Professori Masa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Professori Masa
Professorimasa.jpg
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Arijoutsi
Topias
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Nisse Rinkama
Kuvaaja Osmo Harkimo
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Tauno Palo
Ansa Ikonen
Leo Riuttu
Lasse Pöysti
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 23. joulukuuta 1949
Kesto 82 min
Alkuperäiskieli Suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Professori Masa on vuonna 1949 valmistunut kepeän yhteiskunnallinen komediaelokuva.[1] Sen on ohjannut Matti Kassila, jolle elokuva oli hänen toinen ohjaustyö.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työmarkkinapolitiikasta näkemyksiä esittänyt professori Mathias Kaarivaara (Tauno Palo) liikuskelee satama-alueella satamatyöntekijäksi tekeytyen voidakseen perehtyä työoloihin.[1]

Professori tempaistaan mukaan ahtaustöihin. Hän ei saa sanotuksi, ettei ole töitä vailla, joten hän viettää yönsä purkamassa laivan rahtia muiden satamajätkien kanssa. Työtoveri kiinnittää huomionsa satamajätkäksi harvinaisen sivistyneeseen professoriin, joka on ilmoittanut nimekseen Masa Vaara. Työpaikalla virinneen lakkoliikehdinnän aikana ”Masa” pitää voimakkaan palopuheen ja joutuu kaikkien huomion keskipisteeksi. Huomattuaan tilanteen muuttuneen kiusalliseksi ”Masa” katoaa satamatyöläisten näkyvistä. Samaan aikaan professoria esitetään ministeriksi maan hallitukseen, ja hänelle ilmaantuu myös vastaehdokas: Masa Vaara, jona hän itse on esiintynyt.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tauno Palo  professori Mathias Kaarivaara  
 Tauno Palo  työmies Matti Vaara  
 Ansa Ikonen  toimittaja Esteri Tervola  
 Leo Riuttu  Väiski  
 Eija Inkeri  Kyllikki Kaarivaara  
 Lasse Pöysti  maisteri Pentti Simola  
 Siiri Angerkoski  Elisabeth, sisäkkö  
 Unto Salminen  Nordgren, ent. sanomalehtimies  
 Tarmo Manni  lakonkiihottaja Eemeli  
 Joel Asikainen  ylikonstaapeli  
 Mauri Jaakkola  ylioppilas Niilola  
 Aarne Laine  Alvar, lääkäri  
 Rafael Pihlaja  työministeri  
 Urho Lahti  satamatyöläinen  
 Matti Aulos  konservatiivinen johtaja  
 Veikko Linna  Kaarnan tuttava, konservatiivi  
 Kalle Viherpuu  muurari Sössönen  
 Artturi Laakso  mies lakkokokouksessa  
 Matti Lehtelä  työnjohtaja  
 Toivo Lahti  toimitussihteeri  
 Hannes Veivo  kiveäjä  
 Sirkka Sipilä  nainen luennolla  
 Oiva Sala  Lopponen  
 Pentti Forsman  juoksupoika  
 Otto Noro  satamatyöntekijä  
 Harri Sinijärvi  Pedelli  
 Leo Meller  uutistenlukija  
 Heimo Lepistö  työmies kadulla  
 Aino Lehtimäki    

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarvioissa pantiin kiittäen merkille paitsi elokuvan aihe, myös Kassilan pitkä harppaus esikoiselokuvan Isäntä soittaa hanuria ”puskateatteriaiheesta reilusti arkipäiväiseen ja aitoon ympäristöön” (Raoul af Hällström, Uusi Suomi). Moni kuitenkin piti aiheen käsittelyä liian varovaisena, ja erityisen voimakkaasti siihen otti kantaa vasemmistolaisen Vapaan Sanan U. G. Seppänen, jonka mukaan porvarilliselta filmituotannolta on turha odottaa edistyksellistä yhteiskunnallista kannanottoa, sillä joutuessaan asettamaan kysymyksen se tietenkin asettuu kannattamaan olevia oloja.[3]

Elokuvaa tarttuu aikakaudelle poikkeuksellisen rohkeasti poliittisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Se asettuu kuitenkin työnantajan tueksi, ja sen opetus on, ettei työntekijöiden pidä käyttää lakko-oikeuttaan.[2]

Esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan ensi-ilta oli 23. joulukuuta 1949 Tampereella Kinossa. Televisiossa sitä on esitetty muutaman vuoden välein.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 30.11.2010, s. D 5.
  2. a b Pajukallio, Arto: Eokuvat. Helsingin Sanomat 30.5.2012, s. D 9.
  3. Professori Masa Elonetissä. Lehdistöarvio. Viitattu 8.1.2014.
  4. Professori Masa Elonetissä. Esitykset. Viitattu 30.5.2012.