Kultamitalivaimo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kultamitalivaimo
Rekordhustrun
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Edvin Laine
Käsikirjoittaja Toivo Kauppinen
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Felix Forsman
Sulo Tammilehto
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Karl Fager
Pääosat Tapio Rautavaara
Ritva Arvelo
Hannes Häyrinen
Hillevi Lagerstam
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 1947
Kesto 73 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kultamitalivaimo on vuonna 1947 valmistunut Edvin Laineen ohjaama elokuva.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Ritva Arvelo  Enni Suvinen  
 Siiri Angerkoski  Miina Toropainen  
 Hillevi Lagerstam  Sirpa Orava  
 Tapio Rautavaara  insinööri Ville Suvinen  
 Hannes Häyrinen  kamreeri Aarne Orava  
 Rauha Rentola  Vieno Hentonen  
 Veikko Uusimäki  valmentaja Palasto  
 Arvo Lehesmaa  lääkäri  
 Olga Tainio  Villen äiti  
 Emma Väänänen  liikuntayhdistyksen johtokuntajäsen  
 Enni Rekola  tohtori Mäkinen  
 Jalmari Rinne  pääjohtaja  
 Matti Aulos  johtokunnan puheenjohtaja  
 Pekka Tiilikainen  radioselostaja  
 Toivo Määttä  selostaja  
 Martta Kinnunen  paikanhakija  
 Aino-Inkeri Notkola  paikanhakija  
 Irja Kuusla  paikanhakija  
 Olavi Suominen  laborantti  
 Rauha Puntti  laborantti  
 Otto Noro  kuuntelija  
 Ossi Korhonen  luennoitsija  
 Mauri Jaakkola  mies ravintolassa  
 William Reunanen  kemisti  
 Teppo Riihimäki  lähetti  
 Elsa Turakainen  toimittaja "Pampula"  
 Arvi Järvinen  mies katsomossa  
 Alf Salin  matkustaja raitiovaunussa  
 Ilmari Räsänen    
 Vili Järe    
 Pirkko Raitio    
 Päivi Kosonen    
 Tuulikki Uskali    
 Fiinu Autio    
 Olavi Saarinen    
 Valter Säilä    

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan ensi-ilta oli 27. kesäkuuta 1947 viidessä helsinkiläisessä elokuvateatterissa.

Elokuvan pääosaa esittänyt Tapio Rautavaara voitti seuraavana vuonna pidetyissä Lontoon olympiakisoissa kultaa keihäänheitossa. Tästä hänen vastanäyttelijänsä Ritva Arvelo sai Rautavaaran kertoman mukaan aiheen lähettää onnittelusähke Lontooseen allekirjoituksella Kultamitalivaimosi.[1]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kritiikeissä elokuvaan suhtauduttiin ymmärtäväisesti, mutta todettiin, että taiteellisia ansioita siitä on turha etsiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. TV2 dokumentti "SF-tarina", 1990.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.