Juurakon Hulda (vuoden 1937 elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juurakon Hulda
Elokuvajuliste
Elokuvajuliste
Ohjaaja Valentin Vaala
Käsikirjoittaja Jaakko Huttunen
Valentin Vaala
Perustuu Juhani Tervapään näytelmään Juurakon Hulda, 1937
Tuottaja Matti Schreck
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Armas Hirvonen
Leikkaaja Valentin Vaala
Pääosat Irma Seikkula
Tauno Palo
Topo Leistelä
Hugo Hytönen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi
Ensi-ilta 17. lokakuuta 1937
Kesto 88 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 1 158 199 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Juurakon Hulda on Valentin Vaalan ohjaama Hella Wuolijoen nimellä Juhani Tervapää kirjoittamaan menestysnäytelmään[1] Juurakon Hulda perustuva suomalainen elokuva vuodelta 1937.

Kyseessä on ensimmäinen Wuolijoen teosten perusteella tehty elokuva, ja hanketta ajoi Suomi-Filmin konttoripäällikkö, toimitusjohtaja Matti Schreckin lanko Jaakko Huttunen (1911–1938), joka teki myös käsikirjoituksen yhdessä Vaalan kanssa.[2]

Tarina kertoo köyhän ja ylenkatsotun, mutta ylpeän ja omanarvontuntoisen hämäläisnaisen sosiaalisesta noususta opiskelun ja muun itsensä kehittämisen kautta. Hulda Juurakko on tyypillinen wuolijokelainen vahva ja itsenäinen nainen, joka menee vaikka harmaan kiven lävitse, ellei pysty sitä kiertämään tai ylittämään.

Elokuva aiheutti aikoinaan kohua, sitä pidettiin rajojen rikkomisena ja sääty-yhteiskunnan perustusten horjuttamisena. Eräitä kotiapulaisia jopa kiellettiin katsomasta Juurakon Huldaa, etteivät he olisi saaneet "huonoja" vaikutteita.

Ajallisesti tarina käsittää seitsemän vuotta noin vuodesta 1930 eteenpäin. Juurakon Hulda on Irma Seikkulan läpimurto valkokankaalla ja kuuluu suomalaisen elokuvan klassikoihin. Se on Wuolijoen näytelmistä ensimmäinen, joka sai elokuvallisen tulkinnan.

Maalaistyttö Hulda (Irma Seikkula) saapuu tuomarin (Tauno Palo) piiaksi mutta päättää olla jäämättä piian osaan ja alkaa opiskella. Etenemisyritys kohtaa kuitenkin kaavamaisia asenteita.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irma Seikkula tulkitsee Juurakon Huldaa.

Hulda Juurakko lähtee köyhästä Juurakon talosta Helsinkiin etsimään parempaa elämää, mutta takaiskujen masentamana löytää itsensä Esplanadin penkiltä. Joukko mieskansanedustajia vie hänet tuomari Kaarle Soratien asuntoon. Miehet hurmaantuvat Huldan välittömyydestä ja suorapuheisuudesta, tosin suhtautuvat häneen alentuvasti. Vain Soratien asenne Huldaan on hieman vastahakoinen.

Miehet väittelevät, onko kaupunkiin tullut Hulda sosiaalinen ongelma, sillä riittää maaseudulla töitä. Soratien mielestä juuri siksi "Hulda on väestöprobleeman huippu". Miehet ennustavat Huldalle synkkää tulevaisuutta. Soratie kommentoi: "Hulda on probleema, joka pannaan pöydälle seuraavaan istuntoon". Hulda on kuitenkin faktum. Hän saa yöpaikan ja työpaikan kotiapulaisena varakkaan ja naimattoman tuomarin luona. Huldalla on kokemusta alalta muun muassa Niskavuoren rusthollin sisäkkönä.

Hulda alkaa opiskella työn ohessa tavoitteena oppia kaikki, minkä hienostokin on oppinut: kieliä, matematiikkaa, renessanssin ja muut käsitteet. Eletään 1930-luvun luokka-yhteiskunnassa, jossa herrasväen ja palvelusväen ei sovi kulkea asuntoon edes samasta ovesta. Hulda alkaa seitsemän vuoden aikana kavuta yhteiskunnan portaita ylös. Hän suorittaa Työväenopistossa keskikoulun ja lukion ja jatkaa Yhteiskunnalliseen korkeakouluun, josta hän valmistuu yhteiskuntatieteiden kandidaattina, eli sai tutkinnon, joka vastaa nykyisiä maistereita.

Ongelmitta ei opiskelu eikä tuomarin ja Huldan yhteiselo suju, eikä opiskelun ja työn yhteensovittaminenkaan käy helposti. Tiedonjanonsa ansiosta Hulda kuitenkin menestyy. Alkuun Soratie sietää Huldaa huonosti ja pitää häntä pikkupiikana, mutta alkaa vähitellen kiinnostua. Tuomarin täti asuu samassa taloudessa, ja hän kannustaa Huldaa opiskelussa. Täti edustaa vanhan ajan naista, joka on käynyt "vain" tyttökoulun.

Huldalla on joukko häntä vihaavia naisia, jotka syntyperän tai avioliiton kautta ovat korkeassa sosiaalisessa asemassa. He tarttuvat toteamukseen, että Hulda löydettiin Esplanadilta, ja mustaavat sillä Huldan mainetta tämän pyrkiessä eduskuntaan. Heidän mielestään se todistaa Huldan epämääräisestä menneisyydestä. Huldasta he ovat pelkkä kanalauma. Eräänä iltana Hulda villiintyy. Humalassa hän esittelee oppineisuuttaan ja pitää palopuheen hienoston edustajille. Kun Soratie kysyy, mikä mahtaa pitää yllä Huldan paljastavaa iltapukua, Hulda vastaa: "Vain Teidän verraton itsehillintänne." Elokuva päättyy Huldan ja Soratien halaukseen ja kihlautumiseen.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarvioijat antoivat Vaalalle ohjauksesta pääasiassa kiitosta, jopa niin, että "Vaala oli ehkä paras mahdollinen ohjaaja Huldan tapaiselle filmille", kuten Arvo Ääri (Helsingin Sanomat) kirjoittaa. Ongelmien syyt hän sysää kreditoimattoman käsikirjoittajan (Jaakko Huttunen) syliin. Muutenkin Juurakon Hulda sai aikalaiskriitikoilta pääasiassa suopean vastaanoton. Ilta-Sanomien arvostelija kirjoittaa: "Vaala on onnellisesti osannut peittää paljon ja toisaalta vetää esiin paljon sellaista, mikä on edesauttanut Huldan menestymistä elokuvana, jopa siinä määrin, että Juurakon Hulda kaiken kaikkiaan voidaan esittää todistuksena siitä, että kotimaisen elokuvan taso todellakin on noussut." Helsingin Sanomien arvostelija luonnehtii elokuvaa Vaalan suureksi ohjaajavoitoksi. Aamulehden arvostelijan Orvo Kärkösen mukaan Vaala ei täyttänyt odotuksia, komedian juonesta ja vuorosanoista jäi uupumaan pirteyttä ja iskevyyttä.[3]

1970-luvun arvioissa elokuva koettiin vanhentuneeksi (muun muassa Heikki Eteläpää ja Aune Kämäräinen), mutta 1990-luvulla elokuvaa jälleen arvostettiin. Harri Moilanen (Kansan Uutiset) totesi: "Vaalan elokuvaversiossa on onnistunut komedialataus - -. Kulttuurihistoriallisesti Juurakon Hulda on suoranainen aarreaitta. [Roolihenkilö]iden keskustelut liikkuvat niin 'eurooppalaisella tasolla', että nykyiset draaman ja elokuvan puurtajat menkööt itseensä".[3]

Erään 2000-luvun kriitikon arvion mukaan salonkikomedia on satiiria pikkuporvarillisuudesta ja sisältää hienovaraista feminismiä.[4] Vaalan ohjaustyö on viisas ja viihdyttävä.[5] Myöhemmissä kritiikeissä salonkikomediaa on kehuttu oivaksi, valloittavan viihteelliseksi ja esifeministiseksi kehityskertomukseksi, jossa on pikkuporvarillisuuden satiiria.[1][6]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juurakon Hulda sai elokuvateattereissa arviolta miljoona katsojaa. Juurakon torppa ja Sääksmäen asema löytyivät Tuusulan Nuppulinnasta. Sisäkuvat otettiin Haagan Työväentalolla Helsingissä. Tuomari Soratien asunnon ulkokuvat otettiin Kaisaniemenkatu 5:ssä. Kari Uusitalo valitsi Juurakon Huldan yhdeksi sadasta merkittävästä suomalaisesta näytelmäelokuvasta Mitä missä milloin 1990 -vuosikirjassa.

Samasta tarinasta on tehty myös yhdysvaltalainen elokuva Farmarin tytär, jonka pääosaa näytellyt Loretta Young sai suorituksestaan Oscarin.[4] Myös Hannu Lemisen ohjaama ja käsikirjoittama Vain sinulle on Juurakon Huldan teemoista rakennettu muunnelma.[7]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Irma Seikkula  … Hulda Juurakko  
 Tauno Palo  … tuomari Kaarle Kristian Soratie, ent. Carl Christian Sanmark  
 Topo Leistelä  … professori Magnus Norko  
 Hugo Hytönen  … toimittaja Purtiainen  
 Ossi Elstelä  … kunnallisneuvos Ali-Lehtonen  
 Vappu Elo  … Kirsti Kaavio  
 Elsa Rantalainen  … kauppaneuvoksetar Kaavio  
 Kerstin Nylander  … näyttelijätär Mirja Matero  
 Anni Hämäläinen  … Constance Sanmark, "Conny-täti"  
 Vilho Auvinen  … "taivaanrannan maalari"  
 Aino Lohikoski  … Miina, tuomarin kotiapulainen  
 Valter Tuomi  … pankinjohtaja Thorman  
 Linda Grönroos  … Juurakon torpan pikkutyttö  
 Elli Grönroos  … Juurakon torpan pikkutyttö  
 Rolf Grönroos  … Juurakon torpan pikkupoika  
 Fiinu Autio  … Huldan äiti  
 Kaarlo Saarnio  … Huldan vaari  
 Eino Heino  … Juurakon Matti  
 Irja Elstelä  … 1. Sääksmäen tyttö  
 Irja Rannikko  … 2. Sääksmäen tyttö  
 Lea Joutseno  … neiti Sinijärvi, tuomari Soratien sihteeri  
 Ida Salmi  … rouva Kronenström, pölynimurikauppias  
 Antti Ilvos  … työväenopiston virkailija  
 Eija Hiltunen  … nainen työväenopiston oppitunnilla  
 Usko Kantola  … mies työväenopiston oppitunnilla  
 Kosti Aaltonen  … Juurakon Antti  
 Sasu Haapanen  … taiteilija Vaahtonen  
 Uuno Montonen  … kauppaneuvos Kaavio  
 Rafael Pihlaja  … Soratien puhetta kuunteleva mies kokoussalissa  
 Urho Kuusisto  … tohtori Alinen  
 Hilkka Helinä  … opiskelija korkeakoulun käytävällä  
 Pentti Saares  … opiskelija korkeakoulun käytävällä  
 Kauko Kokkonen  … ravintolan asiakas  
 Otto Noro  … päivällisvieras Soratien luona  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 3.6.2011, sivu D 7
  2. Juurakon Hulda (vuoden 1937 elokuva) Elonetissä Taustaa, viitattu 5.7.2014
  3. a b Juurakon Hulda (vuoden 1937 elokuva) Elonetissä Lehdistöarvio, viitattu 5.7.2014
  4. a b Tv-maailma, Päivän elokuvia, 21/2011 sivu 29
  5. AP: Juurakon Hulda, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 27/2014 sivu 11
  6. Tv-maailma, AL, Juurakon Hulda, Päivän elokuvia, 51-52/2011 sivu 29
  7. Helena Kara, Kava, viitattu 18.6.2011