Otto Noro
Otto Emil Noro (ent. Nieminen, oik. Mikkonen, 15. syyskuuta 1884 Pielavesi – 6. marraskuuta 1957 Helsinki)[1][2] oli suomalainen näyttelijä.[3]
Varsinaiselta ammatiltaan Noro oli räätäli.[1] Noro aloitti uransa iltanäyttelijänä Tampereella Tampereen Työväen Teatterissa. Hän toimi iltanäyttelijänä myös Helsingin Kansanteatterissa.
Noro aloitti elokuvauransa vuoden 1934 elokuvasta Meidän poikamme ilmassa – me maassa. Hän näytteli yhteensä 79 elokuvassa, joista viimeinen oli Kahden ladun poikki vuodelta 1958. Hän teki kaikki elokuvansa nimellä Otto Noro.
Noro esiintyi Pekka Puupää -elokuvissa pienissä sivuosissa. Noron suurimpia rooleja lienevät Variksen isäntä elokuvassa Tulitikkuja lainaamassa (1938) sekä nahkapeitturi elokuvassa Seitsemän veljestä (1939).
Noro on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[4]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Meidän poikamme ilmassa – me maassa (1934)
- Kun isä tahtoo... (1935)
- Mieheke (1936)
- Vaimoke (1936)
- Koskenlaskijan morsian (1937)
- Juurakon Hulda (1937)
- Ja alla oli tulinen järvi (1937)
- Kuin uni ja varjo (1937)
- Vieras mies tuli taloon (1938)
- Tulitikkuja lainaamassa (1938)
- Poikamiesten holhokki (1938)
- Niskavuoren naiset (1938)
- Seitsemän veljestä (1939)
- Herra Lahtinen lähtee lipettiin (1939)
- Helmikuun manifesti (1939)
- Avoveteen (1939)
- Eteenpäin – elämään (1939)
- Ketunhäntä kainalossa (1940)
- Oi, kallis Suomenmaa (1940)
- Yövartija vain... (1940)
- Kulkurin valssi (1941)
- Onnellinen ministeri (1941)
- Totinen torvensoittaja (1941)
- Varaventtiili (1942)
- Rantasuon raatajat (1942)
- Onni pyörii (1942)
- Neiti Tuittupää (1943)
- Tuomari Martta (1943)
- Tyttö astuu elämään (1943)
- Varuskunnan "pikku" morsian (1943)
- Maskotti (1943)
- Sellaisena kuin sinä minut halusit (1944)
- Hiipivä vaara (1944)
- Miesmalli (1944)
- Suviyön salaisuus (1945)
- Kyläraittien kuningas (1945)
- Vastamyrkky (1945)
- Tähtireportterit tulevat (1945)
- Nokea ja kultaa (1945)
- Ristikon varjossa (1945)
- Kultainen kynttilänjalka (1946)
- Koskenkylän laulu (1947)
- Pikku-Matti maailmalla (1947)
- Suopursu kukkii (1947)
- Kultamitalivaimo (1947)
- Maaret – tunturien tyttö (1947)
- Haaviston Leeni (1948)
- Sankari kuin sankari (1948)
- Laitakaupungin laulu (1948)
- Prinsessa Ruusunen (1949)
- Katupeilin takana (1949)
- Jossain on railo (1949)
- Amor hoi! (1950)
- Maija löytää sävelen (1950)
- Professori Masa (1950)
- Orpopojan valssi (1950)
- Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin (1950)
- Rion yö (1951)
- Lakeuksien lukko (1951)
- Salakuljettajan laulu (1952)
- Mitäs me taiteilijat (1952)
- On lautalla pienoinen kahvila (1952)
- Niskavuoren Heta (1952)
- Jälkeen syntiinlankeemuksen (1953)
- Se alkoi sateessa (1953)
- Morsiusseppele (1954)
- Opri (1954)
- Pekka ja Pätkä pahassa pulassa (1955)
- Onni etsii asuntoa (1955)
- Kaunis Kaarina (1955)
- Kukonlaulusta kukonlauluun (1955)
- Juha (1956)
- Evakko (1956)
- Muuan sulhasmies (1956)
- Musta rakkaus (1957)
- 1918 – mies ja hänen omatuntonsa (1957)
- Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957)
- Risti ja liekki (1957)
- Kahden ladun poikki (1958)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mikkonen Otto Emil, Kansaneläkelaitoksen henkilökortit -arkisto: Vuosina 1950-1958 kuolleiden henkilöiden hakemistokortit Kansallisarkisto. Viitattu 5.5.2024.
- ↑ Kuolinilmoitus, Otto Noro, Helsingin Sanomat, 1957, No 304, sivu 2, julkaistu 10.11.1957
- ↑ Otto Noron 30-v. taiteilijajuhla, Suomen Sosialidemokraatti, 1939, No 90, sivu 13, julkaistu 2.4.1939
- ↑ Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 15.12.2023.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
