Risto Mäkelä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Risto Mäkelä
Risto Mäkelä vuonna 1965 Salme Simanaisen valokuvaamana.
Risto Mäkelä vuonna 1965 Salme Simanaisen valokuvaamana.
Henkilötiedot
Koko nimi Risto Väinö Kalevi Mäkelä
Syntynyt14. tammikuuta 1924
Raahe
Kuollut19. maaliskuuta 1992 (68 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Onerva Keskinen
(vih. 1948; ero. 1962)

Ritva Ahonen
(vih. 1962; k. 1992)
Lapset 4
Näyttelijä
Aktiivisena 1945–1992
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Risto Väinö Kalevi Mäkelä (14. tammikuuta 1924 Raahe19. maaliskuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän teki merkittävän uran Suomen Kansallisteatterissa, jonne hänellä oli kiinnitys vuodesta 1965 alkaen. Vaikka Mäkelä ei ollut käynyt Teatterikoulua, hän ansioitui etenkin luonnerooleissa, herkkänä ja oivaltavana ihmiskuvaajana. Hänellä oli useita teatterikiinnityksiä jo vuodesta 1945 alkaen, mutta hänen elokuvauransa alkoi vasta 1960-luvun alkupuolella. Mäkelä muistetaan etenkin sivurooleistaan kahdessa ensimmäisessä Komisario Palmu -elokuvassa. Lisäksi hän näytteli paljon televisiossa ja radiossa.[1]

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Risto Mäkelä syntyi Raahessa aluepäällikkö Väinö Mäkelän ja arkistonhoitaja Aili Hämäläisen perheeseen. Hän innostui näyttelemisestä jo kahdeksanvuotiaana nähdessään Bror Niskan kiertueen esityksen kotikaupunkinsa suojeluskuntatalolla. 14-vuotiaana hän matkusti Raahesta Helsinkiin pyrkiäkseen filmikouluun, muttei ujoutensa vuoksi kyennytkään esiintymään valintaraadin edessä.[2]

Ennen jatkosotaa Mäkelä ehti toimia avustajana Tampereen Teatterissa, jota silloin johti Edvin Laine. Jatkosodan aikaan elokuussa 1944 Mäkelä haavoittui rintamapalveluksessa Karjalan Kannaksella ja pääsi toipumislomalle Niinisaloon. Siellä hän jatkoi aiemmin keskeytyneitä keskikouluopintojaan. Niinisalon toverikunnassa oli näytelmätoimintaa, ja Mäkelä pääsi ohjaamaan sekä esittämään nimiosan Charleyn tädissä.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan jälkeen Mäkelä haki töitä Tampereen Teatterista, ja pääsi tuuraamaan Yrjö Kostermaata radikaalin kansankiihottajan roolissa. Seuraavaksi hän sai kiinnityksen Porin Teatteriin kaudelle 1947–1949. Sieltä hän palasi Tampereen Teatteriin, jossa näytteli kymmenen vuotta kunnes siirtyi kuudeksi vuodeksi Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin 1959. Vuonna 1965 alkoi Mäkelän lähes 30 vuoden mittainen ura Suomen Kansallisteatterissa. Hänen omaa alaansa olivat vakavasävyiset ja syvämietteiset osat komediaan yhdistettynä. Mäkelän huomattavimpia näyttämötöitä olivat muun muassa Othello, Martin Luther, Paavo Ruotsalainen, Akusti näytelmässä Niskavuoren Heta ja Konsta näytelmässä Havukka-ahon ajattelija. Komeasta lauluäänestään tunnettu Mäkelä sai rooleja myös musikaaleissa ja oopperoissa. Lisäksi hän oli Radioteatterin pidetty esiintyjä, toimi usein lausujana sekä suomensi muutamia näytelmiä.[2] Mäkelä ohjasi puolisonsa Ritva Ahosen kiitetyn runoillan Onnen puoti.[3]

Mäkelän viimeisiä suuria töitä Kansallisen lavalla oli Kuningas Learin nimiosa Jotaarkka Pennasen ohjauksessa. Mäkelän Lear-tulkinnassa yhdistyi hänen näyttelijäntaiteensa koko kirjo: miehekäs juurevuus, älyllinen auktoriteettisuus ja komediallinen kepeys.[3]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkelän ensimmäinen elokuvarooli oli poliisipäällikkö Hagert Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960). Hän tuli tunnetuksi esittäessään pikkukonna Villeä Aarne Tarkaksen elokuvissa Opettajatar seikkailee (1960), Oksat pois... (1961) ja Turkasen tenava! (1963). Ainoat pääroolinsa Mäkelä näytteli draamassa Me (1961) sekä mustalla huumorilla maustetussa jännityselokuvassa Hän varasti elämän (1962). Hänet muistetaan kuitenkin parhaiten sivurooleistaan, kuten saarnaaja Mustapään roolista elokuvassa Kaasua, komisario Palmu! (1961), Metsäpirtin Tanelina elokuvassa Pikku suorasuu (1962) ja vankikarkuri Yrjö Granbergina elokuvassa Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1971). Mäkelällä oli lauluosat esimerkiksi elokuvissa Miljoonavaillinki (1961) sekä Akseli ja Elina (1970). Hänen viimeiseksi työkseen valkokankaalla jäi myrkytyspotilaan isä elokuvassa Jousiampuja (1982).[2]

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkelä esiintyi pitkään televisiossa, ja hänet muistetaan esimerkiksi viihdesarjoista Kaverukset (1963) ja Merirosvoradio (1975). Televisiosarjoissa Sodan ja rauhan miehet ja Presidentti Mäkelä näytteli Neuvostoliiton ulkoministeriä Vjatšeslav Molotovia niin uskottavasti, että häntä puhuteltiin jopa kadulla tämän nimellä. Mäkelä nähtiin vielä vuonna 1993 postuumisti pienessä roolissa tv-elokuvassa Kissa ja varjo.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Risto Mäkelä oli naimisissa kaksi kertaa, Onerva Keskisen kanssa 1948–1962 ja näyttelijä-lausuja Ritva Ahosen kanssa vuodesta 1962 kuolemaansa saakka. Hänellä oli molemmista liitoistaan kaksi lasta. Mäkelän ja Ahosen poika Martti Mäkelä (s. 1965) on jatkanut vanhempiensa näyttelijäperinnettä.[2] Samasta sukunimestään huolimatta Risto Mäkelä ja näyttelijä Toivo Mäkelä eivät olleet sukua toisilleen.

Toimittaja Jukka Kajava luonnehti Mäkelää suomalaisen teatterin voimamieheksi, joka suhtautui työhönsä vakavasti ja vaati paljon niin itseltään kuin ohjaajaltakin.[3]

Risto Mäkelä sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1990. Hän kuoli maaliskuussa 1992 lyhyen sairauden jälkeen 68-vuotiaana.[3]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Rooli
1960 Opettajatar seikkailee Ville
Komisario Palmun erehdys poliisipäällikkö Hagert
Justus järjestää kaiken johtaja Goldklimp, manageri
Autotytöt rekkakuski
1961 Tulipunainen kyyhkynen komisario Mankala
Oksat pois... Ville
Minkkiturkki Oskari, varas
Miljoonavaillinki iskelmälaulaja
Me Väiski
Kaasua, komisario Palmu! saarnaaja P. Mustapää
1962 Pikku Suorasuu Taneli Puuska, Metsäpirtin tilanhoitaja
Naiset, jotka minulle annoit kauppaneuvos Ahokas
Hän varasti elämän
Älä nuolase... Joonas
”Ei se mitään!” sanoi Eemeli Petteri Pösö
1963 Villin Pohjolan kulta baarimikko
Turkasen tenava! Ville
Totuus on armoton Peteri, Rasinkankaan kartanon omistaja
1970 Akseli ja Elina Lasse
1971 Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin vankikarkuri Yrjö Granberg
1973 Pohjantähti Lasse
1976 Luottamus suurlakkopuhuja Senaatintorilla
1977 Viimeinen savotta Laukunperän Ville, ”Laukku-Ville”
1978 Tuntematon ystävä Unto Åkerblom, ”Unski”
Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy poisleikattu rooli
Piilopirtti kirkkoherra
1982 Jousiampuja myrkytyspotilaan isä

Televisioelokuvat
Vuosi Nimi Rooli
1959 Synti kirkkoherra Elias Kålk
1961 Eurydike monsieur Henri
Jeppe Niilonpoika Jeppe Niilonpoika
Tiet Aitovieri, unohdettu pastori
Kultainen portti apostoli Paavali
1963 Pokkasakki Väinö Penkere, diplomi-insinööri
Keisari ja senaattori isä
1965 Tammikuun rapsodia
Kohtaaminen Arthur Clench
Dyskolos eli ihmisvihaaja Sikon
Huijarit
Ruma Elsa yliopiston professori
1966 Kapinoitsijan varjo Seuman Shields, kulkukauppias
Luxemburgin kreivi ruhtinas Bacesco
1967 Agamemnon Argoksen vanhusten kuoron jäsen

Televisioelokuvat
Vuosi Nimi Rooli
1967 Aura ja tähdet puhuja
Särkyneiden sydänten talo kapteeni Shotover
Alaston kuningas naapurimaan kuningas
Tikapuut Josef Clabund
Kapteeni Mikko, ohoi! Ekku
1969 Elävä ruumis Artemjev
Hura-huh-hah-hei! Mauno Mannakorpi
1971 Play Strindberg Edgar
Rauhanneuvottelut Molotov
Uudenvuodenshow kelloseppä Miettinen
1973 Jeppe Niilonpoika Jaakko
1977 Pää kenraali Jiminez
1982 Jaakko Ilkka vouti
1983 Lemmen karu selli
1993 Kissa ja varjo vanha mies puutarhassa

Televisiosarjat
Vuosi Nimi Rooli Jaksot
1959 Leikkimurha komisario 2 jaksoa
1960 Juomalasi Väinö Jortamo 3 jaksoa
1962 Matti ja Leena Untamo ”Vapaailta”
1963 Kaverukset Väiski 12 jaksoa
1964 Studionäyttämö lordi Pomphurston
Pekka Lipposen seikkailut Jerobeam Klops / Steward
1965 Pentti Siimes ruhtinas ”Sotilasromanssi”
1966 Me Tammelat vieras ”Juhannuspäivällinen”
Tuulensuun tuvassa Tauno Pihlajamäki ”Jätskiä ja juottovasikkaa”
1967 Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja sotilaspastori Katz 2 jaksoa
1968 Hulukkoset johtaja Granström ”Vaatteethan ne miehen tekevät”
1970 Punainen silkkikenkä kenraalikuvernööri Seyn jakso 1.3
1969, 1971 Hanski Pummi / Tärsky
1971 Mummoni ja Mannerheim Pohjalainen ”Kansa nousee – kansa kaatuu”
1974 Sämpy herra Frekkilä ”Kaikkihan on maksettava”
1974–1975 Merirosvoradio useita rooleja 24 jaksoa
1976 Ryydinkeksijät 4 jaksoa
1978–1979 Sodan ja rauhan miehet V.M. Molotov
1980 Kivikasvot Show Sigismund Köllö ”Lepakkolinna”
1981 Sotapäällikön poika Munkki-Keropää ”Paluu Tuonelasta”
1982 Presidentti V.M. Molotov 2 jaksoa
1983 Harjunpää ja kylmä kuolema viinakauppias 3 jaksoa
1984 Yhtä köyttä-yhdistys kokoontuu työmies Antinoja jakso 1.1
1988 Poliisijuttu Kallio ”Kosto”

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suutela, Hanna: ”Mäkelä, Risto (1924–1992)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 799–800. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d e f Rytkönen, Sisko: Risto Mäkelä Elonetissä Elonet. 19.2.2014. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Viitattu 16.1.2022.
  3. a b c d Kajava, Jukka: Risto Mäkelän muistokirjoitus Helsingin Sanomat. 19.3.1992. Viitattu 17.1.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]