Hilmanpäivät

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hilmanpäivät
Hilman päivät 1.jpg
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Matti Kassila
Perustuu Agapetuksen romaaniin Hilman päivät (1937)
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Kalle Peronkoski
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Matti Ranin
Tauno Palo
Aino Mantsas
Edvin Laine
Vieno Kekkonen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 8. lokakuuta 1954
Kesto 77 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hilmanpäivät on Matti Kassilan ohjaama Agapetuksen romaaniin Hilman päivät pohjautuva suomalainen mustavalkoinen komediaelokuva vuodelta 1954.

Agapetuksen yhdestoista romaani Hilman päivät ilmestyi 1937, ja myös elokuvan tapahtumat ajoitettiin 1930-luvulle[1]. Kirkonkylässä valmistellaan kauppiaanrouvan nimipäiviä[1].

Palkinnot ja esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kassilalle myönnettiin Jussi-palkinto ohjauksesta ja Aarre Koivistolle lavastuksesta.

Elokuva sai ensi-iltansa Oulussa, Tampereella ja Turussa kaksi viikkoa aiemmin kuin Helsingissä. Televisiossa se esitettiin ensi kerran 25. joulukuuta 1964 ja on julkaistu myös DVD:nä.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hilmanpäivät on Suomen Filmiteollisuuden 20-vuotisjuhlaohjelmistoa. Se kuvattiin kevättalvella ja keväällä 1954. Tarpeeksi aidontuntuinen 1930-luvun kirkonkyläympäristö löytyi Nurmijärven kirkonkylästä. Kassila käytti Hilmanpäivissä tehokeinona kuvapysäytystä, sama keino toistuu useissa hänen myöhemmistä töistään. Näyttelijä Kaija Paasille Hilman osa jäi ainoaksi elokuvatyöksi.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi tuomari Heikki pääsee heti kosketuksiin kyläläisten kanssa. Hän saa kutsun kaupanhoitajan vaimon Hilman nimipäiville. Juhlissa tavataan pitäjän silmäätekeviä. Heikki poistuu juhlista apteekkineidin ja postineidin kanssa. Paikalle osunut kunnanlääkäri ottaa apteekkineidin saattaakseen. Neiti harmistuu, kun joutuu jättämään Heikin postineidin seuraan. Kuhertelevat Heikki ja postineiti päätyvät tuomarin Yrjön taloon. Yrjö on matkoilla, paikalla on vain taloudenhoitaja Eeva. Kalervo hälyttää tulipalosta, ja Heikki lähtee sammuttamaan. Postineiti piiloutuu taloon, ettei Eeva huomaisi häntä. Rippe-koira vainuaa hänet, nappaa häneltä kengän ja vie sen ihmettelevälle Eevalle.

Taksikuski Alpertti vie Heikin ja Kalervon Vekkulaan, jossa ei kuitenkaan ole tulipaloa, vaan palo on Heikkilässä. Paloruisku on jäänyt palokunnan ruiskuhuoneelle, ja ruiskuhuoneen ainoa avain on kylähullu Eveliinalla, joka oli aiemmin illalla yrittänyt palauttaa avaimen Kalervolle, mutta Kalervo ei ottanut Eveliinaa vastaan juhlien aikana. Avainta hakemaan lähtenyt Kalervo eksyy. Palopaikalla Heikki tapaa jälleen apteekkineidin.

Tuomari Yrjön saapuessa kotiin talon porraskäytävässä piileskellyt postineiti joutuu piiloutumaan makuuhuoneeseen. Hämmentävä tilanne syntyy, kun Yrjö löytää hänet sieltä. Neiti pehmittää vihaista Yrjöä valehtelemalla tunkeutunensa taloon selvittämään, mitä tuomarille annettaisiin 50-vuotispäivälahjaksi. Yrjö heltyy.

Aamulla Heikkilä on raunioina. Työpaikalleen Yrjön kalosseissa livahtanut kengätön postineiti pyytää Yrjöä noutamaan kalossit ja kutsuu samalla tämän kahville. He katoavat, mutta palaavat avioiduttuaan Helsingissä. Kihlautuneet Heikki ja apteekkineiti saattavat avioparin häämatkalle.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agapetus oli tulokseen poikkeuksellisen tyytyväinen,[1] ja elokuvaa on sanottu yhdeksi Kassilan parhaista ohjauksista[2].

Aikalaisista Uuden Suomen kriitikko arvioi Hilmanpäivät Kassilan "siihen asti ehjimmäksi työksi". Lisäksi kriitikko arvosti elokuvan "kotoista suomalaista sävyä". Helsingin Sanomien kriitikko puolestaan kirjoitti: "Kassila on tehnyt tavallista enemmän työtä ihmiskuvauksensa hyväksi." Palon ja Laineen näyttelijäntyötä kehuttiin kautta linjan.

Myöhemmätkin kriitikot ovat kiittäneet elokuvaa yhdeksi Kassilan parhaista. Sen kerronta on sujuvaa, kuvaus luontevaa.[3] Ilta-Sanomissa Timo Malmi arvioi Edvin Laineen olevan tässä lämpimässä Agapetus-filmatisoinnissa elämänsä roolissa VPK:n johtajana.[4]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tauno Palo  … Yrjö, vanha tuomari  
 Aino Mantsas  … postineiti  
 Edvin Laine  … Kalervo, osuuskaupanhoitaja  
 Matti Ranin  … Heikki, nuori tuomari  
 Kaija Paasi  … Hilma, osuuskaupanhoitajan vaimo  
 Vieno Kekkonen  … apteekkineiti  
 Salli Karuna  … Eeva, vanhan tuomarin emännöitsijä  
 Tarmo Manni  … seppä Kipala  
 Pentti Irjala  … Vekkulan paapa  
 Oke Tuuri  … Alpertti, pirssiautoilija  
 Arvo Lehesmaa  … apteekkari  
 Leo Riuttu  … kunnanlääkäri  
 Helmi Lehosti  … Saukkosen emäntä  
 Saara Ranin  … Lipon emäntä  
 Anton Soini  … Lipon Juho-isäntä  
 Veikko Linna  … Hinnalan isäntä  
 Holger Salin  … konstaapeli Hietanen  
 Maire Hyvönen  … Hilkka, apulainen  
 Eino Noponen  … Heikkilän isäntä  
 Leo Jokela  … Mokkulan poika  
 Arvo Kuusla  … ruuttamies  
 Tyyne Haarla  … Vekkulan emäntä  
 Heimo Lepistö  … kunnallislautakunnan esimies  
 Matti Lehtelä  … miehiä palopaikalla  
 Paavo Hukkinen  … miehiä palopaikalla  
 Sylva Rossi  … naisia palopaikalla  
 Emma Väänänen  … naisia palopaikalla  
 Annikki Linnoila  … vieras  
 Anu Kilpiö  … vieraita  
 Hilly Lindqvist  … vieraita  
 Helvi Järveläinen  … vieraita  
 Helvi Aunio  … vieraita  
 Varma Lahtinen  … vieraita  
 Irja Kuusla  … vieraita  
 Irja Rannikko  … vieraita  
 Laila Rihte  … vieraita  
 Vilho Ruuskanen  … vieraita  
 Matti Tapio  … vieraita  
 Hannes Veivo  … vieraita  
 Toivo Särkkä  … vieraita  
 Vili Lehosti  … vieraita  
 Lennart Lauramaa  … vieraita  
 Leo Lähteenmäki  … vieraita  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 25.4.2012, sivu D 7
  2. AL: Hilman päivät, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 18/2013 sivu 25
  3. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 16/2012 sivu 21
  4. Timo Malmi: Elokuvat. Ilta-Sanomat, 17.11.2009, s. 38.