Niskavuoren Aarne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niskavuoren Aarne
Niskavuoren Aarne.jpg
Ohjaaja Edvin Laine
Käsikirjoittaja Hella Wuolijoki
Pentti Unho
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Pentti Unho
Kalle Peronkoski
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Pääosat Elsa Turakainen
Hillevi Lagerstam
Rauni Ikäheimo
Tauno Palo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF
Ensi-ilta 25. maaliskuuta 1954
Kesto 86 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 11 584 605 vmk
Edeltäjä Niskavuoren naiset
Seuraaja Niskavuori taistelee
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Niskavuoren Aarne on Edvin Laineen ohjaama suomalainen mustavalkoinen draamaelokuva vuodelta 1954. Se perustuu Hella Wuolijoen näytelmään Niskavuoren leipä. Niskavuori-sarjan aikajärjestyksessä elokuva on neljäs, ja sen tapahtumat sijoittuvat vuoden 1937 Hämeeseen ja Helsinkiin. Kerronnaltaan se edustaa perinteistä maalaisepiikkaa. Elokuvan alkua elävöittävät ilmakuvat Hämeen järvistä ja metsistä sekä pitkä kansanlaulu- ja kansantanssiosuus. Heikki Aaltoila sai Niskavuoren Aarnen musiikista Jussi-palkinnon 15. marraskuuta 1954.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niskavuoren naiset -elokuvan tapahtumista on kulunut viisi vuotta. Kyösti Kallio on Suomen presidentti, kansalla menee taloudellisesti suhteellisen hyvin. Toisen maailmansodan synkät pilvet häämöttävät kuitenkin uhkaavasti horisontissa. Aarne on muuttanut uuden vaimonsa Ilonan kanssa Helsinkiin. Loviisan ja Aarnen välit ovat olleet vuosia poikki, mutta sisimmässään Loviisa toivoo Aarnen palaavan Niskavuorelle. Aarnen entinen vaimo Martta ja Loviisa hallitsevat Niskavuorta ja tulevat pakon edessä jotenkuten toimeen keskenään. Martta pitää kuitenkin Loviisan ja monen muunkin mielestä suurtilalla liian kovaa kuria. Esimerkiksi alkoholia hän ei Niskavuoren katon alla suvaitse lainkaan. Hän kuhertelee pehtoorin kanssa ja on tälle raskaana, mutta ei halua pehtoorin vaimoksi, se ei olisi hänen arvolleen sopivaa. Eronnut lääkäri Varelius vastaa paremmin Martan vaatimuksia. Pehtoori aiheuttaa Martalle lisäksi häpeää ilmestyessään juovuksissa Loviisan nimipäiväkutsuille. Martta saa vanhan emännän suunniltaan vihjatessaan hänelle raskauden keskeytyksen mahdollisuudesta. Miniän ja anopin raju riita saa Loviisan vihdoin tekemään päätöksen matkasta Aarnen luo Helsinkiin.

Aarne ja Ilona eivät ole avoimesti vierailleet Niskavuorella sen jälkeen, kun sieltä yhdessä lähtivät talvella 1932. Aarne on kuitenkin antanut pehtoorille neuvoja tilan hoidosta kirjeitse ja käynyt kotitilallaan salaa Loviisalta ja Martalta. Loviisa alkaa laskelmoida asioita niin, että Aarnen paluu Niskavuorelle tulisi mahdolliseksi. Hän lähtee Helsinkiin tapaamaan poikaansa ja miniäänsä. Loviisan Helsingin-vierailuun on sovitettu kohtaus, jossa hän käy railakkaan keskustelun presidentti Kallion kanssa eduskuntatalon aulassa etsiessään poikaansa ympäri kaupunkia. Loviisan lapset kokoontuvat Aarnen ja Ilonan asuntoon Anna-Liisaa lukuun ottamatta. Myös Simolan isäntä kutsutaan paikalle. Alkaa juonittelu Martan ostamiseksi ulos Niskavuorelta. Martan osuuden lunastaminen Aarnelle vaatii suuria taloudellisia uhrauksia, joihin Loviisan muut lapset suhtautuvat vastahakoisesti. Lisäksi tarvitaan joku joka huolehtisi Martan puoliskon ostosta ja sen myynnistä edelleen niskavuorelaisille.

Martalla on maatilassa kiinni mittava omaisuus, puolet Niskavuoren tilasta, jonka hän on hyvinkin valmis myymään - kenelle tahansa paitsi niskavuorelaisille. Hän on mennyt naimisiin tohtori Vareliuksen kanssa ja katkeroittanut pehtoorin. Kun Martta saa tietää, että hänen selän takanaan on juoniteltu, hän ryntää Niskavuorelle ja repii kauppakirjat, joita ollaan juuri allekirjoittamassa. Ilona on kaiken aikaa vastustanut ajatusta muuttamisesta Niskavuorelle ja on tyytyväinen, mikäli Martta ei suostu kauppaan. Loviisa käyttää tätä asetelmaa hyväkseen. Hän ymmärtää, että Martta suostuu myymään osuutensa Niskavuoresta suoraan Aarnelle tehdäkseen kiusaa Ilonalle. Onnistuneen kaupan jälkeen Aarnen ja Loviisan on suostuteltava Ilona muuttamaan Niskavuorelle. Ilona ehdottaa, että hän ja Aarne asuisivat eri paikoissa, mutta taipuu lopulta aviomiehensä ja anoppinsa tahtoon. Hän istuutuu pöydän päähän Niskavuoren uutena emäntänä.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Elsa Turakainen  … Loviisa Niskavuori  
 Hillevi Lagerstam  … Martta Niskavuori  
 Rauni Ikäheimo  … Ilona Niskavuori, omaa sukua Ahlgren  
 Tauno Palo  … Aarne Niskavuori  

Sivuosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Åke Lindman  … Niskavuoren pehtoori  
 Martta Kinnunen  … sentraali-Santra  
 Anni Rönkkö  … Serafiina Lundelin  
 Joel Rinne  … tohtori Varelius  
 Aarne Laine  … Simolan isäntä  
 Wilho Ilmari  … Fredrik, rovasti  
 Artturi Laakso  … Kaarlo Niskavuori  
 Ossi Korhonen  … Fredrik Niskavuori  
 Martta Kontula  … Saima Niskavuori  
 Aino-Inkeri Notkola  … Lisbeth Ahlgren, Ilonan äiti  
 Olavi Ahonen  … poika-Nieminen  
 Eero Roine  … isä-Nieminen  
 Ida Salmi  … Salli, Niskavuoren piika  
 Tyyne Haarla  … Marttilan emäntä  
 Litja Ilmari  … Nikkilän emäntä  

Muita henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Sasu Haapanen  … apteekkari  
 Hilkka Helinä  … karjakko-Miina  
 Eino Kaipainen  … ministeri Niskavuoren sihteeri  
 Eino Noponen  … vanha-Kalle, pelimanni  
 Helmi Lehosti  … ruustinna Eveliina  
 Toivo Lahti  … Järvisen isäntä  
 Rosi Rinne  … Järvinen  
 Henny Waljus  … Manta  
 Sylva Rossi  … tallimiehen Iita  
 Leo Lähteenmäki  … laulukuorolainen  
 Kullervo Kalske  … tallirenki  
 Heimo Lepistö  … eduskuntatalon vahtimestari  
 Leevi Linko  … eduskuntatalon vahtimestari  
 Vilho Siivola  … Suomen tasavallan presidentti Kyösti Kallio  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niskavuoren Aarne kuvattiin syyskesällä 1953 ja talvella 1954. Ulkokuvia otettiin Hausjärvellä, Imatralla, Nurmijärvellä ja Sipoossa. Niskavuoren tilaa esittää Miekkalan tila Hausjärvellä.

Laineen toivomuksesta Wuolijoki kirjoitti vain muutama viikko ennen kuolemaansa tarinaan lisäjakson, jossa Loviisa tapaa presidentti Kallion eduskuntatalossa.

Olga Tainio, joka vuoden 1938 Niskavuoren naiset -elokuvassa tulkitsi Loviisaa, nähdään nimeämättömässä osassa Loviisan-päivän vieraana. Olavi Ahoselle sivuosa poika-Niemisenä oli ensimmäinen elokuvarooli.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikoiden arviot Niskavuoren Aarnesta olivat pääasiassa myönteisiä. Elokuvan luonnontunnelmia kehuttiin lyyrillisen herkiksi. Ilta-Sanomien Jussi Montonen totesi Elsa Turakaisen vanhan emännän ”edustavan ehdottomasti korkealuokkaisinta näyttelijäntyötä, mitä suomalainen elokuva pystyy yleisölleen tarjoamaan”. Helsingin Sanomien kriitikko kirjoitti, että elokuva on vuoden kotimaisten uutuuksien joukossa ”selvästi positiivisin ja paras tapaus, kokonaisilmeeltään hyvin sympaattinen ja ennen kaikkea kauniisti suomalainen.”

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiossa elokuva esitettiin ensi kerran 30. tammikuuta 1964. Finnkino Oy on julkaissut elokuvan VHS:nä ja DVD:nä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen kansallisfilmografia 5, ISBN 951-861-206-4
  • Elokuva Niskavuoren Aarne
  • Elonet Niskavuoren Aarne