Jalkaväkirykmentti 34 (talvisota)
Jalkaväkirykmentti 34 eli JR 34 oli Sortavalan sotilaspiirin 9.–11. lokakuuta 1939 välisenä aikana Sortavalan–Jaakkiman alueella perustama rykmentti. Rykmetti perustettiin siis jo ennen Ylimääräiset harjoitusten nimellä 14. lokakuuta 1939 aloitettua liikekannallepanoa. Rykmentti kuului 12. divisioonaan, jota komensi eversti Lauri Tiainen.[1]
Keskittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rykmentti keskitettiin tulevalle toiminta-alueelleen Laatokan Karjalaan (Loimolaan) 12. lokakuuta 1939.[2] Se pyrittiin saamaan määrävahvuiseksi, mutta varsinkaan kaluston osalta siihen ei päästy puolustusvoimien kalustopulan johdosta.
Yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rykmentin esikunta (E/JR 34), johon kuului komentajan lisäksi 12 henkilöä
- Rykmentin esikuntakomppania (Esik.K./JR) 34(169 henkilöä)
- Rykmentin kranaatinheitinkomppania (Krh.K./JR 34) (83 henkilöä)
- Rykmentin kolonna eli sen huolto- ja kuljetusosasto (Ampumatarvikekolonna 59 henkilöä + Elintarvikekolonna x 2 a 48 henkilöä)
- Jalkaväkipataljoonat I/JR 34, II/JR 34 ja III/JR 34; jotka siis numeroitiin roomalaisilla numeroilla (a 845 henkilöä)
Komentaja(t)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- everstiluutnantti WilhelmTeittinen (Sota-Ville) [3]
- I/JR 34. Majuri Yrjö Valkama, Ilmari Salovaara ja kapteeni Arnold Majewski,
- II/JR 34. Ratsumestari Carl von Haartman ja
- III/JR 34. Kapteeni Niilo Pietiläinen.
Rauha 13. maaliskuuta 1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ja Neuvostoliiton välisen talvisodan taistelut taukosivat 12. maaliskuuta tehdyn Moskovan rauhan perusteella seuraavana päivänä 13. maaliskuuta klo 11.[4]
Rykmentti vetäytyi rauhansopimuksen mukaisesti IV armeijakunnan mukana uudelle valtakunnanrajalle 15. maaliskuuta klo 10 ja 25. maaliskuuta klo 20 välisenä aikana. Rauhansopimuksessa vetäytymismatkaksi oli määritelty vähintään 7 kilometriä vuorokaudessa.[5]
Joukkojen kotiuttamista ei aloitettu vielä tämänkään jälkeen, vaan asteittain siten, että ensin lomautettiin mm. maatalousväestöä lähestyvien kevättöiden vuoksi. Aluksi ei myöskään puhuttu kotiuttamisesta, vaan lomauttamisesta, jotta miesten nopea uudelleen kutsuminen palvelukseen olisi ollut mahdollista. Lomauttamiset alkoivat vanhimmista ikäluokista 15. huhtikuuta ja päättyivät pääosin kesäkuun puoleenväliin mennessä.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotatieteen laitos: Talvisodan historia 1. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-08715-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 1 s. 104 ja 122
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 1 s. 122
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s. 350
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s. 30
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s. 33
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 ss. 392–393