Sillankorvan emäntä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sillankorvan emäntä
Sillankorva.jpg
Ohjaaja Ilmari Unho
Käsikirjoittaja Usko Kemppi
Perustuu Hilja Kilven näytelmään Sillankorvan emäntä (1915)
Tuottaja Risto Orko
Säveltäjä Einari Marvia
Kuvaaja Erkki Imberg
Leikkaaja Armas Laurinen
Lavastaja Ville Hänninen
Pääosat Helena Futtari
Aku Korhonen
Elina Pohjanpää
Helge Herala
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 1953
Kesto 90 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sillankorvan emäntä on Ilmari Unhon ohjaama elokuva vuodelta 1953. Elokuvan 1950-luvulle sovitettu käsikirjoitus perustuu Hilja Kilven näytelmään Sillankorvan emäntä (1915). Elokuva jäi Unhon viimeiseksi ohjaustyöksi.

Kovasydämisen emännän pääosa näyttelee varsinaiselta ammatiltaan lausuja Helena Futtari. Leskeksi jäänyt emäntä on iskenyt silmänsä naapurin nuoreen isäntään Hallan Jaakkoon (Helge Herala), joka kuitenkin on kääntänyt katseensa tämän tyttäreen Johannaan (Elina Pohjanpää).[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheen filmaus on tiettävästi ollut suunnitteilla jo 1945 mutta toteutui eri yhtiössä vasta 1950-luvun puolella. Käsikirjoituksen pohjana ollut Kilven näytelmä on vuodelta 1915, ja sen asenteet ovat siirtyneet muuttumattomina 1950-luvulle.

Elokuvassa on puolittain dokumentaarinen jakso Käpylässä ajetusta ravikilpailusta, jossa Helge Herala on ohjastajana.[2]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarviossa Leo Nordberg (Uusi Suomi) moittii elokuvaa asenteellisuudesta: ”Suomalaisen maalaistalon emännän on näköjään oltava kivikova, häikäilemätön naishirmu kelvatakseen meikäläiseen näytelmään tai elokuvan päähenkilöksi.” Toisaalta Helena Futtari roolissa saa kiitosta: ”Hänen olemuksestaan ja osuvista ilmeistään uhkuu mahtavuuden ja ylpeyden henki ja hänen replikointiaan on ilo kuunnella.” Vaikka Juha Nevalainen, (Ilta-Sanomat) antaa Unholle arvon ohjaajana, hän moittii ohjausta laahaavaksi, kun taas Satakunnan Kansan Kauko Peltola piti ohjausta varmatyylisenä. Kaiken kaikkiaan aikalaisarvioiden näkemykset elokuvasta olivat melko ristiriitaiset.[3]

Myös televisioajan kritiikeissä suhtautuminen elokuvaan vaihteli. Toisaalta on todettu, että elokuva on mainettaan parempi[4] ja että se on lajissaan hyvin puhutteleva[5]. Toisaalta sitä on luonnehdittu innottomaksi kuvaukseksi ”rakkauden ristipistoista”. Eräs kriitikko kiinnittää huomiota emännän henkiseen sukulaisuuteen Hella Wuolijoen Niskavuori-sarjan kovasydämiseen emäntään Hetaan. Elokuvan valopilkkuna nähdään varakkaan naapurin Savelan Eetun hahmo (Aku Korhonen).[6]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Helena Futtari  … Mailiisa, Sillankorvan emäntä  
 Aku Korhonen  … Savelan Eetu  
 Elina Pohjanpää  … Sillankorvan Johanna  
 Helge Herala  … Hallan Jaakko  
 Anni Aitto  … Kreeta, Sillankorvan emäntäpiika  
 Eero Leväluoma  … Tapani, Mailiisan setä  
 Salli Karuna  … Anttilan Anni, ompelijatar, Johannan täti  
 Alli Häjänen  … Anttilan Elli, ompelijatar, Johannan täti  
 Tommi Rinne  … Paavo, Sillankorvan renki  
 Topo Leistelä  … rovasti  
 Arvo Lehesmaa  … Hallan vanha isäntä  
 Irja Elstelä  … 1. juoruakka  
 Laina Laine  … 2. juoruakka  
 Rosi Rinne  … 3. juoruakka  
 Aino Lohikoski  … 4. juoruakka  
 Heimo Lepistö  … isäntä muistotilaisuudessa (kreditoimaton)  
 Uljas Kandolin  … Janne, Sillankorvan isäntä (kreditoimaton)  
 Paavo Honkamäki  … 1. isäntä raveissa (kreditoimaton)  
 Joel Asikainen  … 2. isäntä raveissa (kreditoimaton)  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 3.9.2012, sivu D 7
  2. Sillankorvan emäntä Elonetissä Taustaa
  3. Sillankorvan emäntä Elonetissä Lehdistöarvio
  4. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 9.7.2011, sivu D 7
  5. Juonikuvaus ja lehdistöarvioita Elonet.fi, viitattu 31.8.2012
  6. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 25–26/2011 sivu 17

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.