Lasisydän

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lasisydän
Lasisydän.jpg
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Matti Kassila
Tauno Yliruusi
Tuottaja Matti Kassila
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Osmo Harkimo
Esko Nevalainen
Leikkaaja Nils Holm
Lavastaja Nils Holm
Jorma Lindfors
Koreografi Helvi Jukarainen (tanhut)
Pääosat Jussi Jurkka
Aila Pilvessalo
Toivo Mäkelä
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Kassila & Harkimo
Ensi-ilta 16. lokakuuta 1959
Kesto 97 min
Alkuperäiskieli Suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Lasisydän on Matti Kassilan ohjaama ja tuottama, kirjailija Tauno Yliruusin kanssa yhteistyössä käsikirjoittama elokuva vuodelta 1959.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestynyt lasitaiteilija pakenee elämän tyhjyyttä ja tapaa kulkurin (Toivo Mäkelä) ja bussiemännän (Aila Pilvessalo). Mäkelä näyttelee elokuvassa kulkurin ja psykiatrin kaksoisroolin.[1] Päähenkilön eli lasitaiteilijan roolin näyttelee Jussi Jurkka.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kassila kokeili yhdessä Osmo Harkimon kanssa elokuvantekoa omassa tuotantoyhtiössä, jollainen tapa oli muualla jo yleistynyt. Elokuva menestyi huonosti, ja kokeilu jäi ainoaksi. Pienessä tuotantoryhmässä oli näyttelijöiden lisäksi vain neljä henkilöä: ohjaaja, kuvaaja, äänittäjä ja järjestäjä. Elokuvanteon aikana äänittäjä Pentti Venovirta kuoli auto-onnettomuudessa hänen ja Harkimon ollessa palaamassa Lohjalta kuvauspaikalle. Harkimo loukkaantui lievästi.[2]

Kuvauksissa käytettiin mykkäkameraa, ja kaikki äänet tehtiin jälkituotannossa.[2]

Elokuva kuvattiin muun muassa Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä ja läntisellä Uudellamaalla.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarvioissa vastaanotto oli hyvin myönteinen, ja elokuvaa pidettiin ajan suomalaisessa elokuvatuotannossa poikkeuksellisena.[3] Päivän Sanomien kriitikko vertasi sitä jopa samaan aikaan ensi-illassa olleeseen Jean Renoirin elokuvaan. Kriittisempi oli Greta Brotherus (Hufvudstadsbladet): "Onhan tämä kevyt komedia - - mutta Lasisydän on kuitenkin laadukkaampi kuin useimmat kotimaiset huvinäytelmämme."

Myöhemmässä arviossa Arto Pajukallio löytää elokuvasta suomalaiselle elokuvalle harvinaista herkkyyttä ja heijastusta luomisen tuskasta, vieraantumisesta ja sitoutumispelosta. Hän luonnehtii elokuvaa kokeelliseksi tie-elokuvaksi.[1] Markku Tuuli (Katso) pitää sitä vuoden 1981 arviossaan yhtenä "suomalaisen elokuvahistorian merkkitöistä, [joka on] erilainen ja yllättävästi edelleen tuore työ"[3].

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Jussi Jurkka  lasitaiteilija  
 Aila Pilvessalo  bussiemäntä  
 Toivo Mäkelä  psykiatri & kulkuri  
 Matti Aulos  kauppaneuvos  
 Tuija Halonen  taiteilijan 2. tanssipari  
 Maikki Länsiö  Mirja, "Mirri"  
 Martti Kainulainen  Mirrin veli  
 Toivo Lahti  Mirrin isä  
 Anja Hatakka  maalaistyttö  
 Mai-Brit Heljo  sihteeri  
 Leo Jokela  kauppias  
 Armas Jokio  veneen omistaja  
 Uljas Kandolin  bussinkuljettaja  
 Kauko Kokkonen  autoa korjaava mies  
 Rauni Smeds  nainen auton vieressä  
 Brita Koivunen  laulusolisti  
 Pirkko Karppi  toimittaja  
 Mauno Hyvönen  toimittaja  
 Marja Korhonen  toimittaja  
 Kerttu Pälvi  nainen parvekkeella  
 Tarmo Manni  turisti  
 Nestori Lampi  turisti  
 Irja Kuusla  Mirrin äiti  
 Hannes Veivo  mies maantien laidassa  
 Pentti Irjala  humalainen pyöräilijä  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 8.7.2011, sivu B 13
  2. a b Lasisydän Elonetissä Taustaa, viitattu 21.1.2014
  3. a b Lasisydän Elonetissä Arviot, viitattu 21.1.2014