Glory Leppänen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Glory Leppänen vuonna 1965.

Glory Leppänen (o.s. Renvall; 28. marraskuuta 1901 Pariisi, Ranska26. lokakuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, teatteriohjaaja, elokuvaohjaaja ja kirjailija.[1] Hän oli taiteilija Aino Acktén tytär.

Teatteriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leppänen kävi Suomen Näyttämöopiston, jonka jälkeen hän työskenteli Suomen Kansallisteatterissa vuosina 19221936. Leppänen laajensi osaamistaan ohjaamiseen, jota hän opiskeli Max Reinhardtin teatterikoulussa Wienissä 1934. Kielitaitoisena hän pystyi seuraamaan uutta dramatiikkaa opintomatkoillaan Euroopassa. Leppänen toimi Viipurissa Kaupunginteatterin johtajana ennen talvisotaa. Syksyllä 1940 hän siirtyi Porin Teatteriin. Teatterinjohtajan työn lisäksi hän oli kesäisin lottakomennuksilla Itä-Karjalan kenttäsairaaloissa. Työtahti oli kova, ohjauksia kertyi 38 kolmessa vuodessa. Vuonna 1943 Leppänen siirtyi Tampereen Teatterin johtajaksi. Hän ohjasi TT:ssa 54 näytelmää kuudessa vuodessa. Tämän jälkeen Leppänen palasi Helsinkiin, jossa hän työskenteli Helsingin Kansanteatterin johtajana vuosina 1949–1951.

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glory Leppänen näytteli myös muutamassa elokuvassa. Hänen ainoa elokuvaohjauksensa on Onnenpotku (1936), joka oli ensimmäinen naisen ohjaama suomalainen elokuva. Elokuva oli Suomen Filmiteollisuuden tuottama, ja ohjausvastuu siirtyi Leppäselle, kun yhtiön pääohjaaja Erkki Karu kuoli yllättäen ja hänen paikalleen noussut uusi johtaja T. J. Särkkä ei vielä kokenut itseään riittävän päteväksi ohjaustehtäviin. Onnenpotkua ennen Leppänen oli näytellyt roolit mykkäelokuvissa Runoilija muuttaa (1927) ja Rovastin häämatkat (1931).[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leppäsen isä oli Acktén ensimmäinen puoliso, senaattori Heikki Renvall. Hänen isäkseen on toisaalta arveltu taiteilija Albert Edelfeltiälähde?. Leppänen avioitui näyttelijä Aarne Leppäsen kanssa vuonna 1924. Aarne Leppänen kuoli 1937.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tulesta tuhkaksi. Emmy Achté ja hänen maailmansa (1962)
  • Punainen Fiat BA 777. Jännitysromaani (1963)
  • Kärpät saalistavat. Jännitysromaani (1964)
  • Arkkipiispan perhe ja Aino Ackté (1966)
  • Eski on kuollut. Jännitysromaani (1966)
  • Pääosassa kuolema. Jännitysromaani (1967)
  • Elämäni teatteria (1971)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leppänen, Glory hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012).
  2. Onnenpotku Elonetissä. Taustaa. Viitattu 7.2.2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]