Jotaarkka Pennanen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jotaarkka Pennanen Tampereen kirjamessuilla 2010.

Jotaarkka Aleksis Vissarion Pennanen (s. 17. toukokuuta 1946 Helsinki) on suomalainen teatteriohjaaja.

Pennanen on kirjailija Jarno Pennasen ja kirjailija Anja Vammelvuon poika. Hän on toiminut teatterinjohtajana muun muassa Lahdessa, Jyväskylässä, Helsingissä ja ohjaajana Turussa. Vierailevana ohjaajana muun muassa Ryhmäteatterissa, Tampereella, Hämeenlinnassa, Porissa, Vaasassa, Seinäjoella, Kuopiossa ja Moskovassa Neuvostoliiton Keskustelevisiossa.

Keskeisiä töitä Suomen televisiossa ovat elokuvat Käännekohta, pääroolissa Kari Frank 1969, Orimattila 1935, pääroolissa Hannu Kahakorpi (1972), Onnenlehti, päärolissa Sari Mällinen (1995) ja videoelokuvat Hamlet, nimiroolissa Hannu Kahakorpi (1970), Maailma on vasta nuori (1971), Hamlet, nimiroolissa Heikki Kinnunen (1992) sekä Elämäsi parhain aika, pääroolissa Kari Frank (1978).

Lisäksi Pennanen on ohjannut Jörn Donner productionssille elokuvan Mommilan veriteot 1917 (1973), joka oli tarina silloisen Suomen rikkaimman miehen Alfred Kordelinin viimeisestä päivästä.

Keskeisiä teatteriohjauksia ovat William Shakespearen Hamlet, nimiroolissa Turo Unho, Jyväskylän kaupunginteatteri 1975; Pam Gemsin Piaf pikku varpunen, nimiroolissa Kristiina Elstelä, Turun kaupunginteatteri 1981; Anja Vammelvuon Tulee aika toinenkin, Orjatsalona Hannu Lauri, Turun kaupunginteatteri 1982; Albert Camus'n Caligula, nimiroolissa Hannu Lauri, Kansallisteatteri 1980; William Shakespearen Kuningas Lear, nimiroolissa Risto Mäkelä, Suomen Kansallisteatteri 1983; Henrik Ibsenin Brand, nimiroolissa Pekka Laiho, Helsingin kaupunginteatteri 1987; Hella Wuolijoen Niskavuoren Heta, nimiroolissa Tuire Salenius, Tampereen Työväen Teatteri 1987; Hella Wuolijoen Niskavuoren naiset, päärooleissa Aliisa Pulkkinen, Ilpo Hakala ja Ritva Jalonen 1996; William Shakespearen Julius Caesar, pääroolissa Hannu Pekka Björkman, Lahden kaupunginteatteri 1997; Leo Tolstoin Anna Karenina, nimirooleissa Mari Palo ja Riikka Rantanen, Lahden kaupunginteatteri 2000; Anja Vammelvuon Valkoinen Varis, pääroolissa Aliisa Pulkkinen 2000, Kajaanin runoviikot; Jean-Paul Sartren Likaiset kädet, pääroolissa Heikki Kinnunen, Tampereen Teatteri 2008.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pennanen oli avoliitossa kirjailija Annika Idströmin kanssa vuosina 1967–1975. Vuosina 1979–1995 hän oli naimisissa näyttelijä Kristiina Elstelän kanssa. Avoliitto 1996—2000 ja vuodesta 2000 lähtien naimisissa näyttelijä Aliisa Pulkkisen kanssa.[1] Lapsia: toimittaja Tyyne Pennanen 1972 (äiti Annika Idström), kuvataiteilija Anna Tuori 1976 (äiti Katri Tuori), elokuvataiteen opiskelija Taideteollinen Korkeakoulu 2005-2006 Kasimir Pennanen 1980—2006 (äiti Kristiina Elstelä), viulisti Elisar Riddelin 1993 (äiti Aliisa Pulkkinen).

Apurahoja ja palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Telvis-kunniakirja "Maailma on vasta nuori" (Elvi Sinervo) 1971
  • Telvis-kunniakirja "Orimattila 1935" (Hannu Kahakorpi, M. Kuparinen, J. Pennanen) 1972, Valtion elokuvataidepalkinto "Orimattila 1935", 1972
  • Keski-Suomen läänin taidepalkinto Jyväskylän kaupunginteatterin henkilökunnalle 1976.
  • Valtion puolivuotinen taiteilija-apuraha 1978.
  • Tampereen teatterikesän Thalia-palkinto Caligulalle 1981.
  • Tampereen teatterikesän Thalia-palkinto henkilökohtaisesti ohjaajantyöstä yleensä ja erikoisesti näytelmässä "Tulee aika toinenkin" 1983.
  • Valtion elokuvataidepalkinto Hamletin ohjauksesta TV-ohjelma 1:teen 1992.
  • Valtion kolmivuotinen taiteilija-apuraha 1993–1996.
  • Muita apurahoja: Valtion lyhytaikaiset ammattiteatterituotannot, Näytelmäkirjallisuuden kantaesitystuki, AVEK, Kordelin, Kulttuurirahasto, Suomen elokuvasäätiö, Turun kaupunki, Wihuri.

Luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keski-Suomen läänin taidetoimikunta 1975–1976
  • Valtion näyttämötaidetoimikunta 1982–1984
  • Suomen teatteriohjaajaliiton puheenjohtaja 1984–1986 ja hallituksen jäsen ja tes-neuvottelija useaan otteeseen.
  • Hämeen taidetoimikunta 1998–2000

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmiä ja käsikirjoituksia:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Orimattila 1935 (elokuvakäsikirjoitus: Kahakorpi, Kuparinen, Pennanen; Jarno Pennasen samannimisen reportaasin pohjalta 1971-72
  • Tulee aika toinenkin (näytelmä: Anja Vammelvuo, sov. E. Halttunen ja J. Pennanen 1983)
  • Prometeus (Ritva Holmberg, J. Pennanen 1985 )
  • Anna Karenina (sov. L. Tolstoin samannimisen romaanin pohjalta 1998),
  • Valkoinen Varis (A. Vammelvuo, J. Pennanen, A. Pulkkinen 2000)
  • Onnenlehti (elokuvakäsikirjoitus Anja Vammelvuon samannimisen romaanin pohjalta 1993)
  • Särkynyt neitsyt (J. Pennanen, A. Pulkkinen 2004)
  • Linnunrata (näytelmä 2005)
  • Taatan kylä (näytelmä 2006)
  • Uponnut pursi (näytelmäsovitus yhdelle näyttelijälle Hannu Mäkelän samannimisestä kirjasta 2008)
  • Elämää pienempi näytelmä (kirja 2010)
  • Rakkaustarinoita (runoista ja tarinoista koostuva esitys 2010

Julkaistut kirjat:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elämää pienempi näytelmä, Like 2010

Orjatsalo Taiteilija politiikan kurimuksessa, 2017

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2011, s. 748–749. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.