Veikko Huuskonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee muusikkoa. Nyrkkeilijä Veikko Huuskosesta on eri artikkeli.

Veikko Johannes[1] Huuskonen (s. 15. lokakuuta 1930[2] Helsinki) on suomalainen kapellimestari, säveltäjä, sovittaja ja harmonikkataiteilija.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huuskonen opiskeli Sibelius-Akatemiassa vuosina 19471951 ja 19651972 orkesterinjohtoa ja orkestraatiota Einar Englundin johdolla, josta sai diplomin 1972.[3][1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskelunsa ohella Huuskonen toimi jatkuvasti tanssimuusikkona ja harmonikkataiteilijana, johtaen omia orkestereitaan aina vuoteen 1965 saakka, jonka jälkeen säveltäminen ja kapellimestarin toimi alkoivat viedä valtaosan ajasta.[3][1]

Hän on johtanut Helsingin Työväen Orkesteria 19661969 ja 19771985, Vantaan orkesteria 19691977 ja Hämeenlinnan kaupunginorkesteria 19851986. Sen lisäksi hän on toiminut Kirkkonummen musiikkiopiston rehtorina ja Vantaan musiikkiopiston harmonikansoiton opettajana.[3]

Huuskonen johti Yleisradion kansanlaulukuoroa Peipposet vuosina 19811985.[1]

Säveltäjänä hän on tuottanut kuoro-, harmonikka-, viihde- ja puhallinorkesteriteoksia, usein erilaisten sävellyskilpailuiden yhteydessä. Hänen sävellyksiään ovat levyttäneet muun muassa Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri sekä harmonikkataiteilijat Marjut Tynkkynen ja Heidi Velamo.[3]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huuskonen voitti toisen palkinnon Suomen harmonikkamestaruuskilpailuissa vuosina 1950 ja 1951.[3]

Kotimaisista sävellyskilpailuista hän on voittanut useita palkintoja, kuten 1. palkinto Seinäjoen tangosävellyskilpailuissa viihdeorkesterille 1985 laululla La perla negra, sekä 3. palkinto Sata-Häme Soi -tapahtumassa 1986 laululla Hoya bella.[1] Orkesteriteos Ilotulitus puolestaan sai 2. palkinnon Yleisradion 50-vuotisjuhlasävellyskilpailussa.[3]

Veikko Huuskoselle on myönnetty director musices -arvo.[3]

Sävellyksiä:[3]

  • Konsertto harmonikalle ja jousiorkesterille Baltic.[3]
  • Konsertto pianolle ja sinfoniaorkesterille Revontulet 2.[3]
  • Konsertto harmonikalle ja sinfoniaorkesterille Revontulet 1.[3]
  • Yö merellä — orkesterisarja (radion kantanauhalla).[3]
  • Etelän tuulia — marssi sinfoniaorkesterille (radion kantanauhalla).[3]
  • Postimiehen kiireet sinfoniaorkesterille (radion kantanauhalla).[3]
  • Ruotsinsalmi 1790 — orkesterisarja sinfoniaorkesterille.[3]
  • Vainionpään Kallen soitto kahdelle harmonikalle ja jousiorkesterille.[3]
  • Kesäsarja harmonikalle ja jousikvartetille.[3]
  • Ilotulitus — orkesterisarja (radion kantanauhalla).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suuri Musiikkitietosanakirja 3 He-Kuud, s. 57. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1990. ISBN 951-35-4727-2.
  2. Toimintakertomus vuodelta 2000 Elvis RY.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Pekka Jalkanen: Veikko Huuskonen Pohjolan yössä, 1992. 2/2000. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus. Viitattu 7. lokakuuta 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]