Ensio Rislakki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ensio Rislakki (vas.) ja toimittaja Leo Tujunen (oik.) arpomassa lukija­kilpailun voittajaa vuonna 1958.

Henrik Ensio Ezechiel Rislakki (vuoteen 1934 Svanberg; 14. helmikuuta 1896 Hausjärvi30. tammikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka kirjoitti pakinoita, näytelmiä ja matkakirjoja.[1] Rislakki käytti pakinoitsijana nimimerkkiä Valentin ja kirjailijana salanimeä Heikki Vaanila.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rislakki syntyi pastori Hjalmar Svanbergin perheeseen; hänen äitinsä oli Alina Hildéen ja puolisonsa vuodesta 1923 Anna Sofia Pehrsson. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi 1916 hän opiskeli Leipzigissa 1920-1921. Rislakki työskenteli toimittajana muun muassa Uudessa Suomessa 1922–1927, Suomen Kuvalehdessä 1927–1932 sekä muissa Yhtyneiden Kuvalehtien lehdissä ja erilaisissa kustannustehtävissä 1934–1944. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi Suomen Kuvalehden päätoimittajana 1952–1960. 1930-luvulla hän toimi Elokuva-Aitan päätoimittajana, oli perustamassa Seuraa sekä työskenteli sen päätoimittajana.[2] Rislakki palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1952. Myös Rislakin poika, teollinen muotoilija Eero Rislakki palkittiin Pro Finlandialla. [3] Toimittaja Eeropekka Rislakki on Ensio Rislakin pojanpoika.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rislakki julkaisi vuodesta 1927 alkaen pakina- ja parodiakokoelmia nimimerkillä Valentin. Hänet tunnetaan parodioistaan, joissa ironisoidaan kirjallisuuden lajityyppejä kuten muistelmia, rakkauskertomuksia tai historiallisia romaaneja. Kielelliseen leikittelyyn ja terävään satiiriin perustuvien parodioiden rinnalla muu Valentinin pakinatuotanto on vakavampaa ja usein myös synkkämielisempää. Rislakki toimitti laajasta pakinatuotannostaan valikoimat 55 parasta (1945), Ah tuskaa – toiset 55 parasta (1953) ja Parhaat parodiat (1956).

Rislakki oli ahkera matkailija ja kertoi matkustuskokemuksistaan eri puolilla maailmaa useissa matkakirjoissa. Mazamorra (1948) kertoo Etelä-Amerikasta, Tau-wow (1950) Kanadasta ja Tuolla puolen Limpopon (1952) Etelä-Afrikasta. Rislakin kirjat, kuten matkakirjat yleensäkin, olivat suosittuja sodan jälkeisenä aikana, jolloin tavallisilla suomalaisilla ei ollut mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille. Matkakirjailijan uransa Rislakki aloitti kuitenkin parodialla Sankarimatkailija (1930), jossa maailmanympärimatkailijan kertomusta kuvitetaan toistuvasti samalla epäselvällä valokuvalla, jonka tekijä otti Helsingin Eteläsatamassa.[4] Välillä kyseessä on "Intianmeri ilta-auringon valossa", välillä "Atlantin valtameri aamuauringon valossa".

Rislakki on tunnettu myös näytelmäkirjailijana ja elokuvakäsikirjoittajana. Hänen suosittuihin huvinäytelmiinsä kuuluvat muun muassa Tapahtui kaukana (1937) Ruma Elsa (1949), Kunnioittaen (1952) ja Musta Saara (1957). Kolme edellä mainittua näytelmää on myös filmattu Edvin Laineen toimiessa ohjaajana. Nimimerkillä Valentin Rislakki kirjoitti myös alkuperäiskäsikirjoituksia Suomen Filmiteollisuudelle. Yhdessä Ilmari Turjan kanssa hän laati käsikirjoituksen suosittuun komediaelokuvaan Lapatossu (1937). Elokuvan jatko-osat Lapatossu ja Vinski olympiakuumeessa (1939) sekä Tavaratalo Lapatossu ja Vinski Rislakki kirjoitti itse. Yhdessä Erkki Karun kanssa hän käsikirjoitti Glory Leppäsen ohjaaman elokuvan Onnenpotku (1936). Se oli ensimmäinen suomalaisen naisohjaajan tekemä elokuva.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rislakki oli tuottelias kirjailija, joka julkaisi useita teoksia lähes vuosittain:[2]

  • Aikaihmisten kuvakirja, 1927
  • Uninen, mutta onnellinen, 1928
  • Fiikuksen varjossa, 1928
  • Miranoco, 1928
  • Musta kilpa-auto, 1928
  • Herra Mac Kee matkustaa Suomessa, 1929
  • Myöhästynyt valtamerilaiva, 1929
  • Sankarimatkailija, 1930
  • Tie taivaan portille, 1931
  • Tutu, esitetty 1931
  • Annoksittain, 1932
  • Lapin kullanetsijät, 1932
  • Melkein vakavaa, 1933
  • Langarcian kadonnut prinssi, 1933
  • Ei pidä ajatella, 1934
  • Amerikkalaisen kadonneet jalokivet, 1935
  • Pikajuna II, 45, 1937
  • Tapahtui kaukana, 1937
  • Tuskat ja tunteet, 1938
  • Pätkittäin, 1939
  • Syntynyt terve tyttö, esitetty 1940, ilmestyi 1941
  • Tipottain, 1941
  • Lapatossun juttuja, 1941
  • Jokamiehen kalastus, 1941
  • Uusia Lapatossun juttuja, 1942
  • Hyppelevät sormet, 1943
  • Kuuden elämän saari, 1944
  • Rakas Wenander, 1946

Elokuvakäsikirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellä Ensio Rislakki
  • Sotainvaliidit ja heidän huoltonsa 2, 1943
  • Sotainvaliidit ja heidän huoltonsa, 1942
  • Asessorin naishuolet, 1937
  • Kalevalan mailta, 1935
Nimellä Valentin
  • Tavaratalo Lapatossu & Vinski, 1940
  • Lapatossu ja Vinski Olympia-kuumeessa, 1939
  • Lapatossu, 1937
  • Onnenpotku, 1936

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leino-Kaukiainen, Pirkko: Rislakki, Ensio (1896–1977). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b Pekkanen, Toivo – Rauanheimo Reino (toim.): ”Ensio Rislakki (Valentin)”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 208-214. Porvoo: WSOY, 1947.
  3. Facta 2001, osa 13, p. 728.
  4. Esittely: Ensio Rislakki. Naytelmat.fi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Edeltäjä:
Ilmari Turja
Suomen Kuvalehden päätoimittaja
1952–1960
Seuraaja:
Leo Tujunen