Jukka Kajava
Jukka Ilmari Kajava (25. helmikuuta 1943 Oulu – 16. toukokuuta 2005 Berliini, Saksa) oli 1900-luvun lopun tunnetuimpia suomalaisia teatterikriitikoita ja televisioarvostelijoita.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kajava varttui keskiluokkaisessa perheessä: isä oli työnjohtaja ja äiti lastentarhanopettaja. Hän kävi Teuvo Pakkalan koulua ja valmistui ylioppilaaksi Oulun Lyseosta vuonna 1962.[1] Sen jälkeen Kajava suoritti Reserviupseerikoulun Haminassa.[2] Vuonna 1963 hän aloitti suomen kielen ja draamakirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa, mutta opinnot jäivät kesken.[1]
Kriitikkona Kajava aloitti koululaisena Oulun Teinilehdessä ja myöhemmin Ylioppilaslehden avustajana 1965. Tammikuussa 1966 hänet palkattiin Helsingin Sanomien radio- ja televisiokriitikoksi. Kajava vakinaistettiin teatteritoimittajaksi syksyllä 1978.[1] Kajava kirjoitti uransa aikana Helsingin Sanomiin noin 15 000 juttua.[3]
Kajava myös ohjasi teatteria ja musiikkiteatteria. Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä oli Åbo Svenska Teateriin vuonna 1972 yhdessä Antti Einari Halosen kanssa tehty operetti Iloinen leski. Myöhemmin hän ohjasi muun muassa Jussi Kylätaskun näytelmät Runar ja Kyllikki sekä Maaria Blomma Intimiteatterissa; viimeisinä vuosinaan myös Giacomo Puccinin oopperan Manon Lescaut Tampereen oopperassa.[2]
Kajava tunnettiin myös tasokkaan lastenkulttuurin puolestapuhujana, ja hän sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon vuonna 1985. Arvostelijain valtionpalkinnon hän sai vuonna 1992. Vuonna 2001 hänelle myönnettiin Ida Aalberg -mitali.[2]
Kajava kuoli sairauskohtaukseen ollessaan työmatkalla Berliinissä.[4]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kajava oli avoimesti homoseksuaali, vaikka homoseksuaalisuus oli rikos vielä vuoteen 1971 saakka. Hänellä oli suhde ohjaaja Antti Einari Halosen kanssa 1960-luvun lopulta 1980-luvun puoliväliin.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Hellman, Heikki: Kajava, Jukka (1943–2005). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 22.10.2018. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 3.4.2023.
- ↑ a b c Kuka kukin on 2003, s. 335. Helsinki: Otava.
- ↑ a b Kolsi, Eeva-Kaarina: Tähtien pudottaja ja nostaja. Ilta-Sanomat, 29.9.2023, s. 18–19. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.10.2023.
- ↑ Jukka Kajavan muistokirjoitus. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2006, s. 357. Helsinki: Otava, 2005.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Harju, Hannu: Kajava: Pelätty, parjattu, palvottu. Helsinki: Siltala, 2023. ISBN 978-952-388-204-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jukka Kajavan kuolinuutinen MTV:n sivuilla. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Jukka Kajavan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Kajava, Jukka hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
