Asessorin naishuolet (vuoden 1937 elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1937 elokuvaa. Katso muita merkityksiä täsmennyssivulta Asessorin naishuolet.
Asessorin naishuolet
Asessorin naishuolet.jpg
Ohjaaja Yrjö Norta
Toivo Särkkä
Käsikirjoittaja Ensio Rislakki
Perustuu Agapetuksen romaaniin Asessorin naishuolet vuodelta 1935
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Olavi Karu
Kuvaaja Eino Kari
Leikkaaja Yrjö Norta
Pääosat Aku Korhonen
Yrjö Tuominen
Ester Toivonen
Jorma Nortimo
Siiri Angerkoski
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 28. helmikuuta 1937
Kesto 90 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Aku Korhonen

Asessorin naishuolet on Yrjö Nortan ja Toivo Särkän ohjaama suomalainen farssielokuva vuodelta 1937. Se perustuu Agapetuksen samannimiseen romaaniin vuodelta 1935.

Asessori Alfred Haaravirralla on vaikeuksia löytää uusi kotiapulainen. Hän ehdottaa pestiä vanhalle tuttavalleen Matildalle. Syntyy sarja väärinkäsityksiä ja kommelluksia ja monenmoisia lemmenkyhäelmiä.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsinkiläisen asessori Alfred Haaravirran pitkäaikainen kotiapulainen löytyy kuolleena keittiöstä. Alfredin ystävän tuomari Pakkolan tytär Aino valitsee uudeksi apulaiseksi Vienon. Alfredilla on vakaa näkemys siitä, missä on minkin astian paikka, ja hän ajaa vaatimuksillaan Vienon epätoivoon. Alfred kirjoittaa entiselle naisystävälleen Matildalle ja pyytää tätä kotiapulaiseksi Vienon tilalle. Hiljakkoin Yhdysvalloista palannut Matilda on asettunut Vaasaan ja viljelee puheessaan englanninkielisiä sanontoja. Hän käsittää Alfredin kirjeen väärin kosinnaksi ja alkaa suunnitella Helsingin-matkaa. Alfred lähtee Matildaa pakoon. Kun hän palaa juhlista kotiin, Vieno kertoo että neiti on saapunut ja nukkuu sohvalla. Alfred luulee Vienon tarkoittavan neidillä Matildaa. Hän lähtee saman tien, eikä Vieno ennätä kertoa, että vieras on asessorin sisko Eedit Haaravirta.

Alfred päätyy rahatta ja ilman matkatavaroita Viipuriin. Niinpä hän pyytää raha-apua tuomari Pakkolalta, joka Ainon kehotuksesta lähtee ottamaan asioista selvää. Pakkola tapaa Alfredin ravintolasta taiteilija Veikko Pajukiven seurasta. Hän maksaa laskun ja lähettää Veikon ja Alfredin hotellihuoneeseen nukkumaan. Itse hän menee Veikon nimellä varattuun viereiseen huoneeseen. Aamulla muuan kauppias tulee hakemaan pukua, jonka Veikko on hänelle rahapulassaan myynyt. Kauppias vie epähuomiossa Pakkolan puvun, jolloin tämä lähettää Veikon Helsinkiin hakemaan toista pukua. Lisäksi Pakkola pyytää Veikkoa viemään viestin Ainolle. Aino on jo aiemmin nähnyt Veikon puistossa maalaamassa, ja nyt heillä on tilaisuus tutustua lähemmin. Myös Alfred ja Pakkola palaavat Helsinkiin. Matildakin on vihdoin matkustanut Alfredin luo. Kun Alfred tapaa Matildan kotoaan, hän järkyttyy perusteellisesti. Aino taas on kertonut isälleen avioituvansa Veikon kanssa. Tuomari Pakkola vastustaa aietta mutta suostuu, jos Alfred nai Matildan.

Matilda ei tiedä miten suhtautua Alfrediin. Lopulta Alfred tunnustaa haluavansa avioon Matildan kanssa. Pakkola järkyttyy, kun Alfred tulee vierailulle morsiamensa kanssa, ja joutuu hyväksymään Ainon ja Veikon naimisiinmenon. Niin alkaa Alfredin ja Matildan yhteiselo, ja Vieno jää heille kotiapulaiseksi.

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaiskriitikot arvioivat elokuvan vahvuuksiksi Rislakin käsikirjoituksen ja Korhosen näyttelijäsuorituksen. Eero Soini (Aamulehti) totesi, että ”Agapetuksen romaanista on Ensio Rislakki muovannut todella Valentinin kynän arvoisen käsikirjoituksen, josta ei juuri moitteen sijaa löydä". Arvioija kiitti dialogin nasevuutta. Veikko Sirviön (Ilta-Sanomat) mielestä Rislakki oli onnistunut poistamaan elokuvasta kaikki epäolennaiset kohdat. Helsingin Sanomissa pidettiin Korhosen suoritusta riemastuttavana: ” -- huolimatta siitä, että farssin sävellajissa liikkuva juoni on asettanut hänet jatkuvasti mahdottomien tilanteiden eteen, hän ei eksy liioitteluun vaan tekee kommelluksensa aivan luonnollisella ja hyväksyttävällä tavalla.”[1]

Eräässä myöhemmässä kritiikissä elokuva nähdään ajan patinoimana.[2]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvaukset aloitettiin 5. tammikuuta 1937, ja ne päättyivät seuraavassa kuussa. Sisäkuvaukset tehtiin Fredrikinkadun studiolla Helsingissä. Ulkokuvia elokuvassa on niukalti.[3] Elokuvaversioon lisättiin Annikki Arnin tulkitsema iskelmänumero Kevään taika, jonka on säveltänyt Olavi Karu. Arni esitti neliminuuttisen musiikkikappaleen Rytmi-Poikien säestyksellä.[4]

Asessorin naishuolten katsojamenestys oli keskinkertainen. Vuoden 1945 loppuun mennessä elokuvan bruttotuotto oli 2 843 693 markkaa. Fennada-Filmi tuotti samasta aiheesta uuden elokuvaversion vuonna 1958, ohjaajana Lasse Pöysi ja asessorin roolissa Hannes Häyrinen.[4]

Asessorin naishuolet esitettiin televisiossa ensi kerran 13. joulukuuta 1964. Finnkino Oy on julkaissut elokuvan DVD:nä.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Aku Korhonen  … asessori Alfred Haaravirta  
 Yrjö Tuominen  … tuomari Pakkola  
 Ester Toivonen  … Aino Pakkola, tuomarin tytär  
 Jorma Nortimo  … taiteilija Veikko Pajukivi  
 Siiri Angerkoski  … Matilda Bybom  
 Laila Rihte  … Vieno, asessorin kotiapulainen  
 Ilse Erkkilä  … Hely Pakkola  
 Lilli Sairio  … Selma, Matildan ystävätär  
 Irja Kuusla  … talonmiehen vaimo  
 Kaija Suonio  … Eedit Haaravirta, asessorin sisar  
 Rosi Rinne  … rouva Salminen, Pajukiven vuokraemäntä  
 Kaarlo Kartio  … sekatavarakauppias  
 Ossi Korhonen  … tarjoilija  
 Uuno Montonen  … tohtori Katajisto  
 Annikki Arni  … iskusävelmän laulaja  
 Maire Hyvönen  … Pakkolan palvelijatar  
 Maikki Sälehovi  … Matildan 2. ystävätär  
 Hannes Hako  … hotellin portieeri  
 Ida Salmi  … hotellin siivooja  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen kansallisfilmografia 2, sivut 113 ja 114 (Asessorin naishuolet (vuoden 1937 elokuva) Elonetissä Lehdistöarviot verkossa)
  2. MK: Päivän elokuvia, Tv-maailma, 33/2012 sivu 17
  3. Suomen kansallisfilmografia 2, sivu 111
  4. a b Suomen kansallisfilmografia 2, sivut 114 ja 115 (Asessorin naishuolet (vuoden 1937 elokuva) Elonetissä Elokuvan taustaa verkossa