Keittiökavaljeerit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keittiökavaljeerit
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Yrjö Norta
Käsikirjoittaja Tatu Pekkarinen
Perustuu Aino Pekkarisen näytelmään Keittiörakkautta (1929)
Tuottaja Yrjö Norta
Säveltäjä Tapio Ilomäki
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Yrjö Norta
Pääosat Sirkka Sipilä
Esko Vettenranta
Esko Saha
Emmi Jurkka
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fenno-Filmi
Ensi-ilta 17. syyskuuta 1948
Kesto 98 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Keittiökavaljeerit on Yrjö Nortan ohjaama suomalainen komediaelokuva vuodelta 1948. Tatu Pekkarisen käsikirjoituksessa on kaukaisia yhtymäkohtia Aino Pekkarisen vuonna 1929 syntyneeseen näytelmään Keittiörakkautta[1].

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan tarinassa on hyödynnetty ajankohtaisia aiheita, kuten vuokrasäännöstely, asuntopula, pääkaupungissa tarvittava asumislupa ja Kolkkulan perheen kissan nimi Sinuhe. Televisiokin on keksitty juonen kulkua edistämään.[1]

Maalaistyttö Kerttu lähtee Helsinkiin tienaamaan leipänsä, kun viimeisetkin säästöt piti lähettää Amerikkaan konkurssin tehneelle tädille. Kaupungista Kerttu saa paikan äkkirikastuneen Kolkkulan perheen sisäkkönä. Samaan taloon tulee pian myös toinen maaltamuuttaja Martti, johon talon emäntä iskee silmänsä. Martti puolestaan on ihastunut Kerttuun, kuten on talon nuori isäntä Arvikin. Vanha isäntä taas on ihastunut pulloonsa ja sihteeriinsä.[2]

Varatuomari Juntunen yrittää turhaan tavoittaa Kerttua kertoakseen, että hän on kuolleen Amerikan-tätinsä omaisuuden perijä. Martti ja Arvi eivät tiedä perinnöstä, mutta yrittävät molemmat tehdä vaikutuksen Kerttuun ja kyräilevät toisiaan mustasukkaisina. Tästä alkuasetelmasta käynnistyy tapahtumien ja kommellusten ketju, ja tuhansien dollarien perintöä alkavat tavoitella muutkin.[2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Sirkka Sipilä  Kerttu Mäkinen  
 Esko Vettenranta  Martti Alamaa  
 Esko Saha  Arvi Kolkkula  
 Emmi Jurkka  rouva Kolkkula  
 Sven Relander  johtaja Kolkkula  
 Toppo Elonperä  Turtola  
 Matti Aulos  varatuomari Juntunen  
 Assi Raine  Viivi, sihteeri  
 Varma Lahtinen  kylän eukko  
 Rolf Labbart  Rudolf  
 Saara Ranin  Kertun äiti  
 Kyösti Erämaa  nimismies  
 Kerttu Salmi  huonetta tarjoava nainen  
 Elvi Saarnio  pyykkimuija  
 Leila Nieminen  Rudolfin toinen heila  
 Irja Rannikko  kotiapulaistarjokas  
 Vilho Ruuskanen  Ville-renki  
 Verna Piponius  opintolainalautakunnan sihteeri  

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarvostelijat eivät lämmenneet elokuvahupailulle, vaikka jotkut nostivatkin esille sen viihteelliset arvot. Eräs arvostelija lähti siitä, ettei elokuva ”pyydäkään olla muuta kuin viatonta ja kevyttä ajanvietettä, jossa on katsojia vahvasti naurattavaa komiikkaa, arkista hyväntuulisuutta sekä karkeita liioitteluja ja kömpelyyksiä, jotka saattavat ajattelevan yleisön hämilleen”.[2]

Ankarampaa kritiikkiä sai käsikirjoitus, joka ”ei ollut edes elokuvaamisen arvoista materiaalia”. Yrjö Nortan panos ohjaajana ei juuri saanut huomiota.[2] Toisen arvostelun mukaan elokuvan suurin ongelma oli kerronnan huono rytmi, lähinnä hitaus.[3] Näyttelijöistä kiitosta keräsi lähinnä Emmi Jurkka, joka tarjosi ”ainoan järkevän luonnekuvan”.[2]

Esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva esitettiin televisiossa ensimmäisen kerran 19.7.2013[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Taustaa. Elonet.fi.
  2. a b c d e Juoni ja arviot. Elonet.fi. Viitattu 3.6.2013.
  3. Elokuvauutiset.
  4. Kotimaisia elokuvaharvinaisuuksia. Yle.fi, juttuarkisto. Viitattu 3.6.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]