Aino Lohikoski

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aino Lohikoski
Lohikoski 1930-luvun alussa
Lohikoski 1930-luvun alussa
Syntymäaika 4. maaliskuuta 1898
Syntymäpaikka Helsinki, Suomi
Kuolinaika 12. kesäkuuta 1981 (83 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki, Suomi
Oikea nimi Aino Sofia Lohikoski
Ammatti näyttelijä
Puoliso Orvo Saarikivi
Lapset Seija
Martti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas

Aino Lohikoski (4. maaliskuuta 1898 Helsinki, Suomi12. kesäkuuta 1981 Helsinkilähde?) oli suomalainen näyttelijä. Teatterissa hän tulkitsi muun muassa Minna Canthin näytelmien hahmoja. Lisäksi hän näytteli sivuosia useissa elokuvissa, kuten Niskavuoren naiset ja Valkoiset ruusut.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen näyttelijän uraansa Lohikoski toimi konttorialalla. Hän opiskeli laulua Annikki Uimosen ja Greta Aaltonen-Saarisen johdolla. Lohikoski aloitti ammattilaisuransa Kuopion Työväen Teatterissa vuonna 1920. Hän työskenteli myös Viipurin Työväen Teatterissa, Koiton Näyttämöllä ja Kansan näyttämöllä.[1]

Lohikosken näyttämötöitä olivat muun muassa nimiosa Minna Canthin Anna Liisassa, Liisan osa Pohjalaisissa sekä Desdemona Othellossa. Canthin klassikkonäytelmässä Työmiehen vaimo Lohikoski tulkitsi Homsantuun roolin. Hänellä oli myös lukuisia nimiosia opereteissa, joista mainittakoon Onnetar, Katja ja Frasquita.

Aino Lohikoski näytteli sivuosia kymmenissä suomalaisissa pitkissä näytelmäelokuvissa. Usein hänen valkokangasosansa olivat päähenkilön äiti tai täti, myös lukuisat maalaistalojen emännät ja piiat saivat Lohikoskesta tulkitsijansa. Hänen elokuvauransa alkoi vuonna 1925 Liisan roolilla Jalmari Lahdensuon mykkäfilmissä Pohjalaisia. Lohikoski teki säännöllisesti elokuvatöitä vuodesta 1934 aina vuoteen 1959. Valentin Vaalan Hella Wuolijoki -filmatisoinnissa Juurakon Hulda (1937) hänellä oli Miinan osa. Niin ikään Vaalan elokuvassa Niskavuoren naiset (1938) hän oli Sentraali-Sandra. Toisen maailmansodan aikana Lohikoski näytteli eri rooleja muun muassa Suomisen perheestä kertovissa elokuvissa. Vuonna 1949 hän tulkitsi Anna-tädin osan elokuvassa Jossain on railo. Hänen viimeinen elokuvaosansa oli torpparin vaimo Väinö Linnan kirjaan perustuvassa Edvin Laineen ohjaamassa Akseli ja Elina (1970). Lisäksi Lohikoski teki rooleja lyhyissä fiktioissa ja toimi selostajana useissa dokumenteissa.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Viipuri: Kustannusliike Opas, 1930.
  • Elonet Aino Lohikoski

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, artikkeli ”Lohikoski, Aino”

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]