Aku Korhonen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aku Korhonen
Aku Korhonen rintamakorsussa Kiestingissä vuonna 1941.
Aku Korhonen rintamakorsussa Kiestingissä vuonna 1941.
Syntymäaika 29. joulukuuta 1892
Syntymäpaikka Käkisalmi, Suomi
Aktiivisena 1924–1957
Kuolinaika 5. syyskuuta 1960 (67 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki, Suomi
Oikea nimi August Alexander Korhonen
Ammatti näyttelijä
Merkittävät roolit Lapatossu
Lapatossu-elokuvissa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas
Palkinnot

August ”Aku” Alexander Korhonen (29. joulukuuta 1892 Käkisalmi5. syyskuuta 1960 Helsinki[1] oli suomalainen näyttelijä, joka tunnetaan kymmenistä elokuvarooleistaan, mutta hän teki myös pitkän teatteriuran monipuolisena luonnenäyttelijänä.

Korhosen isä oli Kalle Korhonen (1857–1931), sokeutunut maallikkosaarnaaja ja ammatiltaan muurari. Perheessä oli 11 lasta. Siksi Aku siirtyi lestadiolaisten kummivanhempiensa kasvatettavaksi Joensuuhun 1900. Korhonen aloitti apteekkialan opiskelun, mutta päätyi kuitenkin järjestäjäksi Viipurissa toimineeseen Suomalaiseen Maaseututeatteriin ja sitä kautta näyttelijäksi. Vuoden 1918 sisällissodassa aikana hän osallistui Viipurin taisteluun valkoisten joukoissa. Vuonna 1922 Korhonen kuitenkin siirtyi Helsinkiin työväenyhdistyksen perustamalle Kansan Näyttämölle, ja sieltä edelleen Suomen Kansallisteatteriin jo parin vuoden kuluttua. Vuodesta 1927 lähtien hän näytteli Kansallisteatterissa yhtäjaksoisesti 33 vuoden ajan.[2]

Korhonen kuoli pitkäaikaisen sairauden jälkeen 67-vuotiaana syyskuussa 1960.[3]

Ura elokuvanäyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aku Korhonen vuonna 1958.

Korhonen esiintyi 76 elokuvassa. Hänen ensimmäinen elokuvansa oli vuoden 1924 Suursalon häät, jossa hän näytteli rovastia. Korhonen ja kirjailija Agapetus olivat tuttu yhdistelmä monissa suomalaisissa komedioissa, kuten Asessorin naishuolet.

Lapatossu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korhonen näytteli huumorihahmo Lapatossua kolmessa Lapatossu-elokuvassa, joista ensimmäinen valmistui 1937. Sarja jouduttiin lopettamaan toisen päänäyttelijän Kaarlo Kartion kuoltua. Korhonen jatkoi kuitenkin hahmon esittämistä myöhemmin elokuvien ulkopuolella, erityisesti toisen maailmansodan aikana. Korhonen esitti hahmoa rintamilla suomalaissotilaita varten järjestetyissä viihdytystilaisuuksissa. Lapatossun on arvioitu olleen eräs suosituimmista viihdehahmoista sodanaikaisessa Suomessa.[4] Korhonen kuitenkin lopetti hahmon esittämisen sodan päätyttyä.[5]

Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aku Korhonen näytteleli Mika Waltarin romaaniin perustuvassa elokuvassa Vieras mies tuli taloon 1938 vanhaa Hermannia ja sai roolistaan Jussi-patsaan. Hän esitti saman roolin myös vuoden 1957 filmatisoinnissa Vieras mies, joka jäi hänen viimeiseksi elokuvakseen. Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1948.[6]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Pohjois-Haagassa on Aku Korhosen tie.[8]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1924 Suursalon häät rovasti
1929 Korkein voitto vakooja
1930 Kajastus kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov
1931 Tukkipojan morsian Eetun toveri
1933 Sininen varjo yleinen syyttäjä
1934 Helsingin kuuluisin liikemies liikemies Kalle Liljepek
1936 Onnenpotku ”Hillin-Jussi”, Jussi Mäkinen
Kaikenlaisia vieraita eversti Sora
Pohjalaisia
1937 Asessorin naishuolet
Lapatossu Lapatossu
1938 Rykmentin murheenkryyni kapteeni Robert Routanen
Vieras mies tuli taloon Hermanni Metsäkulma
Tulitikkuja lainaamassa Antti Ihalainen
Olenko minä tullut haaremiin toimittaja Salomon Harju
Nummisuutarit suutarimestari Topias Tuomaanpoika
1939 Halveksittu sahanomistaja Konsta Jänkälä
Jumalan tuomio käräjäkirjuri Gran
Takki ja liivit pois! kirurgian professori Sakari Vartio
Lapatossu ja Vinski Olympia-kuumeessa Lapatossu
Helmikuun manifesti Nikolai Bobrikov
Pikku pelimanni professori
1940 Suotorpan tyttö Helgan isä
SF-paraati Aku Ruusunen
Tavaratalo Lapatossu & Vinski Lapatossu
Yövartija vain... yövartija Virtanen
1941 Täysosuma
Jos oisi valtaa...
1942 Onni pyörii taidemaalari Clauson
Uuteen elämään Kalle Karlsson, ”Kello-Kalle”
August järjestää kaiken kassanhoitaja August Kivipaasi
1943 Tuomari Martta kihlakunnantuomari Gustaf Schroderus
Valkoiset ruusut Severi, Helavallan palvelija
1944 Vaivaisukon morsian puuseppä
Nainen on valttia professori

Vuosi Elokuva Rooli
1945 Ristikon varjossa Pekka Kierto
Rakkautensa uhri
Matkalla seikkailuun kirjanpitäjä Fredrik Lehtonen
1946 Kirkastuva sävel ent. kapellimestari Peter Blomqvist
1947 Kuudes käsky Lenteelän vanhaisäntä
Pikajuna pohjoiseen toimittaja Hugo Auvonen
Särkelä itte Heroja
1948 Laitakaupungin laulu Sokea-Hanski
1949 Pikku pelimannista viulun kuninkaaksi professori
Prinsessa Ruusunen mestaritonttu
1950 Orpopojan valssi säestäjä S. Juurioja
Amor hoi! vahtimestari Napoleon Söderberg
Köyhä laulaja Jussi Keitele, säveltäjä
Tapahtui kaukana Sotka-Jussi, jätkä
1951 Lakeuksien lukko talollinen Tuomas Juhonpoika Kantola
Sadan miekan mies vanginvartija Laasti
Neljä rakkautta autonkuljettaja Onni Halla
1952 Noita palaa elämään paroni Hallberg, kartanonomistaja
1953 Sillankorvan emäntä Savelan Eetu
Me tulemme taas Alpertti
1954 Kun on tunteet Pekka, Voilokin isäntä
Taikayö Verneri Jokainen
Morsiusseppele John-eno, Hedvigin veli, kartanon omistaja
Rakastin sinua, Hilde valmentaja Harkko
Leena Iltatorven päätoimittaja Männikkö
1955 Onni etsii asuntoa liikemies Roope Römsten
Minä ja mieheni morsian Eemeli Perttula
Tähtisilmä professori Hukkinen
Kukonlaulusta kukonlauluun Aaretti Kivistö
Lähellä syntiä mestari Jurrikka
1956 Silja – nuorena nukkunut Rantoon professori
1957 Musta rakkaus lääkäri
Vieras mies Hermanni-isäntä

[1][9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikkilä, Ritva (toim.): Aku Korhonen: Näyttelijä ja ihminen. Porvoo: WSOY, 1961.
  • Niiniluoto, Maarit: On elon retki näin, eli miten viihteestä tuli sodan voittaja. Helsinki: Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26393-9-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aku Korhonen Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 19.5.2018.
  2. Lahtinen, Outi: Korhonen, Aku (1892–1960) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.6.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 19.11.2011.
  3. Uexküll, Sole: Aku Korhonen on poissa. Helsingin Sanomat, 6.9.1960, s. 14. HS Aikakone (maksullinen artikkeli) Viitattu 26.4.2018.
  4. Niiniluoto 1994, 120.
  5. Niiniluoto 1994, 178.
  6. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945–2016.
  7. Eniten Jusseja voittaneet näyttelijät
  8. Haagaan rakennetaan Aku Korhosen tie. Helsingin Sanomat 20.2.2003.
  9. Uuteen elämään (1942) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 19.5.2018.