Oiva Sala
Oiva Arttur Sala (ent. Salin; 31. lokakuuta 1900 Helsinki – 7. maaliskuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.[1][2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sala näytteli 1920- ja 1930-luvulla muutamia vuosia Turun teatterissa ja Turun Työväenteatterissa. Hän oli kiinnitettynä Tampereen Teatteriin 1934–1949 ja Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin 1949–1965. Hänen tyypillisiä teatteriroolejaan olivat muun muassa Shakespearen ja Molièren henkilöhahmot, joissa hän saattoi viljellä vivahteikasta lämmintä huumoria.[1]
Oiva Sala näytteli 37 elokuvassa 1940-luvulta alkaen. Salan tunnetuin rooli oli luutnantti Hugo Mandelcronan rooli elokuvassa Siltalan pehtoori (1953). Sala oli näytellyt tätä roolia jo pitkään, ainakin Tampereen Teatterissa, ensimmäisen kerran jo vuonna 1935 Uuno Laakson sijaisena. Muita huomattavia elokuvarooleja Salalla oli muun muassa elokuvissa Kersantilleko Emma nauroi? (Nännimäinen) (1940), jossa olivat jo näkyvissä Salan lähes jokaisen elokuvaroolin maneerit (korostettu naismaisuus ja viittaukset homoseksuaalisuuteen), Viisi vekkulia (Rovasti Leevi Sammal) (1956) sekä Pieni luutatyttö (namusetä Julius) (1958).
Elokuvissa Sala näytteli pieniä rooleja, joista viimeisin oli vanha kirkkoherra Wallen elokuvassa Täällä Pohjantähden alla. Hän esiintyi myös muun muassa elokuvissa Niskavuoren Heta, Hilja maitotyttö, Minä ja mieheni morsian sekä Kaasua, komisario Palmu!
Sala näytteli vuodesta 1960 lähtien lukuisissa televisiotuotannoissa.[2] Hän ehti esiintyä radiokuunnelmassa Knalli ja sateenvarjo juuri ennen kuolemaansa.
Sala palkittiin 1958 Pro Finlandia -mitalilla.[2]
Sala on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
