Viimeinen savotta (elokuva)
| Viimeinen savotta | |
|---|---|
 DVD-julkaisun kansikuva |
|
| Ohjaaja | Edvin Laine |
| Käsikirjoittaja |
Juha Nevalainen Kalle Päätalo Edvin Laine |
| Perustuu | Kalle Päätalon romaaneihin Viimeinen savotta ja Kairankävijä |
| Tuottaja | Risto Orko |
| Säveltäjä | Harry Bergström |
| Kuvaaja | Olavi Tuomi |
| Leikkaaja | Juho Gartz |
| Lavastaja |
Jorma Lindfors Lasse Holma |
| Pääosat |
Jyrki Kovaleff Olavi Ahonen Leni Katajakoski Torsti Kovaleff |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 1977 |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Viimeinen savotta on Edvin Laineen ohjaama suomalainen draamaelokuva vuodelta 1977. Se perustuu Kalle Päätalon romaaneihin Viimeinen savotta (1966) ja Kairankävijä (1968). Elokuva on ensimmäinen Päätalo-filmatisointi.[1] Viimeinen savotta on viimeinen Risto Orkon tuottama elokuva.
Kirja sekä elokuva kertoo Vikke Nilon seikkailuista pula-ajan ja köyhyyden aikana. Nilo joutuu huutolaislapseksi nuorena, mutta karkaa kotoa. Nilo tapaa Hosumapalo-nimisen nuorukaisen ja he lähtevät ilotaloon, mistä Nilo karkaa. Nilo toimii tukkilaisena ja on rippikoulussa.
Vikke Nilolla on myös uskollinen ystävä ja repunkantaja, Einari Mättö, ”Pyrjähtämätön Einari”, jonka Vikke hetkellisesti hylkää ja jättää 40 asteen pakkaseen. Einari kuolee sairastuttuaan kylmettymisen jälkeen. Vanha Nilo ajautuu kunnalliskotiin ja sieltä karattuaan sanansanoen itsekin muuttuu poroksi.selvennä
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Jyrki Kovaleff | … | Vikke Nilo, tukkilainen |
| Olavi Ahonen | … | Einari Mättö, ”Pyrjähtämätön Einari” |
| Leni Katajakoski | … | Jenni Linnarova |
| Torsti Kovaleff | … | Vikke Nilo 12-vuotiaana |
| Juhani Haataja | … | Manne Lehvä |
| Satu Tala | … | Manta, Lehvän piika |
| Jussi Jurkka | … | poliisi Karisiira |
| Kosti Klemelä | … | kirkkoherra, rippikoulun opettaja |
| Pekka Autiovuori | … | Hosumapalo |
| Risto Mäkelä | … | Laukunperän Ville, ”Laukku-Ville” |
| Kauko Helovirta | … | Loimaan-Roope |
| Helge Herala | … | Koppiaismäki, ”herastuomari Pykälämäki” |
| Ritva Valkama | … | Kestilä, kunnalliskodin kylvettäjätär |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viimeinen savotta sai varsin suopeat arvostelut, joissa sitä pidettiin jopa Edvin Laineen parhaisiin elokuvaohjauksiin kuuluvana.[2] Elokuva oli Suomessa vuoden 1977 katsotuin teatterielokuva yli 497 000 katsojallaan.[3]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano antoi Viimeiselle savotalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ensimmäinen Päätalo-filmatisointi Viimeinen savotta on viihdyttävä ja nostalginen matka menneeseen Suomeen yle.fi. Viitattu 14.11.2019.
- ↑ Viimeinen savotta (elokuva) Elonet. , lehdistöarvio.
- ↑ Vuositilastot, Elokuvauutiset 2008, viitattu 16.9.2015.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.