Maskotti (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maskotti
Maskotti.jpg
Ohjaaja Yrjö Norta
Käsikirjoittaja Jukka Mäkelä
Ilmari Waltamaa
Perustuu Tatu Pekkarisen romaaniin Hotelli Huminan kantavieraat (1942)
Tuottaja Theodor Luts (tuotannon johto)
Yrjö Norta (tuotantopäällikkö)
Säveltäjä Erkki Salama
Kuvaaja Erik Blomberg
Leikkaaja Yrjö Norta
Lavastaja Eero Levä
Aarne Orri
Koreografi Akseli Vuorisola
Pääosat Emmi Jurkka
Eija Karapää
Leo Lähteenmäki
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fenno-Filmi
Ensi-ilta 3. lokakuuta 1943
Kesto 84 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 1 689 953 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Vasemmalta Akseli (Lähteenmäki), Mirjam (Karapää), Ida (Jurkka) ja Ville (Viherpuu).

Maskotti (Maskot) on suomalainen komediaelokuva vuodelta 1943. Se pohjautuu Tatu Pekkarisen romaaniin Hotelli Huminan kantavieraat (1942).

Ensimmäinen televisioesitys sai 1 174 000 katsojaa.[1] Finnkino Oy on julkaissut Maskotin myös DVD-tallenteena. Elokuva on mustavalkoinen.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Emmi Jurkka  … Ida Hentola, hotellin rouva  
 Eija Karapää  … Mirjam, Idan tytär  
 Leo Lähteenmäki  … Akseli Niemelä, taidemaalari  
 Kalle Viherpuu  … Ville Pusakka, viipurilainen isäntämies  
 Ossi Korhonen  … Feliks  
 Irja Rannikko  … Miina, hotellin piika  
 Joel Asikainen  … Ville  
 Matti Jurva  … Kalle  
 Aku Käyhkö  … johtaja J. Markkila  
 Sven Relander  … Rakennustoimisto O.Y.:n johtaja  
 Helen Mardi  … Anna, konttorineiti  
 Lida Salin  … Mataleena Pusakka  
 Kaarlo Saarnio  … pirssikuski  
 Ture Junttu  … etsivä  
 Ida Hallikainen  … 1. taulunostaja  
 Aapo Similä  … 2. taulunostaja  
 Hilly Lindqvist  … 3. taulunostaja  
 Anita Salonen  … tunnistamaton rooli  
 Eero Leväluoma  … huutokaupan meklari  
 Otto Noro  … mies huutokaupassa  
 Ensio Jouko  … komisario  
 Hannes Veivo  … passipoliisi  

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarina rakentuu arpalippuun liittyvien väärinkäsitysten varaan. Tapahtumien keskipisteenä on leskirouva Hentolan johtama Hotelli Humina, jossa majailee lähinnä taiteilijoita. Rouvalla on sanansa sanottavana myös tyttärensä Mirjamin rakkausasioihin. Mirjamin rakastettu on taiteilija Nieminen, jonka osakkeet Hentolan silmissä nousevat ja romahtavat sen mukaan, millaiseksi anoppikokelas kulloinkin kuvittelee Niemisen taloudellisen tilanteen. Lopullisesti pasmat sekoittaa viipurilainen isäntämies Pusakka, joka pakenee ex-vaimoaan.

Elokuva tapahtuu pääosin Hotelli Huminassa, jota johtaa leskirouva Ida Hentola. Hänen tyttärensä Mirjam kuhertelee taidemaalari Akseli Niemisen kanssa, jolla useiden muiden hotellin taiteilija-asukkaiden tapaan on ongelmia hotellilaskujen kanssa. Ida ei pidä Mirjamin ja Akselin suhteesta vaan oikea valinta Mirjamille hänen mielestään olisi erään varakkaan tuttavan poika Feliks. Arpa 421 voittaa viisi miljoonaa markkaa. Mirjam huomaa sen, ja käy piruuttaan lisäämässä Akselin ostamaan arpaan 42 numeron yksi. Hän haluaa Akselin pitävän arpalipun maskottinaan. Väärinkäsitysten vyöry lähtee liikkeelle, kun hotellin työntekijä Miina löytää arvan ja luulee sitä oikeaksi. Hän vie sen Idalle, joka alkaa heti suhtautua Akseliin ylitsepursuavan myötämielisesti. Uutinen voitosta leviää. Mirjam ja Akseli ostavat huutokaupasta vahingossa kolmen tuhannen neliömetrin tontin sadan markan neliöhintaan. Johtaja Markkila tietää Akselin "arpajaisvoitosta" ja hyväksyy maksun jälkikäteen suoritettavaksi. Ainoastaan Mirjam ja Akseli eivät vielä tiedä "voitostaan". Vasta Miinan kerrottua sekaannuksesta he käsittävät tilanteen. Mustasukkainen Feliks sen sijaan tietää arvan 42 käsitellyksi ja uhkaa paljastaa asian.

Hotelliin saapuu viipurilaisen Ville Pusakka, jolla on oikea arpa numero 421. Hän pyrkii pitämään ex-vaimonsa erossa voittorahoista. Villen ja Idan välille kehkeytyy romanssi. Ida löytää Feliksin Miinan sängyn alta housuttomana ja vaatii selitystä luullessaan, että Miinalla ja Feliksillä on vipinää keskenään. Hotellissa asuvat taiteilijat ovat hätätilassaan lainanneet Feliksin housuja, ja tämä puolestaan on ottanut suojakseen Miinan esiliinan. Miina selittää, että hänen ja Feliksin välillä ei ole mitään "sellaista". Feliks taas paljastaa Idalle arpajaislippuväärennöksen ja kertoo sen myös poliisille. Villen ex-vaimno saapuessa hotelliin Ville sujauttaa oikean voittoarvan Akselin taskuun ja pelastaa voittorahansa ex-vaimon kynsistä. Kun poliisi tulee paikalle, Akselilta löytyy yllättäen oikea arpalippu ja Feliks uhkaa saada syytteen väärästä ilmiannosta. Mirjam on onnistunut myymään tonttinsa 800 000 markalla, sillä rakennusliike suunnittelee tontille näyttävää kerrostaloa. Väärinkäsitysten vyyhti purkautuu, ja päästään viettämään kahden pariskunnan kihlajaisia.

Kuvausaika ja -paikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maskotti kuvattiin kesällä 1943. Ulkokuvat otettiin Helsingissä Fabianinkadulla ja Bulevardilla. Studiona toimi Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan talo Poli Lönnrotinkadulla.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaiskriitikot pitivät Maskottia lähinnä "kevyenä välipalana", jolle ei asetettu korkeita vaatimuksia, mutta joka farssina kuitenkin puolusti paikkaansa. Helsingin Sanomat: " --- filmi lajissaan, kaikkein keveimmän luokan tuotteena on vallan onnistunut. Siinä on kepeyttä, hieman pitkän alkuvalmistelun jälkeen vauhtia, hyvää tuulta, luontevan koomillisia tilanteita ja hauskoja tyyppejä." Elokuva arvioitiin toisaalta hajanaiseksi ja teatterinmakuiseksi. Jurkan ja Viherpuun näyttelijätyöt saivat suitsutusta.[2]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maskotin juoni kulkee uskollisesti Pekkarisen alkuperäisromaanin tahtiin. Feliks tosin on romaanissa Hilpertti. Maskotti oli Oy Fenno-Filmin toinen elokuva ja siihen sisällytettiin yhtiön esikoiselokuvaa mainostava kohtaus, jossa vilahtaa "Kustannus-Oy Fennon" romaani "Salainen ase". Fenno-Filmin ensimmäinen elokuva oli nimeltään Salainen ase. Maskotin katsojaluvut olivat vuoden 1943 keskitasoa, elokuva tuotti noin 713 000 markan voiton.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen kansallisfilmografia 3, Suomen elokuva-arkisto 1993, ISBN 951-37-1019-X
  • Elonet Maskotti

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 223.
  2. Suomen kansallisfilmografia 3, sivut 224 ja 225
  3. Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 225

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]