Aaltoska orkaniseeraa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aaltoska orkaniseeraa
Elokuvan juliste, Eka Karppanen, 1949.
Elokuvan juliste, Eka Karppanen, 1949.
Ohjaaja Edvin Laine
Matti Kassila
Käsikirjoittaja Topias (Toivo Kauppinen)
Tuottaja Toivo Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Osmo Harkimo
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Elna Hellman
Kalle Viherpuu
Hannes Häyrinen
Veli-Matti Kaitala
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 15. heinäkuuta 1949
Kesto 77 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Aaltoska orkaniseeraa on suomalainen elokuva vuodelta 1949. Sen ohjaus on merkitty Edvin Laineen nimiin, mutta todellisuudessa siitä vastasi pääosin apulaisohjaaja Matti Kassila[1].

Elokuva on ajankuva Suomen sodanjälkeisestä yhteiskunnasta. Tuotantoyhtiön tavoitteena oli taloudellisen tuloksen lisäksi tarjota pulaan ja synkkyyteen hieman piristystä soiton ja laulun avulla. Elokuva irvailee aikakauden asuntopulan ja asumisen ahtauden mutta myös rosvokoplan kustannuksella[1][2]. Lisäksi elokuva nojaa lapsitähti Veli-Matti Kaitalan varaan. Kyseessä oli viimeinen Särkän tuottama Veli-Matti-elokuva[2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Elna Hellman  rouva Aaltonen, "Aaltoska", talonmiehen vaimo  
 Veli-Matti  Jukka Lehtinen  
 Hannes Häyrinen  rikosreportteri Lipponen, "Haukansilmä"  
 Kalle Viherpuu  talonmies Aaltonen  
 Ritva-Leena  Kaarina Hillevi Mäenpää  
 Pikku-Annika  Irmeli Lehtinen  
 Birger Kortman  Seppo Aleksanteri Mäenpää  
 Uuno Montonen  yövartija Vihtori Virtanen  
 Aarne Laine  johtaja Kallinen, salaseuran pomo  
 Arvo Lehesmaa  komisario  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan julisteen ja alkutekstit on suunnitellut Eka Karppanen.

Elokuva oli useiden aikakaudella elokuva-alalla työskennelleiden mukaan huono, ja elokuvan apulaisohjaaja Matti Kassilan mukaan Edvin Laineelta jopa pohjanoteeraus.[3] Tässä elokuvassa Matti Kassila kuitenkin pääsi näyttämään kykynsä ohjata pitkiä elokuvia. Tuotannon jälkeen Toivo Särkkä antoi Kassilalle ohjattavaksi elokuvan Isäntä soittaa hanuria.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 16.6.2011, s. D 7.
  2. a b Päivän elokuvia. Tv-maailma 23/2011, s. 25.
  3. TV2 dokumentti SF:n tarina (1990), Suomen kansallisfilmografia.


Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.