Viimeinen savotta (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viimeinen savotta
DVD-julkaisun kansikuva
DVD-julkaisun kansikuva
Ohjaaja Edvin Laine
Käsikirjoittaja Juha Nevalainen
Kalle Päätalo
Edvin Laine
Perustuu Kalle Päätalon romaaniin Viimeinen savotta
Tuottaja Risto Orko
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Olavi Tuomi
Leikkaaja Juho Gartz
Lavastaja Jorma Lindfors
Lasse Holma
Pääosat Jyrki Kovaleff
Olavi Ahonen
Leni Katajakoski
Torsti Kovaleff
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 1977
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Viimeinen savotta on Edvin Laineen ohjaama suomalainen draamaelokuva vuodelta 1977. Elokuva perustuu Kalle Päätalon vuonna 1966 julkaistuun samannimiseen romaaniin. Elokuva on viimeinen Risto Orkon tuottama elokuva.

Kirja sekä elokuva kertoo Vikke Nilon seikkailuista pula-ajan ja köyhyyden aikana. Nilo joutuu huutolaislapseksi nuorena, mutta karkaa kotoa. Nilo tapaa Hosumapalo-nimisen nuorukaisen ja he lähtevät ilotaloon, mistä Nilo karkaa. Nilo toimii tukkilaisena ja on rippikoulussa.

Vikke Nilolla on myös uskollinen ystävä ja repunkantaja, Einari Mättö, ”Pyrjähtämätön Einari”, jonka Vikke hetkellisesti hylkää ja jättää 40 asteen pakkaseen. Einari kuolee sairastuttuaan kylmettymisen jälkeen. Vanha Nilo ajautuu kunnalliskotiin ja sieltä karattuaan sanansanoen itsekin muuttuu poroksi.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Jyrki Kovaleff  … Vikke Nilo, tukkilainen  
 Olavi Ahonen  … Einari Mättö, ”Pyrjähtämätön Einari”  
 Leni Katajakoski  … Jenni Linnarova  
 Torsti Kovaleff  … Vikke Nilo 12-vuotiaana  
 Juhani Haataja  … Manne Lehvä  
 Satu Tala  … Manta, Lehvän piika  
 Jussi Jurkka  … poliisi Karisiira  
 Kosti Klemelä  … kirkkoherra, rippikoulun opettaja  
 Pekka Autiovuori  … Hosumapalo  
 Risto Mäkelä  … Laukunperän Ville, ”Laukku-Ville”  
 Kauko Helovirta  … Loimaan-Roope  
 Helge Herala  … Koppiaismäki, ”herastuomari Pykälämäki”  
 Ritva Valkama  … Kestilä, kunnalliskodin kylvettäjätär  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen savotta sai varsin suopeat arvostelut, joissa sitä pidettiin jopa Edvin Laineen parhaisiin elokuvaohjauksiin kuuluvana.[1] Elokuva oli Suomessa vuoden 1977 katsotuin teatterielokuva yli 497 000 katsojallaan.[2]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano antoi Viimeiselle savotalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Viimeinen savotta (elokuva) Elonetissä, lehdistöarvio.
  2. Vuositilastot, Elokuvauutiset 2008, viitattu 16.9.2015.
  3. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.