Musta rakkaus (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Musta rakkaus
Marjatta (Volanen) ja Pauli (Jurkka) kohtaavat Unton (Sinisalo, äärioikealla seisova mies).
Marjatta (Volanen) ja Pauli (Jurkka) kohtaavat Unton (Sinisalo, äärioikealla seisova mies).
Ohjaaja Edvin Laine
Käsikirjoittaja Juha Nevalainen
Perustuu Väinö Linnan romaaniin Musta rakkaus
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Marius Raichi
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Eeva-Kaarina Volanen
Jussi Jurkka
Edvin Laine
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 5. huhtikuuta 1957
Kesto 97 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Musta rakkaus on Edvin Laineen ohjaama suomalainen draamaelokuva vuodelta 1957. Se perustuu Väinö Linnan 1948 julkaistuun saman nimiseen romaaniin.[1]

Musta rakkaus kertoo aikuisuuden kynnyksellä olevan Marjatan ja insinööriksi opiskelevan Paulin romanttisesta suhteesta, jota varjostaa Paulin horjuva mielenterveys harhaluuloineen ja sairaalloisine mustasukkaisuuskohtauksineen. Elokuva on mustavalkoinen ja kuvattu pääosin Tampereella.[1]

Aikalaiskriitikot kehuivat Mustan rakkauden miljöökuvausta ja näyttelijäsuorituksia.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Eeva-Kaarina Volanen  … Marjatta Salmela  
 Jussi Jurkka  … Pauli Haantie  
 Edvin Laine  … Arttu Salmela, Marjatan isä  
 Veikko Sinisalo  … Unto Eskola  
 Elsa Turakainen  … Saariska, Salmeloiden seinänaapuri  
 Eero Roine  … Vaarilan Alpre  
 Sirkka Lehto  … Kirsti  
 Aku Korhonen  … lääkäri  
 Nestori Sarri  … päihtynyt ohikulkija  
 Aarne Laine  … tehtailija Evert Haantie, Paulin setä  
 Kristian Nevalainen  … Martti, Saariskan poika  

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva alkaa ilmakuvin Tampereesta sekä otoksin Tammerkoskesta ja Tampereen teollisuuslaitoksista. Väliin leikataan idyllinen kohtaus Marjatasta kotitoimissaan.

Puoliorpo Marjatta elää tehtaassa työskentelevän isänsä, Artun kanssa puutaloista koostuvassa työläiskaupunginosassa. Artun mielestä Marjatta on "järkevä plikka", isäänsä tullut; näkönsä hän on Artun mukaan perinyt äitivainaaltaan. Marjatta saa luvan lähteä tansseihin VPK:n talolle, missä Tam-Tam Boys -yhtye vastaa musiikista. Marjatta tapaa Unton ja päästää tämän vastentahtoisesti kotiinsa. Päihtynyt Unto raiskaa Marjatan, joka kuitenkin pitää rikoksen salaisuutenaan.

Seuraavana päivänä Marjatta kohtaa insinööriksi opiskelevan Paulin, ja pian he ovat kihloissa. Marjatta haaveilee tulevaisuudestaan insinöörin rouvana. Pauli on toistaiseksi vähävarainen, mutta hänellä on varakas setä ja hyvät uranäkymät. Hän osoittautuu kuitenkin sairaalloisen mustasukkaiseksi ja luulotautiseksi. Marjatan koskemattomuus on Paulille ensiarvoisen tärkeää. Marjatta vaikenee Untosta.

Tilanne alkaa kärjistyä, kun Marjatta ja Pauli tapaavat sattumalta Unton, joka kännipäissään uhoaa olleensa Marjatan ensimmäinen. Pauli vie Marjatan kotiinsa selvittämään asiaa, saa raivokohtauksen ja heittää tytön ulos. Marjatta on kuitenkin valmis sovintoon. Draaman käännekohdassa Artulle eräästä pikkuasiasta suivaantunut naapurin Lahtiska möläyttää Artun ja Paulin kuullen Unton yöllisestä vierailusta Marjatan kammarissa. Pauli heittää vihkisormuksensa lattialle ja häipyy raivoissaan ulos. Arttu heittää Marjatan kadulle rankkasateeseen, mutta alkaa samantien katua.

Marjatta sairastuu vakavasti, mutta paranee hiljalleen. Paulin mielisairaus sen sijaan saa alati vakavampia muotoja. Hän etsii Unton käsiinsä ja surmaa itseään fyysisesti voimakkaamman miehen lyömällä tätä silitysraudalla päähän. Sen jälkeen hän juoksee kotiinsa ja surmaa itsensä. Lääkäri kannustaa tapahtumista masentunutta Marjattaa unohtamaan tragedian ja ottamaan itseään niskasta kiinni. Lopulta näin käykin.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tamperelaisen Aamulehden kriitikko Olavi Veistäjä piti Musta rakkauden filmatisointia onnistuneena. Hän kirjoitti: "Käsikirjoituksen laatija Juha Nevalainen on onnistuneesti keskittynyt romaanin olennaiseen ainekseen siinä muodossa kuin kirjailija on sen muokannut uudelleen." Paulin kuolemaa Veistäjä piti erittäin hyvin visualisoituna.[1]

Turun Sanomien Jukka Martinkari oli arvioissaan varovaisempi: hänen mielestään teoksen taiteellinen arvo jäi verraten vähäiseksi taitavasta miljöökuvauksesta ja hyvästä näyttelijäntyöstä huolimatta. Martinkari rinnasti Paulin itsemurhan Tuntemattoman sotilaan Lehdon itsemurhaan. Uusi Aika -lehden nimimerkki Femina (Helmi Neva) katsoi puolestaan, että Paulin kriisi eskaloitui turhan nopeasti ja Jurkan tulkinta jäi eräissä kohdin pintapuoliseksi.[1]

Elokuvauutiset.fi arvioi vuonna 2010 Mustan rakkauden pääosin onnistuneeksi ja kehui eritoten Raichin kuvausta.[2]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuntematon sotilas -elokuvan suurmenestys herätti mielenkiintoa Linnan muidenkin romaanien filmausta kohtaan. Linna myi Mustan rakkauden filmausoikeudet SF:lle. Elokuvan ulkokuvat otettiin enimmäkseen Tampereella, mutta amurilainen puutalomiljöö lavastettiin sellaisenaan myös Helsingin Liisankadun studiolle. Näyttelijöistä Jurkka oli tyytyväinen suoritukseensa Paulina; Sinisalo luonnehti roolihahmoaan Untoa "villieläimeksi", joka tuskin tiedosti tekonsa vakavuutta. Mustan rakkauden ensi-ilta oli Tampereella.[1]

Televisiossa Musta rakkaus esitettiin ensi kerran 11. syyskuuta 1965. Toisella televisioesityskerrallaan huhtikuussa 1971 elokuva sai runsaat kaksi miljoonaa katsojaa.[1] Finnkino Oy on julkaissut Mustan rakkauden DVD:nä.

Mustan rakkauden kreditoimattomia näyttelijöitä ovat muun muassa Maikki Länsiö, Sylva Rossi ja Anton Soini. Eero Eloranta tekee pienen sivuroolin Unton juopuneena kaverina. Avustajatason tehtävissä on muun muassa Vili Auvinen.[1] Sivuosa lääkärinä oli 1910-luvulla näyttelijänuransa aloittaneen Aku Korhosen toiseksi viimeinen elokuvatehtävä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Musta rakkaus 2013. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 7.6.2015. (suomeksi)
  2. http://www.elokuvauutiset.fi/site/dvd-arvostelut/kotimaiset/1725-musta-rakkaus-1957