Isäntä soittaa hanuria

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isäntä soittaa hanuria
Isäntä soittaa hanuria.jpg
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Toivo Särkkä
Perustuu Tatu Pekkarisen näytelmään Peräkylän profeetta (1934)
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Nisse Rinkama
Kuvaaja Osmo Harkimo
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Pääosat Kalle Viherpuu
Eila Peitsalo
Siiri Angerkoski
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 19. elokuuta 1949
Kesto 75 min
Alkuperäiskieli Suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Isäntä soittaa hanuria on Matti Kassilan ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1949. Elokuva perustuu Tatu Pekkarisen näytelmään Peräkylän profeetta vuodelta 1934. Maalaisfarssiksi[1] luonnehdittu elokuva on Kassilan esikoisohjaus.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkuvat väärinkäsitykset vievät elokuvan huumoria absurdiin suuntaan.[1] Kun tivoli poikkeaa maalaiskylään, se saa paikallisten ihmisten arkirutiinit sekaisin. Juoni rakentuu pääasiallisesti aiheutuneiden väärinkäsitysten ja musiikin varaan. Keskushahmona on nuori mies nimeltä Pelle. Häntä luullaan erehdyksessä sirkuspelleksi, mitä käsitystä tivolin väki piloillaan vahvistaa. Lopulta rovasti selvittää, että kyseessä on pitäjän uusi kanttori ja että Pelle on hänen oikea etunimensä, hän kun sattumalta on ruotsinkielinen.

Vanha komedienne Siiri Angerkoski loistaa pirttihirmuna, joka lopulta saa kuin saakin luovuttaa isännänvallan eli talon kaikki avaimet siihen asti nahjuksena pitämälleen ja yllättäen terästäytyneelle miehelleen, joka lopussa tokaisee iloisesti: ”Ja se on isäntä, joka tässä talossa hanuria soittaa!”

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Kalle Viherpuu  … Aaprami Hurulainen, ”Aapro”  
 Eila Peitsalo  … Pirkko Hurulainen  
 Rolf Labbart  … Pelle Vuorio, kanttori  
 Siiri Angerkoski  … Karuliina Hurulainen  
 Elsa Turakainen  … Josefiina Pakarinen, tivolitaiteilija  
 Jalmari Rinne  … Eernesti Lutvikki Apsalon Juntukainen  
 Leo Lähteenmäki  … Vili Veiviläinen, ”Kanttori”, tivolitaiteilija  
 Kerttu Salmi  … Hölö-Kaisa  
 Toppo Elonperä  … rovasti  
 Irja Viherpuu  … ruutumekkoinen nainen Aapron vieressä tivoliyleisössä  
 Urho Kastari  … 1. huutelija tivoliyleisössä  
 Kai Lappalainen  … 2. huutelija tivoliyleisössä  
 Osmo Pöntinen  … 3. huutelija tivoliyleisössä  
 Viljo Voipio  … katselija tivoliyleisössä  
 Tyyne Kurikka  … maitokärryn työntäjä  
 Jaakko Kurikka  … vasun kantaja  
 Jalmari Parikka  … Roju-Mikko  
 Arvi Järvinen  … mies kahvilassa  
 Aarne Koskinen  … mies heinäpellolla  
 Alma Koskinen  … nainen heinäpellolla  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kassila sai käsikirjoituksen tuottaja Toivo Särkältä, joka lausui: ”Tästä saatte nyt oman filmin, ottakaa tai jättäkää”. Särkkä oli seurannut Kassilan työskentelyä hänen toimiessaan apulaisohjaajana elokuvassa Aaltoska orkaniseeraa. Ensi-ilta oli 19. elokuuta 1949 Helsingissä Rexissä ja Tuulensuussa ja eräillä muilla Suomen paikkakunnilla.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikakautensa farssielokuvien tapaan elokuva sai ensi-illan jälkeen lehdistössä murskakritiikin. Eugen Terttulan (Suomen Sosialidemokraatti) mielestä elokuva oli skandaali, Olavi Veistäjä (Aamulehti) toteaa, että ”käsikirjoitus on Tatu Pekkarisen ja jälki myös sen mukaista”, joskin ”yleisöllä on hauskaa”, ja ”onnellisia ne, jotka pystyvät tämänlaatuisesta ilottelusta nauttimaan, ja niitä näyttää olevan yllin kyllin!”[2]

Televisioesitysten yhteydessä kansankomediaan suhtauduttiin lempeämmin. Kritiikissä muistutetaan, että Kassila sai valmiin käsikirjoituksen ja ohjeet kuvauspaikkoja myöten, ja hän teki ilmeisesti parhaansa.[3] Kassilan myöhempiin ohjauksiin verrattuna elokuvaa pidetään vaatimattomana kansanfarssina. Elokuvan muistettavimmiksi näyttelijöiksi on nimetty nimihenkilöä esittävä Kalle Viherpuu ja leski-isäntä Ernesti Juntukaista näyttelevä Jalmari Rinnettä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 31.8.2012, s. D 9.
  2. Isäntä soittaa hanuria Elonetissä Lehdistöarvio, viitattu 6.1.2014.
  3. JK: Isäntä soittaa hanuria. Päivän elokuvia, Tv-maailma 1/2014, s. 12.
  4. AL: Päivän elokuvia, Tv-maailma 34/2012, s. 29.