Marja Korhonen
| Marja Korhonen | |
|---|---|
 Marja Korhonen ja Helge Herala perheineen vuonna 1958. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Marja Kyllikki Korhonen |
| Syntynyt | 16. helmikuuta 1924 Helsinki |
| Kuollut | 18. kesäkuuta 2014 (90 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Vanhemmat |
Jaakko Korhonen Heidi Blåfield |
| Puoliso | Helge Herala ( ) |
| Lapset | |
| Sukulaiset | Niina Herala |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
Marja Kyllikki Korhonen (16. helmikuuta 1924 Helsinki – 18. kesäkuuta 2014 Helsinki)[1][2] oli suomalainen näyttelijä. Hän teki pitkän teatteriuran ohella merkittävän työn elokuva- ja televisionäyttelijänä.
Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marja Korhosen vanhemmat olivat näyttelijät Jaakko Korhonen ja Heidi Blåfield.[3] Korhonen ja hänen pari vuotta nuorempi sisarensa Heidi Elina Korhonen olivat orpoja. Vanhemmat olivat eronneet vuonna 1929. Heidän äitinsä Heidi Blåfield kuoli angiinamyrkytykseen 1931 ja Jaakko Korhonen kuoli vuonna 1935 saatuaan sarkooman polveen näyttämöllä tapahtuneen loukkaantumisen seurauksena.[4] Marja ja Heidi Korhonen muuttivat äitinsä vanhempien hoteisiin Mänttään.[4] Mäntässä tytöt leikkivät usein teatteria, mutta nuori Korhonen ei halunnut esiintyä koulussa. Hän valmistui keskikoulusta keväällä 1939.
Keskikoulun jälkeen Korhonen opiskeli Porvoon naisopistossa ja valmistui ylioppilaaksi vuonna 1943.[1] Toisen maailmansodan aikana hän kuului Lotta Svärd -järjestöön.[4] Hän jatkoi opintojaan Teatterikoulun ensimmäisellä vuosikurssilla 1943–1945.[1] Tällöin hän koki joutuvansa elämään niin voimakkaasti kuuluisien vanhempiensa varjossa, että vaihtoi nimensä Marja Koroskariksi. Näyttelijä Aku Korhonen toivoi hänen kuitenkin palauttavan itselleen ”hyvän Korhosen nimen”. Marja Korhonen ja Aku Korhonen eivät olleet sukua toisilleen. Marja Korhonen soitti kirkkoherranvirastoon ja vaihtoi takaisin entisen nimensä.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päästyään Teatterikoulusta Marja Korhonen näytteli kaksi vuotta Porin Teatterissa ja siirtyi Turun kaupunginteatteriin vuosiksi 1947–1955.[1] Turun aikana hän tapasi tulevan miehensä Helge Heralan. Nuoripari muutti Helsinkiin vuonna 1955 ja näytteli Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1955–1959 ja uudelleen 1961–1963.[1] Kansanteatterissa Korhonen näytteli muun muassa Niskavuoren nuorta emäntää vuonna 1957. Sekä Korhonen että Herala siirtyivät Suomen Kansallisteatteriin 1963.[1] Korhonen ryhtyi vapaaksi näyttelijäksi seitsemäntoista Kansallisteatterin vuoden jälkeen 1980.[5] Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1979.[6]
Korhonen opetti improvisaatiota Teatterikoulussa tuntiopettajana vuodesta 1965.[4] Hän oli koulussa erilaisissa työsuhteissa vuoteen 1998 asti. Kansallisteatterin kautensa jälkeen hän perusti oman improvisaatiokoulun ja antoi sille nimen Ämmä K. – omien nimikirjaimiensa mukaisesti.[3][5]
Teatterin lisäksi Korhonen on näytellyt useissa elokuvarooleissa. Vuonna 1951 valmistui kaksi elokuvaa, joissa Korhosella on merkittävä rooli: Rovaniemen markkinoilla ja Sadan miekan mies.[4] Korhonen oli taitava koomikko, ja hän näytteli merkittävämpien filmiroolien ohella lukuisia sivuosia elokuvissa neljä vuosikymmentä. Hänet muistetaan hyvin myös televisiosarjasta Ilkamat. Radioteatterin puolella hän tuli tunnetuksi muun muassa lastenkuunnelma Noita Nokinenän pääroolista.[7]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korhosen aviopuoliso oli näyttelijä Helge Herala. Heillä oli kolme lasta: Jarkko, Turo ja Heidi Herala, joka on myös näyttelijä.[4] Esikoispoika Jarkko kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1974.[8] Heidän pojantyttärensä Niina Herala on malli ja juontaja.[9]
Sairastuttuaan Alzheimerin tautiin Korhonen muutti helsinkiläiseen Riistavuoren palvelukotiin miehensä kanssa, jolta oli amputoitu jalat diabeteksen takia. Ennen sairastumistaan Korhonen oli seurannut aktiivisesti tyttärensä näyttelijäntyötä. Herala sen sijaan oli teatterikatsomossa viimeisiin vuosiinsa saakka. Helge Herala kuoli helmikuussa 2010. Korhonen on haudattu miehensä Helgen ja poikansa Jarkon viereen Maunulan uurnalehtoon Helsinkiin.[10]
Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Marja Korhosen filmografia
- Sadan miekan mies (1951)
- Rovaniemen markkinoilla (1951)
- Ilkamat (1970)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuka kukin on 1978 Project Runeberg. 12.6.2015. Otava. Viitattu 2.11.2015.
- Meri, Lauri: Näyttelijät sodan varjossa: teatterikoulun ensimmäinen kurssi 1943–1945. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20232-4.
- Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Kuka kukin on 1978. Viitattu 2.11.2015.
- ↑ Shikeben, Saara: Näyttelijä Marja Korhonen on kuollut Yle Uutiset. 18.6.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 18.6.2014.
- ↑ a b Meri, Lauri: Marja Korhonen 1924–2014. Rautainen komedienne oli arvostettu kouluttaja. Helsingin Sanomat, 23.6.2014. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 15.2.2018.
- ↑ a b c d e f Lahtinen, Outi: Korhonen, Marja Kansallisbiografia. 22.10.2018. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 20.1.2024.
- ↑ a b Hänninen, Harto: 29.7. Teeman Elävä arkisto: Marja Korhonen in memoriam Yle Teema. 22.4.2014 (päivitetty 4.5.2016). Viitattu 15.2.2018.
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945–2020 (6.12.1979) Ritarikunnat. Viitattu 27.3.2021.
- ↑ Markkanen, Kirsi: Muistatko Noita Nokinenän? Yle Priima. 20.12.2007. Viitattu 8.3.2013.
- ↑ Kolsi, Eeva-Kaarina: Kirja: Karmiva uutinen omasta pojasta tavoitti näyttelijälegenda Marja Korhosen väliajalla – tapaus vei myös nuoren Heidi Heralan meedion pakeille Ilta-Sanomat. 5.10.2020. Sanoma Media. Viitattu 20.1.2024.
- ↑ Niina Backman muistelee Marja Korhosta: Maailman paras mummi! MTV Uutiset. 18.6.2014. Viitattu 20.1.2024.
- ↑ Pekka Vauhkonen: Marja Korhosen viimeinen leposija VLS - Viimeiset leposijat. 7.10.2014. Viitattu 6.6.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Himberg, Petra: Marja Korhonen halusi elää nyt ja huomenna, ei eilen Yle Elävä arkisto. 5.11.2014 (päivitetty 8.12.2017).
| ||||||||||||||
