Äänitysstudio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Äänitysstudion suunnittelussa käytetään hyväksi akustiikan periaatteita, ja tyypillisesti huoneet äänieristetään huolellisesti äänityksen laadun takaamiseksi.

Ammattitason äänitysstudio.
Kotistudiolaitteistoa

Äänitysstudio on tila, joka on suunniteltu äänen tallentamiseen sekä muokkaamiseen.

Rakenne ja laitteisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänitysstudion suunnittelussa käytetään hyväksi akustiikan periaatteita. Tyypillisesti äänitysstudioon kuuluvat tilat äänieristetään huolellisesti äänityksen laadun takaamiseksi.

Kaupallinen äänitysstudio sisältää tyypillisesti kolme huonetilaa:

  1. Varsinainen studiotila on tarkoitettu tallennettavan äänen tuottamiseen.
  2. Tarkkaamossa ääni tallennetaan ja muokataan.
  3. Laitteistotilassa pidetään erillään laitteet, jotka saattaisivat häiritä äänityksen lopputulosta.

Näiden huoneiden lisäksi tai sijasta äänitysstudio voi sisältää myös muita eristettyjä erikoistiloja. Esimerkiksi laulujen äänittämiseen erikoistuneissa pienstudioissa on usein erillinen äänieristetty laulukoppi. Myös vahvistinkopit ova yleisiä ja suurempiin studioihin voi kuulua esim. erityinen huone akustisen esityksen tallentamiseen luonnollisessa tilassa soivana.

Pienimmillään äänitysstudio voi olla myös yksi tila, johon sisältyy sekä tarkkaamo että varsinainen äänitysstudio.

Laitteiston osalta äänitysstudio sisältää tyypillisesti:

Lisäksi laitteistoon saattaa kuulua:

  • digitaalinen audiopöytä (DAW)
  • erilaisia efektilaitteita

Kotistudio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pientä, henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettua studiota kutsutaan projektistudioksi tai kotistudioksi. Tällainen studio kattaa yleensä yksittäisen muusikon tai lauluntekijän tarpeet ja sitä käytetään perinteisesti biisi-ideoiden tallentamiseen ja ei-kaupalliseen harrastetoimintaan. Nykyaikaiset kotistudiot voivat kuitenkin olla jo niin hyviä, että niissä on mahdollista tuottaa myös kaupallisen tason äänitteitä. Tämä koskee eritysiesti elektronista musiikkia, jossa akusten instrumenttian äänitys on pienemmässä roolissa.[1]

Ensimmäiset kotistudiot syntyivät 1980-luvun lopulla, kun markkinoille tuli kohtuuhintaisia moniraitanauhureita, syntetisaattoreita ja mikrofoneja. Nykyään studiolaitteiden hinnat ovat laskeneet niin paljon, että monilla muusikoilla on varaa rakentaa itselleen oma kotistudio.

Rumpujen äänittäminen kotistudiossa on haastavaa niistä aiheutuvan suuren äänenvoimakkuuden takia. Laadukkaan, pääteputkiastesäröä sisältävän sähkökitarasoundin äänittäminen kotistudiossa vaatii joko eristetyn vahvistinkopin tai keinokuorman käyttöä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää kaappisimulaatiota, mallintavaa vahvistinta, etuastetta/prosessoria tai ohjelmistopohjaista kitaravahvistinmallinnusta. Tässä käytetäänkin paljon hyväksi tietokoneelle tarkoitettuja äänitysohjelmia.

Liikuteltava studio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970 -luvulla useat yhtyeet ja artistit käyttivät umpikuorma-autoon rakennettua studiota, jossa oli tarkkaamotila miksaus- ja äänityslaitteineen sekä suljettu kamerajärjestelmä yhteydenpitoon. Äänitystilana voi näin toimia mikä tahansa sopivaksi koettu rakennus. Tunnetuimpia näistä ovat Rolling Stonesin omistama Rolling Stone Mobile Studio sekä Manor Mobile Studio.

Monet nykyaikaiset äänityslaitteet mahtuvat myös varsin pieneen tilaan, joka tekee niistä helposti liikuteltavia. Äänen eristämiseen on niinikään olemassa myös liikuteltavia ratkaisuja, joten yksinkertainen pienstudio on mahdollista pystyttää väliaikaisesti lähes mihin tahansa tilaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.