Carl von Haartman

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Carl Magnus Gunnar Emil von Haartman, lempinimeltään "Goggi", (6. heinäkuuta 1897 Helsinki27. elokuuta 1980 El Alamillo, Espanja) oli suomalainen everstiluutnantti, kirjailija, elokuvanäyttelijä, -käsikirjoittaja ja -ohjaaja.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl von Haartman syntyi Helsingissä 6. heinäkuuta 1897. Hänen isänsä oli tilanomistaja Carolus von Haartman ja hänen äitinsä kreivitär Edit Armfelt. Hänen sukujuurensa ylsivät moneen suomalaiseen aatelis- ja sotilassukuun.

Carl von Haartman aloitti koulunsa Helsingissä. Turussa hän kävi Ruotsalaisen klassillisen lyseon, jonka jälkeen opiskeli maanviljelystä sekä Turussa että myös Ruotsissa.

Suomen poliittinen tilanne kiristyi ja muuttui levottomaksi tammikuun lopulla 1918 myös Turussa, josta von Haartman lähti ystävänsä kanssa reellä Kauhajoelle. He liittyivät miesjoukkoon, joka matkan varrella joutui yhteenottoihin venäläissotilaiden kanssa.selvennä Lopulta Kauhajoelle päästyään von Haartman jatkoi junalla Vaasaan, josta hän matkusti Pietarsaareen ja Seinäjoelle.

Seinäjoella perhetuttava, jääkäriluutnantti Åke Gustaf Wahren välitti hänet Uudenmaan Rakuunarykmenttiin, jossa von Haartman sijoitettiin "Kuolemaeskadroonana" tunnettuun 2. eskadroonaan. Uudenmaan Rakuunarykmentin runko muodostui kuuluisasta Saksanniemen ratsupoliisikoulusta, mutta sitä täydennettiin pohjalaisten avulla Pohjanmaalla. Maaliskuun alussa Uudenmaan Rakuunarykmentti lähetettiin ensin Jyväskylään, josta se marssi rintamalle Jämsään ja Kuhmoisiin. Kuuluisimmat taistelunsa rykmentti kävi Kuhmoisissa, Länkipohjassa, Orivedellä, Kuhmalahdessa, Lempäälässä ja Vesilahdella.

Von Haartman sai ensin ylennyksen korpraaliksi, sitten kersantiksi ja lopulta lippujunkkariksi, jonka arvon sai upseerikoulutukseen sopivaksi katsottu aliupseeri.

Sisällissodan jälkeen von Haartman jatkoi palvelustaan rakuunarykmentissä, joka oli majoittautunut Helsingin Kampin kasarmeille. Kesällä 1918 ensimmäiset vapaaehtoiset lähetettiin Libauhun (nykyään Liepāja, Latvia) saksalaisten järjestämälle sotalentäjäkurssille, jolle Haartmankin valittiin. Hänen koulutuksensa jatkui Utissa vuonna 1919, mutta tehtyään hätälaskun nokka edellä, hänet komennettiin takaisin Uudenmaan Rakuunarykmenttiin. Hän kuitenkin pääsi pian Suomen tasavallan ensimmäiselle kadettikurssille, joka järjestettiin vuosina 1919–1920.

Kadettikoulun jälkeen vuonna 1920 kornetti von Haartman jatkoi edelleen palvelustaan Uudenmaan Rakuunarykmentissä, joka sai alkuvuonna 1921 siirron Lappeenrantaan. Rykmentissä hän palveli vuoteen 1924 asti. Vuosina 1921–1922 von Haartman opiskeli Italiassa ratsuväen erikoiskoulussa. Lopulta hän joutui eroamaan rykmentistä jouduttuaan vaikeuksiin. Erotessaan hän sai ylennyksen ratsumestariksi.selvennä

Von Haartmanin perhe päätti lähettää poikansa Yhdysvaltoihin, jossa tämä työskenteli tilapäistöissä rakennuksilla, karjapaimenena, matkatoimiston osakkaana ja hevostenhoitajana, jonka asemassa hän ajautui Hollywoodiin. Hollywoodissa hän pääsi sotilasalan asiantuntijaksi elokuvayhtiöön, toimien muun muassa sotilasasiantuntijana elokuvassa Siivet vuonna 1927. Hän myös näytteli Zeppeliinin kapteenia Howard Hughesin tuottamassa ja ohjaamassa Hells's Angels elokuvassa. Von Haartmanin mielenkiinto sotaelokuviin lopahtiselvennä, ja hän palasi kotimaahansa, jossa hän sai töitä Suomi-Filmin ohjaajana, näyttelijänä ja käsikirjoittajana. Pulavuosina hän kuitenkin joutui jättämään yhtiön. Vuonna 1930 von Haartman solmi avioliiton Elsa Segerbergin kanssa.

Carolus-isän kuoltua vuonna 1935 von Haartman sai suuren perinnön, jonka turvin hänen elintasonsa oli turvattu. Hän kuitenkin kaipasi armeijakokemuksia, ja lähti sisällissotaa käyvään Espanjaan, jossa hän liittyi kenraali Francisco Francon johtamaan kansalliseen armeijaan. Siellä hän yleni aina pataljoonankomentajaksi asti. Espanja oli ammatillisessa mielessä opettava kokemus, koska siellä hän tutustui nykyaikaiseen sodankäyntiin panssarivaunuineen ja ilmavoimineen. Espanjassa sotimassa ollut von Haartman sai kuulla vuonna 1937 pitkään sairastaneen vaimonsa kuolemasta.

Espanjan sodan päätyttyä 1938 von Haartman palasi Suomeen, jossa syttyi pian talvisota. Ratsumestari von Haartman liittyi jälleen armeijaan, jossa hänet määrättiin Jalkaväkirykmentti 34:n II pataljoonan komentajaksi Kollaanjoelle. Kollaalla hän oli johtamassa kovia taisteluita alaisenaan kapteeni Aarne Juutilainen eli "Marokon kauhu", jonka alaisuudessa taas oli kuuluisaksi tullut tarkka-ampuja, alikersantti Simo Häyhä. Espanjan-vuosiensa takia von Haartmania kutsuttiin toisinaan "Espanjan kauhuksi". Talvisodan jälkeen hänet ylennettiin ansioituneena majuriksi ja määrättiin Hangon alueen rajakomendantiksi.

Jatkosodan sytyttyä von Haartman jatkoi aluksi edelleen Jalkaväkirykmentti 34:n II pataljoonan komentajana Hangon rintamalla ja Karjalassa. Vuoden 1941 lopulla hän yleni JR 34:n komentajaksi. Keväällä 1942 von Haartman pääsi saksan kielen taitonsa ansiosta yhdysupseeriksi Rovaniemelle, mutta jo vuoden lopulla hänet nimitettiin Suomen sotilasasiamieheksi Espanjaan ja Portugaliin asemapaikkanaan Madrid. Siellä hän tapasi kreivitär Marie-Eugenie "Ifi" Zichy-Pallavicinin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1944.

Kesällä 1943 von Haartman ylennettiin everstiluutnantiksi. Sodan loputtua syksyllä 1944 hänet komennettiin Suomeen, jossa puolustusvoimien johto erotti hänet. Syinä olivat Francon joukoissa taistelleen von Haartmanin poliittinen kanta ja "heikko sotilaallinen koulutus".

Von Haartmanit muuttivat takaisin Espanjaan, jonka pääkaupungissa Carl von Haartman aloitti Espanjan ja Suomen välisen kompensaatiokaupan harjoittamisen. Pariskunta muutti 1954 Aurinkorannikolta ostamalleen maatilalle.

Carl von Haartman kuoli 83 vuoden iässä elokuussa 1980. Hänet haudattiin kotimaahansa Halikon hautausmaalle. Hänellä oli ensimmäisestä avioliitostaan yksi lapsi, Christina.

Ohjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haartman kirjoitti viisi kirjaa:

  • En nordisk Caballero i Francos Armé (1939)
  • Manovern som blev verklighet - vid Kollaanjoki och Ulismaa (1940),
  • Francon armeijasta Kollaanjoelle (1940),
  • Slag i slag (1971)
  • Antaa Haartmanin yrittää (1972).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Porvali, Mikko: Upseeri ja herrasmies Carl von Haartman : aikansa ongelmanuoren uskomaton elämäntarina. Sotilasaikakauslehti, 2000, 75. vsk, nro 1, s. 70-72. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]