  … kansanedustaja, maanviljelysneuvos Pekka Juhankoski  
 Elina Pohjanpää  … Kaarina Pekanpää, "Kaisa"  
 Veli Palonen  … Matti Pekanpää, "Masa"  
 Marjatta Kallio  … Pirkko  
 Atte Hovimaa  … Blasco Cervantes Eduardo Alphonso da Gama, Chilen lähetystösihteeri  
 Alice Lyly  … Tekla  
 Akseli Vuorisola  … tanssinopettaja Lorenzo  
 Vieno Kekkonen  … Tuula  
 Pentti Irjala  … Maurin kanssa keskusteleva herra juhlissa  
 Pirkko Karppi  … 1. piirtäjätyttö arkkitehtitoimistossa  
 Ritva Valkama  … 2. piirtäjätyttö arkkitehtitoimistossa  
 Annikki Linnoila  … Lida  
 Helmi Lehosti  … kauppaneuvoksetar Armin liikkeessä  
 Pertti Palo  … poika kotihipoissa / poika parturissa  
 Jaakko Numminen  … frakkipukuinen mies tansseissa  
 Maire Hyvönen  … apulainen Armin liikkeessä  
 Kai Hietarinta  … Jyrki Pekanpää, sulhanen  
 Leena Grönroos  … Jyrki Pekanpään morsian  
 Leo Torkko  … pappi  
 Hannes Veivo  … morsiamen isä  
 Sirkka Breider  … morsiamen äiti  
 Matti Kassila  … autosta ulos astuva mies  
 Paavo Hukkinen  … yhteiskoulun rehtori  
 Matti Tapio  … Juhankosken kartanon tilanhoitaja  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien Paula Talaskivi kehui kuvaaja Harkimoa kameran ilmeikkyydestä ja kuvan eloisasta liikkeestä. Lisäksi hän kehui Kärjen musiikkia "soveliaan kevyeksi", mutta arvosteli Ikosta kasvojen ja koko olemuksen liiasta kovuudesta. Ilta-Sanomissa kriitikko ylisti Palon näyttelijäntyötä: "[Palo] näyttelee pienintäkin piirtoa myöten liioittelemattoman luonnollisesti ja hienosti."

Helsingin Sanomien televisiokriitikko Arto Pajukallio näkee elokuvassa tekoaikaan yllättävän moderneja kaupunkilaistuntoja.[2] Toinen nykykriitikko kiittää elokuvan nokkeluutta ja näyttelijäntyötä.[3]

Elokuva esitettiin televisiossa ensi kerran 16. helmikuuta 1964. Finnkino Oy on julkaissut sen myös DVD:nä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuvat, Elonet.fi
  2. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 19.1.2012, s. D 7.
  3. Päivän elokuvia. Tv-maailma, 2/2012 s. 25.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]