Sylvi (vuoden 1944 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sylvi
Sylvi elokuva.jpg
Ohjaaja Toivo Särkkä
Käsikirjoittaja Toivo Särkkä
Perustuu Minna Canthin näytelmään Sylvi (1893)
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Nils-Eric Fougstedt
Kuvaaja Felix Forsman
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Karl Fager
Pääosat Helena Kara
Leif Wager
Edvin Laine
Elsa Turakainen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Ensi-ilta 1944
Kesto 95 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sylvi on Toivo Särkän ohjaama elokuva vuodelta 1944. Se perustuu Minna Canthin näytelmään Sylvi (1893).

Tarina on kolmiodraama, jossa holhooja, ikääntynyt asessori (Edvin Laine) taivuttaa holhottinsa, orpotyttö Sylviin (Helena Kara) vaimokseen. Sylvi kuitenkin rakastaa komeaa ylioppilasta Viktoria (Leif Wager).[1]

Särkkä teki elokuvan Minna Canthin satavuotissyntymäpäivän kunniaksi. Alkujaan näytelmä oli ruotsinkielinen,[1] mihin syynä olivat Canthin ja Suomalaisen teatterin erimielisyydet.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Helena Kara  … Sylvi Wahl  
 Leif Wager  … Viktor Halling, ylioppilas  
 Edvin Laine  … Aksel Wahl, asessori  
 Elsa Turakainen  … Alma Halling  
 Aino Lohikoski  … Mari  
 Jalmari Rinne  … tullinhoitaja Brun  
 Laila Jokimo  … Karin  
 Veikko Linna  … metsäherra Sandell  
 Siiri Angerkoski  … rouva Hake  
 Uuno Montonen  … tohtori Tuneberg  
 Laila Rihte  … Anni  
 Eero Kilpi  … rovasti Grönberg  
 Sointu Kouvo  … Ellen Grönqvist  
 Onni Korhe  … luutnantti Idestam  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarvioissa Sylvi sai leiman ”kulttuurielokuva”, ja arvioissa annettiin niin risuja kuin ruusujakin. Käsikirjoitus saa Paula Talaskiveltä (Helsingin Sanomat) runsaat kiitokset: ”Käsikirjoituksen tekijä - - on erinomaisella johdonmukaisuudella laventanut näytelmä Sylvin elokuvaksi. Kaikki ne kohtaukset ja keskustelut, jotka käsikirjoituksen tekijä on tehnyt 'omasta päästään', pysyvät niin uskollisesti Canthin sävyssä ja näytelmän aikakauden hengessä, ettei voi huomata mitään saumaa tai erotusta alkuperäisen ja lisätyn välillä.” Mutta kritiikkiäkin tuli, liiasta hempeydestä, syleilyjen runsaudesta (Salama Simonen, Uusi Suomi ja Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti). Elokuvan äänityksen heikkoutta ihmeteltiin useassa arviossa.[2]

2000-luvulla elokuvaa on arvosteltu liiallisesta romanttisuudesta (Pertti Avola) ja paatoksellisuudesta, joka hävittää Canthin kriittiset pohdinnat ajan naiseudesta (Arto Pajukallio). Toisaalta Henri Waltter Rehnströmin mukaan ”ohjaustyö on pätevä” ja ”alkuperäisteoksen väkevyys on tallentunut hienosti filmille”.[3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Päivän elokuvia. Tv-maailma 29/2011, s. 5.
  2. Sylvi (vuoden 1944 elokuva) Elonetissä Lehdistöarvio. Viitattu 13.8.2014.
  3. Avola, Pertti: Päivän elokuvat. Tv & radio, Helsingin Sanomat 13.8.2014, s. 12.
  4. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 23.7.2011, s. D 7.
  5. Rehnström, Henri Waltter: Sylvi. Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma 32/2014, s. 12.


Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.