Juha Nevalainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juha Nevalainen

Juha Tapani Nevalainen (25. syyskuuta 1921 Helsinki28. joulukuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen elokuvakäsikirjoittaja ja toimittaja.

Nevalainen aloitti elokuva- ja teatteriarvostelijana Eljas Erkon johtamassa Helsingin Sanomissa ja eteni myöhemmin lehden ensimmäiseksi toimituspäälliköksi. Viikkosanomien päätoimittaja hänestä tuli vuonna 1966.

Toimittajan työnsä ohella Nevalainen käsikirjoitti elokuvia. Sanotaan, että Edvin Laine oli närkästynyt Nevalaisen ilkeämielisistä kommenteista elokuva-arvosteluissa niin paljon, että kehotti "poikaa" alkamaan itse kirjoittaa elokuvia, jotta turhanpäiväinen ivallisuus jäisi pois. Niinpä Nevalainen kirjoitti Laineelle muun muassa elokuvat Yhden yön hinta (1952) ja Jälkeen syntiinlankeemuksen (1953), joista jälkimmäinen toi hänelle Jussi-palkinnon.

Nevalaisen ensimmäinen varsinainen käsikirjoitus oli Veikko Itkosen ohjaama elokuva Silmät hämärässä (1952), joka yhdessä Yhden yön hinnan kanssa oli yksi harvinaisista suomalaisista film noir -elokuvista. Film noir -teemaa Nevalainen jatkoi käsikirjoittajana Matti Kassilan elokuvissa, aluksi elokuvassa Varsovan laulu (1953) ja myöhemmin elokuvassa Tulipunainen kyyhkynen (1961), joka jäi Tauno Palon viimeiseksi valkokangaselokuvaksi ja jota on monessa suhteessa pidetty yhtenä hienoimmista suomalaisista jännityselokuvista.

Tunnetuin Nevalaisen kirjoittamista elokuvista kuitenkin on Edvin Laineen ohjaama elokuva Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas (1955), joka toi Nevalaiselle toisen Jussi-palkinnon. Nevalainen-Laine-Linna-triangeli jatkui myös elokuvissa Musta rakkaus (1957), Sven Tuuva (1958), Täällä Pohjantähden alla (1968) sekä Akseli ja Elina (1970).

Laineen ja Kassilan lisäksi Nevalainen teki käsikirjoituksia myös Valentin Vaalalle (Totuus on armoton, 1963) sekä Jack Witikalle elokuviin Silja - nuorena nukkunut (1956) sekä Mies tältä tähdeltä (1958), joista edellinen oli toinen elokuvasovitus F. E. Sillanpään samannimisestä romaanista ja jälkimmäinen oli Oy Alkoholiliike ab:n rahoittama valistuselokuva. Mies tältä tähdeltä -elokuvaa voidaan dokumentaarisen ja realistisen kuvaustyylinsä ansiosta pitää eräänlaisena edelläkävijänä suomalaisen elokuvan 1960-luvun uudelle aallolle.

Viimeiset Nevalaisen käsikirjoituksista olivat sovituksen Edvin Laineen ohjaamiin Kalle Päätalo -filmatisointeihin, Viimeinen savotta (1977) ja Ruskan jälkeen (1979).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]