Neiti Tuittupää
| Neiti Tuittupää | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Valentin Vaala |
| Käsikirjoittaja | Martti Larni |
| Perustuu | Hilja Valtosen romaaniin Opettajan villikko, Otava (1928) |
| Tuottaja | Matti Schreck |
| Säveltäjä | Harry Bergström |
| Kuvaaja | Eino Heino |
| Leikkaaja | Valentin Vaala |
| Lavastaja | Arvo Kotilainen |
| Pääosat |
Lea Joutseno Tapio Nurkka Tauno Majuri Rakel Linnanheimo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 1943 |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Neiti Tuittupää on Valentin Vaalan ohjaama elokuva vuodelta 1943. Se perustuu Hilja Valtosen romaaniin Opettajan villikko (1928).
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarinassa savolainen kansakoulun opettajan sanavalmis tytär Anna Tipuli Pusu (Lea Joutseno) ei pääse toivomiensa musiikkiopintojen pariin, joita hänen säestämänsä viulisti jatkaa ulkomailla saakka. Sukulaiset vastustavat pianistin uraa, jota eivät pidä kunnon ammattina.
Anna aloittaa veljensä kehotuksesta virkamiestutkintoon tähtäävät lakiopinnot Helsingin yliopistossa, opiskelee ahkerasti ja menestyksekkäästi, mutta villi opiskelijaelämä ja hienostelevat osakuntatoverit eivät sovi hänelle.
Anna päätyy lääkäriveljensä vaimon Lahjan neuvosta sairaanhoitajaharjoittelijaksi, koska "eihän lakitiede sovi naiselle". Hän työskentelee sairaalassa kaksi vuotta. Kosijaksi hän saa keski-ikäisen ylilääkärin, mutta kohtaa aina välillä vanhan ihastuksena viulisti-Erkin, joka on kihlautunut toisaalle.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Lea Joutseno | … | Anna Tipuli Pusu |
| Tapio Nurkka | … | viulutaiteilija Erkki Erä |
| Tauno Majuri | … | alilääkäri Tauno Hyrkäs, Annan veli |
| Rakel Linnanheimo | … | Lahja Hyrkäs, edellisen vaimo |
| Arvi Tuomi | … | ylilääkäri Paavo Kilpi, "Yliukko" |
| Salli Karuna | … | ylihoitajatar Uxen, "Kyyhkysäiti" |
| Eine Laine | … | sairaanhoitajatar "Myhkyrä" |
| Elli Ylimaa | … | sairaanhoitajatar Beata Bohm, "Topias" |
| Rauha Rentola | … | yövalvoja Aune Risku |
| Aune Hämäläinen | … | sairaanhoitajatar Saima Solmu |
| Eva-Lisa Viljanen | … | neiti Eva Palmén, säestäjäpianisti |
| Anitra Karto | … | ylioppilas Elli Pellinen |
| Wilho Ilmari | … | opettaja Heikki Pusu, Annan isä |
| Tyyne Haarla | … | äiti Pusu |
| Artturi Laakso | … | Erkin isä |
| Rakel Laakso | … | Erkin äiti |
| Jussi Snellman | … | lakitieteen professori |
| Frans Kampman | … | Kullanvaaran isäntä |
| Pentti Saares | … | ylioppilas Rantanen |
| Paavo Honkamäki | … | sälli kadulta |
| Annikki Väänänen | … | 1. emäntä |
| Eeva Esti | … | 2. emäntä |
| Väinö Sola | … | lukkari |
| Anton Soini | … | 1. isäntä |
| Petter Väänänen | … | 2. isäntä |
| Liisa Rahola | … | Taina Pusu, Anna sisar |
| Iivari Kainulainen | … | isäntä maantiellä |
| Eino Jurkka | … | Esa Turtiainen |
| Rosi Rinne | … | Turtiaisen emäntä |
| Varma Lahtinen | … | Kullanvaaran emäntä |
| Hertta Leistén | … | Mari |
| Ahti H. Einola | … | Asikkalan isäntä |
| Yrjö Haapanen | … | kauppamatkustaja junassa |
| Kaija Suonio | … | emäntä junassa |
| Urho Westman | … | kantaja |
| Hilly Lindqvist | … | rouva Pellinen |
| Joel Asikainen | … | 1. ylioppilas |
| Usko Kantola | … | 2. ylioppilas |
| Saima Veijonen | … | Erkin äiti |
| Runar Schauman | … | mies ravintolassa |
| Kaarlo Saarnio | … | mies ravintolassa |
| Eino Haavisto | … | Eino Oksanen, 2. säestäjä |
| Uuno Montonen | … | matkustaja linja-autossa |
| Pirkko Raitio | … | matkustaja linja-autossa |
| Otto Noro | … | matkustaja linja-autossa |
| Litja Ilmari | … | Otrasen majatalon emäntä |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaisarvioijien (Paula Talaskivi, Salama Simonen) mukaan elokuvaan ei ole onnistuttu saamaan valtosmaista kepeyttä ja pirteyttä. Olavi Vesterdahlin (Aamulehti) mielestä se kuitenkin puolustaa viihde-elokuvana paikkaansa. Aiemmin kiitosta saanut Lea Joutseno ei Toini Aaltosen (Suomen Sosialidemokraatti) mielestä ole entisellään pirteänä komediennena.[1]
Myöhemmin televisioesityksen yhteydessä kirjoittaneiden kriitikoiden mukaan elokuva ei ole parhaita Valtosen romaaneista tehtyjä filmitulkintoja. Lea Joutseno saa kuitenkin kiitosta komediennena[2] ja myös näppärää sanailua arvostetaan[3].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Neiti Tuittupää Elonetissä