Kurt Vilja
Kurt Artturi Vilja (1. helmikuuta 1914 Turku - 18. marraskuuta 1995 Helsinki) oli elokuvaäänityksen pioneereja Suomessa.[1]
Vilja pääsi tekemisiin elokuva-alan kanssa 1930 turkulaisessa Lahyn-Filmissä, jossa jälkiäänitettiin Yrjö Nybergin johdolla musiikkia ja äänitehosteita Suomi-Filmin elokuvaan Aatamin puvussa ja vähän Eevankin. Samalla valmisteltiin yhtiön omaa elokuvaa Sano se suomeksi. Vilja toimi oli aluksi maalarina ja yleismiehenä, sitten valaisijana ja äänittäjän apulaisena. Yhtiön palveluksessa hän oli sen toiminnan loppumiseen saakka 1933. Tämän jälkeen hän tarjosi Nybergin (vuodesta 1935 Norta) kanssa elokuvantekijöille äänityspalveluja Suomessa ja Ruotsissa. Viimeksi mainitussa Vilja osallistui muun muassa elokuvien Kärlek och landstorm (1931) ja Havets melodi (1934) äänityksiin. Hän äänitti Nybergin kanssa Erkki Karun perustaman Suomen Filmiteollisuus SF Oy:n ensimmäisen elokuvan Meidän poikamme ilmassa – me maassa (1934). Varsinaisen ensimmäisen pää-äänittäjän työn Vilja teki yhtiön elokuvaan Syyllisiäkö? (1938).
Norta siirtyi pois Suomen Filmiteollisuus SF Oy:n palveluksesta 1942, mutta Vilja äänitti yhtiölle yli 80 elokuvaa, mukaan lukien sen tunnetuimpiin kuuluvat Kulkurin valssi (1941), Valkoiset ruusut (1943), Tanssi yli hautojen (1950) sekä Tuntematon sotilas (1955). Yhtiön palveluksessa Vilja oli sen lakkauttamiseen saakka 1965. Hän siirtyi sitten Suomi-Filmin palvelukseen, joka osti toimintansa lopettaneen Suomen Filmiteollisuus SF Oy:n äänistudiolaitteet. Vilja suunnitteli Suomi-Filmille uuden äänittämön ja toimi yhtiön ääniosaston päällikkönä aina vuoteen 1975, jolloin hänelle myönnettiin valtion ylimääräinen taiteilijaeläke. 1960-luvulla Vilja osallistui vielä henkilökohtaisesti joidenkin elokuvien äänitykseen ja miksaukseen, mukaan lukien Mikko Niskasen Käpy selän alla (1966).[1]
Viljan puoliso vuodesta 1942 oli Rauha Maria Tuominen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kimmo Laine: Vilja, Kurt (1914-1995). Suomen Kansallisbiografia. Osa 10. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Sivu 536.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kurt Vilja Elonetissä.
|
