Kultainen kynttilänjalka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kultainen kynttilänjalka
Kultainen kynttilänjalka.jpg
Ohjaaja Edvin Laine
Erkki Uotila (apulaisohjaaja)
Perustuu Toivo Kauppisen alkuperäisaiheeseen
Tuottaja Emil Viljanen
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Yrjö Norta
Lavastaja Karl Fager
Pääosat Edvin Laine
Mirjam Novero
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fenno-Filmi Oy
Ensi-ilta 1946
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kultainen kynttilänjalka on Edvin Laineen ohjaama rikoselokuva vuodelta 1946.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Edvin Laine  Markus Mäntylä alias Markus Hormi  
 Mirjam Novero  Asta Kataja  
 Rauha Puntti  Ulla Karpela  
 Esko Saha  Lauri Takala  
 Jalmari Rinne  pankinjohtaja Kataja  
 Hilja Jorma  rouva Kataja  
 Matti Aulos  asioitsija O. Takala  
 Emma Väänänen  rouva Takala  
 Kaarlo Saarnio  Mäntylä  
 Mirjami Kuosmanen  Erna  
 Enni Rekola  Fanny  
 Paavo Jännes  pastori Karpela  
 Verna Piponius  Stiina  
 Laina Laine  Adele  
 Anni Hämäläinen  Hedvig  
 Artturi Laakso  Helmeri  
 Uuno Montonen  kauppaneuvos Nurminen  
 Toivo Lahti  vanginvartija  
 Eila Rinne  sairaanhoitaja  
 Tiina Rinne  musiikkiopiston oppilas  
 Tommi Rinne  musiikkiopiston oppilas  
 Ari Laine  mieshoitaja  
 Otto Noro  vankipotilas  
 Tellervo Mäki  hotellin tarjoilija  
 Olga Tainio  rouva Nikander  
 Veikko Linna  pääjohtaja Korpi  
 Veikko Huuskonen  lääkäri  
 Lauri Kyöstilä  vankilavirkailija  
 Ossi Korhonen  konsuli Nikander  
 Pirkko Raitio  rouva Korpi  
 Aatu Talanne  Ullan laulunopettaja  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva perustuu Toivo Kauppisen alkuperäisaiheeseen, mutta kuvakäsikirjoituksen tekijästä ei ole varmuutta. Oletettavasti sen ovat tehneet Edvin Laine itse ja apulaisohjaaja Erkki Uotila. Kuvausten aikana käsikirjoitusta on muokattu esimerkiksi perustelemaan Astan ja Markuksen suhteen muuttumista häiden jälkeen sekä koko loppuelokuva siitä alkaen, kun Lauri varastaa kultaisen kynttilänjalan. Uotila ohjasi ne kohtaukset, joissa Laine esiintyi.[1]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva onnistuttiin myymään Bulgariaan. Kotimaassa se ei menestynyt vaan tuotti tuotantoyhtiölle runsaasti tappiota.[1]

Aikalaisarviossaan Raoul af Hällström (Uusi Suomi) antoi ankaraa kritiikkiä: ”Tällaisen ehkä hyvää tarkoittavan, mutta puolivillaisen käsikirjoituksen puitteissa on Edvin Laine päästetty riehumaan oikein koko rahan edestä.” Samalla linjalla oli moni muukin kriitikko.

Kuvaaja Esko Töyri saa kiitosta Kajsa Krookilta (Hufvudstadsbladet). Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat) esitti arviossaan toisaalta kiitosta, toisaalta kritiikkiä: ”Ohjaajan - - innostuksesta tehtäväänsä kaiketi johtuu, että elokuva onkin saanut tavallista enemmän hänen persoonallisia piirteitään, vikoineen ja ansioineen. - - Hillitympi sävy olisi ylimalkaan auttanut paljon, sillä sen avulla olisi varmasti myös vältytty monesta turhasta ja epämieluisasta karkeudesta.” Hyvin selvän kiitoksen antoi kuitenkin Olavi Vesterdahl (Aamulehti), jonka mielestä elokuvassa on demonista voimaa ja taiteellista kunnianhimoa, ja se tarkoitti uutta aluevaltausta suomalaiselle elokuvalle. Edvin Laineen näyttelijäsuoritus sai monelta kiitosta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kultainen kynttilänjalka Elonetissä Taustaa. Viitattu 20.1.2014.
  2. Kultainen kynttilänjalka Elonetissä Lehdistöarviot. Viitattu 20.1.2014.