1918 – mies ja hänen omatuntonsa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1918 – mies ja hänen omatuntonsa
Ohjaaja Toivo Särkkä
Käsikirjoittaja Ilmari Unho
Toivo Särkkä
Tuottaja Toivo Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Marius Raichi
Leikkaaja Kurt Vilja
Pääosat Åke Lindman
Anneli Sauli
Pentti Irjala
Helge Herala
Ture Ara
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Oy Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 20. syyskuuta 1957
Kesto 101 min
Alkuperäiskieli Suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

1918 – mies ja hänen omatuntonsa on vuonna 1957 ensi-iltansa saanut suomalainen elokuva, jonka on ohjannut Toivo Särkkä. Elokuva perustuu Jarl Hemmerin näytelmään Gehenna och ljusstrålen (1928), jonka pohjalta Hemmer kirjoitti romaanin En man och hans samvete (1931). Käsikirjoituksen teki entinen IKL-aktiivi Ilmari Unho, joskin hänen nimensä jäi pois, kuten salainen sopimus edellytti[1].

Ture Ara sai roolisuorituksestaan vuoden 1957 parhaan miessivuosan Jussi-palkinnon.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sijoittuu Suomen sisällissotaan. Papin virkansa menettänyt Samuel Bro (Åke Lindman) kohtaa uuden ristiriidan tavatessaan kaupunkiin ilotytöksi tulleen Essin (Anneli Sauli). Bro koittaa pelastaa tytön ottamalla tämän luokseen asumaan. Hänen omatuntonsa ei anna rauhaa, himot nuoreen tyttöön kasvavat ja johtavat lankeamiseen, ja hän pyytää Essiä odottamaan parempaa elämää ja avioliittoa kanssaan. Essi päätyy vankilaan ja Samuel papiksi Suomenlinnan vankileirille.

Samuelin pappisystävä joutuu ristiriitaan kutsumuksensa kanssa saarnatessaan teloitettaville punavangeille ja poistuu lopulta leiriltä. Samuel tekeytyy punavangiksi päästäkseen lähelle vankeja ja menee lopulta ammuttavaksi toisen vangin puolesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Petri Uusitalo, Sotaa ei ole, pro gradu, 2006, sivu 64, viitattu 15.6.2012
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.